Vierailija

Ihan oikeasti minun on äärimmäisen vaikea käsittää mihin vanhemmat tarvitsevat päivähoitoa siinä tapauksessa, että ovat itse työttömiä tai äityislomalla? Virikkeillä asiaa ei voi selittää, koska pieni lapsi ei tarvitse vielä kummoisia virikkeitä. Jokainen osaa varmasti liikkua lapsensa kanssa: joko metsässä tai leikkipuistossa. Eli syrjäseudulla asuvat pääsevät metsään ja kaupunkilaiset leikkipuistoon tai kerhoihin. Ja voi vierailla muiden lapsiperheiden luona. Eli itse ne sosiaaliset verkot on luotava eikä uusavuttomana odottaa, että päikkäri ne järjestää... Tämä on mennyt vuosi vuodelta vain mahdottomammaksi ja en ihmettele yhtään, että työssäkäyvien lapsille ei riitä hoitopaikkoja.... Olenko siis ainut, joka tällaista ihmettelee? Miksi pidetään itsestäänselvyytenä, että yhteiskunta kasvattaa lapset eikä me vanhemmat? Nyt joku ottaa varmasti herneen nenään kirjoituksestani, mutta oikeastaan tällä on tarkoitus vähän herätellä ihmisiä huomaamaan lapsensa ja mahdollisuutensa ITSE heidän kanssaan. Kun sen oivaltaa, ei voi muuta kuin nauttia lapsistaan sillä he ovat oikeasti todellinen lahja, sellainen lahja, jota ei toiselle ilman painavaa syytä antaisi :)

Sivut

Kommentit (78)

Enkä jälkeenpäin ajatellen pidä sitä mitenkään hyvänä ratkaisuna :/



Olen luonteeltani syrjäänvetäytyvä ja ollut sitä ihan lapsesta asti. Aikuisten seurassa olleena pikkuvanhana opin kyllä monia taitoja varsin varhaisessa iässä. Luin 4v, osasin laskea, olin hyvä piirtämään ja tekemää käsitöitä. 5v olin täyttänyt jo itsekseni monia ekaluokkalaisten työkirjoja.



MUTTA sosiaaliset taitoni olivat onnettomat. Äiti käytti minua seurakunnan kerhossa, mutta kun en viihtynyt siellä sain luvan lopettaa. Samoin oli esikoulun kanssa. Koulussa jouduin ensimmäistä kertaa selkä seinää vasten ja se oli kova paikka! Varmaan kolmannelle luokalle asti taistelin koko koulua vastaan, en tuntenut kuuluvani muiden joukkoon jne. Tiedä sitten mitä päiväkoti olisi tarjonnut, mutta veikkaan että lapsiryhmään sopeutuminen olisi 3-4vuotiaalle ollut helpompaa kuin 7v.



Itse olen nyt kotona 3kk vauvan kanssa ja erinäisistä syistä pian koittaa 1,5v esikoiselle aika aloittaa päivähoidossa. Ei siksi että haluaisin päästä hänestä eroon, vaan siksi että se on hänen oikeutensa ja hänen parhaakseen. Samalla olen kyllä onnellinen siitä että saan vielä olla kuopuksen kanssa kotona ja esikoiselle riittää näin lyhennetyt hoitopäivät =) Hän saa hoidossa touhuta kavereiden kanssa ja nämä virikkeet tukevat hänen kehitystään. Lyhyen hoitopäivän jälkeen meille jää vielä mukavasti aikaa olla kotona omalla perheellä.



Tämä on ratkaisu jonka uskon olevan parhaaksi meille. Jollekin muulle toimii jokin toinen tapa ja se heille suotakoon.

2-v esikoinen jatkoi tarhassa puolipäiväisenä kun saimme vauvan, koska minä eli vauvan äiti olen opiskelija. Eli opiskelin vauvan nukkuessa. Jos molemmat lapset olisivat olleet kotona en olisi taatusti pystynyt hyödyntämään vauvan päiväuni. Sinä et voi tietää mitään tuon perheen tilanteesta. Ehkä heilläkin on niin että vauvan äidillä on jotain muutakin tekemistä kotonaan kuin täyspainotteinen vauvanhoito. Ilman esikoisen päivähoitoa 2-3 vuotiaana eli vauvan ekan elinvuoden aikana minulta olisi jäänyt 40 opintoviikkoa suorittamatta ja valmistuisin siis ainakin vuoden myöhemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mihin ihmeeseen ne lapset sitten laitetaan työ- tai koulupäivän ajaksi? Tuskin alle 3v pärjää yksin kotona ja kaikilla ei ole mummuja hoitamassa.

En mäkään. On kyllä oma lehmä ojassa kun tiedän että päiväkodissa joka on n. kilometri meiltä on lapsia joiden äiti on kotona. Me taas viedään n. 4km päähän ihan väärään suuntaan

töistä kun lähipäiväkodissa ei ole tilaa, mrrr!

Tässä on juuri se pointti, jota en tajua. Vauva tulee taloon ja isomman sisaruksen on " hyvä olla jossain muualla välillä" . Ei, ei ja ei. Se on se perhe, jossa kasvaa niin vauva kuin isommatkin sisarukset. Kerho riittää aivan hyvin esim. kolme vuotiaalle pari kertaa viikossa. Miksei vauvalle voi antaa kahdenkeskistä aikaa silloin, kun mies vaikka on esikoisen kanssa?



Ja 5-6 tuntia ei ole muutama tunti. Muutama tunti on kaksi tuntia. 6 tuntia hoidossa on jo ihan täysi työpäivä lapselle!



Ja mikä on laadukas päiväkoti? Lasten säilömiseen ne on tarkoitettu, ei hoitoon ja hoivaan.





Vierailija:

Lainaus:


Subjektiivinen päivähoito-oikeus on LAPSEN, ei vanhemman oikeus. Ihan pienille on yleensä parhaaksi olla kotona, mutta yli 3-vuotiaille on hoidosta yleensä hyvin paljon iloa ja hyötyä. Kun päiväkoti on laadukas ja lapsi normaali, on yli 3-vuotiaalle yleensä hauskempaa ja hyödyllisempää olla muutama tunti (esim. 5-6 h) päivässä päiväkodissa kuin äidin ja vauvan kanssa kotona vauvan ehdoilla. On myös vauvan etu että äiti omistautuu hänelle vauvan ensimmäisten kuukausien ajan täysin.

Taisi olla 62? Hänen mukaansa kehitysvammaisten lasten tukiasioiden hoitamiset on " paperisotaa" .



Vierailija:

Lainaus:


Muuten: Mistä muuten sait tuon paperisota-asian oikein mieleesi? En kai ole sellaisesta valittanut lainkaan?



Päivähoidon saaminen kotiin on ollut melko kivutonta, mutta olen melko varma ettei se olisi sitä ollut, mikäli kunnilla ei olisi tätä velvollisuutta päivähoidon järjestämiseen.



Perusteluna mulla on se, että toisenlaisessa tilanteessa kunta voisi vain levitellä käsiä ja sanoa, että " noin vaikeassa tapauksessa vain laitoshoito on mahdollinen - lopettakaa valitus" .



Kuitenkin uskon, että kokonaisuuden kannalta on parempi sekä kunnalle halvempaa, että lapseni on kotihoidossa, mutta että voin kuitenkin käydä töissä/opiskella.



Monet tuet ovat kuin tilkkutäkkiä, niistä on vaikea saada selvää. Toki Venäjällä ja Virossakin on aivan toisenlainen tilanne. Intiasta ja Kiinasta puhumattakaan. Missä kohtaa muuten uhkailin, että muutan ulkomaille, " kun en ole Suomeen tyytyväinen" . Vai oliko johtopäätös kenties sinun päässäsi?



Meillä on kyllä edelleenkin ongelmana se, että kunta tarjoaa päivähoidon, mutta ei sellaiselle ajalle, että työssäkäynti olisi pelkän päivähoidon turvin mahdollista. Nimittäin hoitoaika on maksimissaan 8-16 - siinä ajassa on vaikea ellei mahdoton ehtiä sekä tehdä töitä, että matkustaa työpaikalle ja takaisin.



Muita huoltajia lapsella ei ole. Äitini auttaa iltaisin, mutta on töissä klo 18 saakka. Jostain pitäisi saada tuohon iltapäivään vielä hoitoapua, mutta en oikein tiedä mistä.



Ja vielä kertauksen vuoksi: Tukia on tarjolla melkein pilvin pimein, mutta olisipa sellaisia tukia, jotka todella mahdollistaisivat yksinhuoltajana olevan kehitysvammaisen ja sairaan vanhemman täysipainoisen työssäkäynnin! Ilman, että lasta joutuisi aivan - tai edes likimain täysin laitoshoitoon luovuttamaan.







Vierailija:

Lainaus:


tuskin nyt yhden lääkärintodistuksen postittamista voi paperisodaksi sanoa?!???



Muutenkin ihmettelen tuota erityislasten vanhempien jatkuvaa valitusta siitä miten vaikeaa kaikki asiat on. Erityislapsille on tarjolla valtava määrä erilaisia palveluja ja tukia, tuskin tällaista tarjontaa muualta maailmasta edes löytyy. Luulisi olevan itsestäänselvää että näiden tukien eteen joutuu kuitenkin vaivautumaan sen verran että postittaa hakemuksen! Sopii mennä vaikka Venäjälle kokeilemaan jos ei Suomen palvelut tunnu riittäviltä.




kadun, etten vienyt lastani jo noin 3-4 -vuotiaana tarhaan, koska hän on jäänyt ryhmässätoimimisen opista liikaa paitsi. Hän on oikein sosiaalinen ja rohkea.

käymään pari kertaa viikossa. Paremmat kiipelytelineet ja hyppypaikat siellä on kuin missään puistossa. Ja siellä saa olla ihan rauhassa.



Vierailija:

Lainaus:


ianko tosissaan syrjäseuduilla asuvat " pääsevät metsään" ? sataprosenttisen varmasti olet itse kaupunkilainen, jolla on nuo mainitsemasi kerhot ja puistot käytössä! Kaikilla syjäseuduilla asuvilla ei ole edes lähimmässä kaupungissa yhtään ainoaa kerhoa lapsille (usko tai älä) ja siksi jopa kunnassa myönnetään, että lasten on hyvä päästä osa-aikahoitoon silloinkin, kun toinen vanhemmista on kotona. se metsään pääseminen ei vielä ole kovinkaan kummoinen virike ja siitä ei vielä kovin kummoisia sosiaalisia kontakteja revitä. mutta siis ei ole ihme, ettet ymmärrä. jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

Lapsi on luonnostaan sosiaalinen tai ujo, ei lasta pakottamalla saa sosiaalisemmaksi.



Meille syntyi kolmas lapsi viime keväänä ja isoin reagoi kaikkein voimakkaimmin uuteen tulokkaaseen riehumalla meille vanhemmille. Puhuin tästä neuvolassa. Neuvolan tädin ohje oli: Laita lapsi päiväkotiin, niin saat itse levätä!

Sehän olisi ollut lapselle hylkääminen. Olisin voinut suoraan sanoa, että kun olet noin hankala, niin joudut päivisin pois kotoa. Lapsemme ei mennyt päiväkotiin ja jatkoimme tuttua kerhoa ja harrastuksia. Pikkuhiljaa tilanne rauhoittui ja syksyllä esikoinen aloitti eskarin.

Miksi aina ehdotettaan päiväkotia? Ei edes tarjota muita mahdollisuuksia. Teemmekö nykyään lapsia, että saamme olla päivät rauhassa ja joku muu kasvattaa lapsemme???

jäin siis äitiyslomalle...tosin oli 2kertaa viikossa 5tuntia kerrallaan..jakoivat yhden hoitopaikan toisen vastaavassa tilanteessa olevan lapsen kanssa

Ja jos paikkoja on liian vähän, pitäisi vanhempien ennemmin nousta barrikaadeille lisää päviäkoteja vaatimaan kuin hyökätä toistensa kimppuun... Vaan niset on naisia, minkäs teet.

ja vaikka siellä metsässä olisi vanhemmat + vauva mukana niin edelleenkään se ei korvaa lapselle ikäisessään seurassa leikkimistä ja sosiaalisia kontakteja samanikäisiin.



Ja kun aina vedotaan noihin kerhoihin jne, kaikki kunnat kun eivät yksinkertaisesti tarjoa sellaisia tai kuten meillä, vuoden jonossa eikä vieläkään saatu kerhopaikkaa! Kunnallisen osapäivähoitopaikan olisi saannut 4kk kuluttua...

osa-aikahoidossa tai -kerhossa, vaikka kotona olisi nuorempi sisarus. Kunhan hoitoonpano ei ajoitu tismalleen siihen samaan saumaan kuin sisaruksen tulo.



Alle 3-vuotias ei virikkeitä kaipaa, vaan ennen kaikkea kotia. Jos jotain ekstraa haluaa niin pikkukerhoa, muskaria tai muuta sellaista.



Ja miksi tarvitsisi laittaa päiväkotiin? Miksei kerho pari kertaa viikossa riitä? Omat lapseni ovat sosiaalisia ja saavat seuraa myös toisistaan. Eli tässä haen edelleen vastausta kysymykseeni, mutta kuulut näköjään siihen putkinäköiseen ryhmään, jonka ainut ratkaisu lapsen kaikkiin ongelmiin on lapsen laittaminen suureen päiväkotiryhmään :(

On tarjolla 4-5 vuotiaille kotona hoidettaville lapsille kerho 3xvkossa 4h ajan. On ihan kunnan järjestämään, kyseisen päiväkodin tiloissa ja ohjelma ei juuri muuten poikkea normaalista päiväkodin aamupäivästä, kuin että lapsille ei tarjota ruokaa vaan he tuovat kotoa omat eväät. Muuten mm ulkoilevat pk:n pihalla muiden päiväkodissa hoidettavien lasten kanssa ja jokaiselle päivälle on joku toimintatuokio, askartelu, jumppa tai musiikkia.



Kukaan ei kyseenalaista (ainakaan en ole kuullut) kyseistä " hoitomuotoa" vaan kovasti perustellaan lasten parhaalla, koska saavat niitä virikkeitä, kaveriseuraa jne. Ja samallahan tämä tuo sille kotona olevalle vanhemmelle lepohetken.



Jos sitten jonkun lapsi on vastaavanlaisesti päiväkodissa ns tavallisessa ryhmässä, niin heti on joukko katkeria akkoja huutelemassa, että miksette hoida itse lastanne jne. Ihmeellinen on maailma!

Siinähän ei ole kysymys siitä, mikä on lapselle parhaaksi, vaan siitä, millä perusteilla kunnat myöntävät päivähoitopaikkoja. Lakiin kirjattu lapsen subjektiivinen päivähoito-oikeus velvoittaa kuntia järjestämään kaikille tarvitseville päivähoitopaikan. Uskooko kukaan kuntien tekevän näin ellei laki pakottaisi? Varsinkin kun se nytkin tuntuu olevan vaikeaa monissa kunnissa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat