Vierailija

Me emme opeta. Mieheni on ruotsinkielinen. En jaksa sitä solkkaamista. Parempi, että vain suomea puhutaan. En katso lapseni jääneen mistään paitsi. Lähinnä aion satsata englannin oppimiseen sitten, kun hän vähän kasvaa. (En edes ajattele sitä, että englannin sitten oppii ruotsin avulla helpommin.)



Miten muut tekevät? Entä kumpi on ruotsinkielinen. Luulen, että jos nainen on ruotsinkielinen, kaksikielisyys on yleisempää.

Sivut

Kommentit (29)

minä olen toisaalta kuullut, että sitten voi lapsesta tulla aika huono molemmissa kielissä, eli ei osaa kumpaakaan täysin syvällisesti, vaikka niitä sujuvasti puhuukin. Ainakaan, jos ei ole peritty hyvää kielellistä älykkyyttä. Lisäksi asumme yksikielisellä paikkakunnalla ja olisimme kummajaisia. (Sitä lähinnä mieheni mietti.) Kurjaa tietenkin, jos lapsemme ajattelee jääneensä jostain paitsi. ap

puhutaan molempia. Minä ruotsia(äidinkieleni) ja isä suomea. Minusta tuntuisi todella oudolta puhua tyttärelleni suomea koska se ei ole mun äidinkieli. Lapsi on ruotsinkileisessä päivähoidoss. lapsi nyt 1 v 4 kk ja sillä on sekä suomenkileisiä että ruotsinkielisiä sanoja. Tosin ei taida ymmärtää vielä että ne ovat eri kieliä, hän sanoo sen sanan joka on helpompi sanoa, kielestä viis. ja ei ole mitään sen paremapp lahjaa mitä voit antaa lapsellesi kuin kaksikielisyyden jos se vain on mahdollista. Minun molemmat vanhemmat ruotsinkielisiä mutta ovat huolehtineet siitä että opin jo pienenä kuitenkin myös suomea. (Kirjoittaminen tosin ei ole mun vahva puoli mutta puhun sujuvasti) ;).

Eli ehdottomasti opettakaa lapsillenne molemmat kotimaiset, siitä on suuri hyöty tulevaisuudessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että tällaista tapahtuu vielä 2000-luvullakin. Mulle ei olisi tullut mieleenkään riistää lapseltani kaksikielisyyden lahjaa. Ja niin kuin muutama fiksu ketjussa jo aiemmin totesi, jos kaksikielisyyteen kasvatetaan kunnolla mitään puolikielisyyttä ei tule. Me puhumme kotona keskenämme suomea, isä puhuu lapselle ruotsia ja minä suomea. Kun tarhat ja koulu alkavat lapsemme menee ruotsinkieliseen, jotta kumpikin kieli pysyy tasavahvana, sillä suomen kieltä hän tällä hetkellä eniten kuulee, kun on äidin kanssa kotona. Mutta alkuperäiselle tiedoksi, että lapsesi saattaa olla sinulle aikuisena vähän katkera.

lapsi puhuu vanhempiensa kanssa eri kieltä. Etenkin sitten, jos toinen vanhempi ei osaa kieltä kunnolla, mikä ei ole kylläkään meidän ongelmamme. En silti aina jaksaisi olla sitä ruotsinkieltä miettimässä. Pakkohan minunkin olisi sitä sitten kuunnella, kun keskusteluun meinaan osallistua. Ruotsia vastaan sinänsä minulla ei ole mitään. Ihanan helppo kieli, kun ei ole edes hankalia artikkeleja.

Miehen äidinkieli on ruotsi, minun suomi. Mies ei juurikaan käytä missään omaa äidinkieltään, vaan suomea. Lähinnä ne on noi ruotsin matkat, jossa kieltä tulee hyödynnettyä. Miehen isä on ollut oikein ruotsinkielen fanaatikko. Mieheni on sitä lapsena hävennyt, kun kaverit olivat suomenkielisiä ja oma isä vaan heillekin ruotsia väänsi. Hän ei halunnut samaa omille lapsilleen.

valitettavasti niitä kieliä ei koskaan tule muuta kautta oppimaan yhtä hyvin, läheskään yhtä hyvin. Lapsilla on herkkyyskausi 2-4 -vuotiaina, sillon oppivat parhaiten. Tämän jälkeen oppiminen rupeaa hitaasti vaikeutumaan, erityisesti ääntäminen ei enää koskaan tule syntyperäisen puhujan ääntämisen kaltaiseksi.



Minulla on ns. kielipää, olen aina ollut hyvä kielissä ja tykännyt niistä. Olen asunut ulkomailla 10 vuotta ja lapseni puhuvat silti minua paljon paremmin..

Minä suomi ja mies ruotsi. Molemmat opettavat lapsia omalla kielellä. Ja miehen kanssa puhutaan keskenään mitä kieltä sattuu, vaikka italiaa.



Mutta välillä mäkin puhun lapsille ruotsii ja mies välillä suomee ja välillä puhutaan koko perhe jompaa kumpaa. Miten milloinkin sattuu. Välillä menee samassa lauseessa montaakin kieltä.



Meillä lapset (5v 1kk ja 2v 9kk) osaavat myös enkkua, pienempi vähäsen jotain jo ja esikoinen puhuu aika selvää enkkuu myös ja sitä kieltä myös paljon tulee käytettyy. Esikoinen osaa aika hyvin suomen ja ruotsin kieliopin ja molemmat kielet ovat yhtä vahvoja. Toisella suomi on vahvempi ja ruotsi hieman heikompi, mutta lapsi on muutenkin välillä vähän ' vajaa' , niin vaatii enemmän aikaa. Meillä kyllä panostetaan siihen, että molempia kieliä tulee käytettyä (luetaan kirjoja, katsotaan leffoja/teatteria, pelataan ja otetaan kaikki hyöty irti mitä kielellä voi tehdä)



Meillä oli itsestäänselvyys, että jos lapsia saadaan opetaan heille heti molempien kielet. Ja myös panostetaa just esim enkkua, ennen kouluikää. Mun mielestä kielet on rikkaus ja niitä kannattaa opetalla. Ja jos perhe on kaksikielinen, niin mahdollisuus oppia kielet paremmin ja se on rikkaus. Mä en ymmärrä perheitä, jotka jättävät näin hienon tilaisuuden käyttämättä.

ap hyvä, lue nyt hyvä ihminen tutkimuksia jotka on kirjotettu 60-luvun jälkeen.



Tulee paha mieli lasten ja ihmisten ymmärtämättömyyden takia. Kaksikielisyys edistää lapsen hahmotuskykykä, oppimiskykykä ja koko kognitiivista ajattelua. Ne sinun ajattelemat tutkimukset on siltä ajalta kun tutkittiin jotain usan siirtolaisia. Espanjaa puhuvat laitettiin täysin ummikoina englanninkielisiin kouluihin ja sitten testattiin heti englanninkielisillä kokeilla ja tulos oli että lapset ovat tyhmiä koska ovat kaksikielisiä - ja siis todellisuudessa eivät edes olleet kaksikielisiä.



Sitä paitsi, teillä siellä Suomessa on pikkasen toiset lähtökohdat kun jossain usan ghetossa. Erityisesti kun kyse on suomenruotsalaisista ja kaksikielisyydestä niin siitä on vain ja ainoastaan hyötyä! Siirtolaiset on asia erikseen ja siinäkin vanhemmat tekevät yleensä sen virheen, että puhuvat lapselle maan kieltä kotikielensä sijaan. On tutkittu, että mitä paremmin lapsi osaa äidinkieltään (äidinkieliään), sitä paremmin hän myös osaa koulukieltään, siis jos tämä eri.



Älä riistä lapseltasi mahdollisuutta kaksikielisyyteen!

Meillä mies on ruotsalainen ja asutaankin vielä Ruotsissa. Tosiaan on tarkoitus että lapsesta tulee kaksikielinen (nyt 2,5kk). Voi hyvin olla että suomi jää heikommalle ja vähän taka-alalle, mutta jos lapsi ainakin ymmärtäisi mitä mummi, vaari, tädit ja serkut puhuu niin olisin kyllä tyytyväinen. Itse kyllä höpisen lapselle suomea koko ajan, ainoa mikä vähän huolestuttaa on se että julkisilla paikoilla ihan pakostakin puhuu ruotsia lapselle. Meneeköhän pää ihan pyörälle pieneltä.. :)

menee oikeesti pienellä pää pyörälle. ja tää on siis ihan tutkittu juttu että aina pitäis puhua sitä yhtä ja samaa kieltä lapselle, ei vaihtaa yhtäkkiä.



Vierailija:

Lainaus:


ainoa mikä vähän huolestuttaa on se että julkisilla paikoilla ihan pakostakin puhuu ruotsia lapselle. Meneeköhän pää ihan pyörälle pieneltä.. :)




Eli nyt ap järki käteen.



Lapsesta ei tule " kieli-puoli" , jos kyseessä on vain kaksi kieltä.



Puhu sinä lapsellesi suomea ja miehesi ruotsia. Lapsi ottaa myöhemmin kiinni osaamisessa yksikieliset.



Ja se kieli, millä lapsi käy koulunsa, on esim. kieliopillisesti vahvempi.



Vai ärsyttääkö sinua vain se, että et ymmärrä, mitä miehesi puhuu?



Kaksikielisyys on lahja.



T. Joku, joka joutui taistelemaan, että oppi ruotsin kielen

venäläinen esi-isä. Olisi jotenkin outoa ja melkein rasite, jos sitä jotenkin olisi suvussa vaalittu, olisipa siitä sitten hyötyä tai ei.



Mitä sitten tapahtuu seuraavassa polvessa, kun on itse kaksikielinen. Kumpaa puhuu. Ehkä niin, että juuri sitä äitinsä kieltä, kuten edellinen tekee.

70-luvulla oli joku kummallinen asenne että on noloa puhua ruotsia. Ei se kuule enää ole niin, nyt on kunnia-asia osata kahta kieltä äidinkielen veroisesti. Minä en ymmärrä teitä, en, en, en.



Terveisin nimim. mieheni on ruotsinkielinen ja lapsemme kaksikielisiä.

Kun kerran on mahdollisuus siihen, että lapsi oppii itsestään kaksi kieltä, niin miksi ihmeessä ei käytä sitä hyväkseen. Lisäksi ruotsinkieliselle myös englannin ja saksan oppiminen on selvästi helpompaa, joten ihan senkin takia kannattaisi antaa lapselle lahjaksi ruotsin kieli, kun kerran siihen on mahdollisuus.

Kyllä ne kielet oppii muutakin kautta. Ja eipä ole itselleni ruostista ollut juurikaan hyötyä. Paljon enemmän olisin tarvinnut saksaa. Englanti on ihan ehdoton ykköskieli, jolla pärjää missä vain. Paitsi Ranskassa=)

äiti on ruotsinkielen opettaja, mutta silti lapset opetettiin vain suomenkielisiksi, vaikka mies ruotsinkielinen. (Miehen äiti yritti tuputtaa ruotsin tärkeyttä. Ei auttanut. Tilasi sinne sitten ruotsinkielisiä sarjakuvalehtiä yms propagandaa.)

Tämä on ollut itsestään selvää jo alusta alkaen. Miehen kanssa puhumme suomea. Tietenkin lapsen kanssa pitää puhua omaa äidinkieltään, ei vain sen takia, että lapsi oppisi kielen, vaan sen takia, että äidinkieli on äidinkieli eli tunnekieli, jolla osaat täydellisesti ajatella, kommunikoida, myös esim, tunteista. Kamalaa on kuulla vielä tänäänkin, kun joku aasialainen äiti puhuu lapsilleen erittäin huonoa suomea, kun pelkää jotenkin, että lapsen suomi huonontuu, jos hän puhuisi omaa äidinkieltään. Ajatusmaailma ja kommunikointi siinä vain kärsii, jos ei osaa ilmaista itseään täysin äidinkielisesti suomella.

Äidinkielessä en ole koskaan loistanut, aina on ollut 7 tai 8 numerona, ei siis huonokaan. Mutta tärkeintä onkin puhua ja ymmärtää molempia kieliä. Jokatapauksessa lapsesi joutuvat sitä ruotsia joskus koulussa opiskelemaan ja onhan se sitten kuitenkin helpompaa kun jo osaa täydellisesti ruotsikieltä puhua.

Mulle on myös ollut ihan selvää että, puhun omille lapsilleni ruotsia. Ajatuksena tosiaan ihan outo jos mulle ei olisi puhuttu tai jos en itse ruotsia lapsilleni puhuisi. Kielistä on varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa elämässä.

Jokainen tietysti tavallaan, mutta musta sä teet virheen jos et nyt lapsillesi ruotsia puhu.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat