Vierailija

Meillä menee aika myöhäseen toisen lapsen hankinta. Ainokaisemme tulee olemaan reilusti yli 4 v. jos/kun saamme toisen.

Tämä lapsemme on erittäin mustasukkainen ja omistavainen minua kohtaan. En voi paijata edes koiraa ilman, että lapsi saa itkuraivarit kun en JUST NYT anna huomiota hänelle.

Huolettaa lapsen käyttäytyminen mahdollista siskoaan/veljeään kohtaan. Tosin ei tuo toisen lapsen saantikaan ole kirkossa kuulutettu asia.

Kommentit (11)

Vai saitteko ekan lapsen ilman hoitoja? Meillä sellainen tilanne, että eka lapsi saatiin hoidoilla ja siksi tuli itselle tunne, että tokaa on " pakko" alkaa yrittämään mahdollisimman pian. Siitäkin tuli oikeastaan itselle tunne, että ei voi valita lapsen saamisen ajankohtaa... Olisi ollut ihanaa, jos olisi uskaltanut odottaa sen verran, että esikoinen olisi vaikka 2v. ennen kuin toinen syntyy. No, nyt ikäeroa tulee 1,5v. ja vaikka se välillä hirvittääkin, niin kai pitää vain olla iloinen, kun ylipäätään saadaan toinen.



Uskon, että kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa, joten älä murehdi liikaa.

Mutta kun kaikkien pitäisi jo tänä päivänä tietää, ettei ne lapset tule sopivaan aikaan tilaamalla, niin jos sitten tulee vähän pidempi ikäero, niin pitäisi vain jaksaa iloita siitä, että ylipäätään saa lapsia. Ei kaikki mene elämässä täydellisesti.



En siis yrittänytkään ratkoa ap:n ongelmia, vaan todeta, että ehkä mitään ongelmaa ei ole!!! Hieno juttu jo itsessään, jos toisen lapsen saaminen onnistuu. Ikäero on vaan mukavuuskysymys -eikä iso tai pieni ikäero ole välttämättä sen parempi. Puolensa molemmissa.



t. 7

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mun veli syntyi kun olin 6v. ja serkkuni sai pikkusiskon ollessaan peräti 12v. :)



Mustasukkaisuutta on liki kaikilla lapsilla. kyllä se siitä.

Mustasukkaisuutta voi tietty olla enemmän, kun lapsi on jo sen ikäinen, että tajuaa " jakavansa" huomion. Mutta sisaruksen saaminen on varmasti pitkällä tähtäimellä lapsella aina hyvä juttu...

Siinä arpapelissä voi tietysti käydä niinkin, että toinen tulee aiottua nopeammin. Mutta näissä asioissa olisi hyvä jättää liika spekulointi pois ja antaa luonnon ratkaista -jos siis tietää haluavansa lapsia.



Meillä ekaa lasta yritettiin 3 vuotta ja tokalle annettiin lupa tulla kun esikoinen täytti vuoden. Ihan vaan siksi, että tajutaan nyt, ettei itse päätetä näitä asioita.

Sitä ennen oli opiskelu ja työura tärkempiä. Jos kaikki olisi mennyt nappiin, olisin jo äiti. Mutta en minäkään voinut mitenkään tietää -enkä edes aavistaa- että meitä kohtasikin miehestä johtuva lapsettomuus. Nyt olen 32v. enkä vielä äiti. Murehdin, että jos olisin tajunnut aloittaa yrityksen aikaisemmin, oltaisiin aloitettu hoidot aikaisemmin jne. Mutta ei ihminen voi kaikkea ennakoida ja nyt sitten edetään näillä ehdoilla... Ympäristön suhtautumisessa usein syyllistetään naista siitä, että lykkää lapsentekoa. Meillä ei edes ole siitä kyse, että minä olisin liian vanha :( Sitä vaa yritän sanoa, että luonto näköjään voi yllättää monella tavalla ja sitten kun teille se toinen lapsi suodaan, niin voi olla, että se ikäero harmittaa yllättävän vähän! Ja on siinä isommassa ikäerossa ihan hyviä puolia. Vauva-ajasta osaa varmaan taas nauttia enemmän, kun edellisestä on jo vähän aikaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat