Vierailija

Voi prkl että mulla meinasi palaa hermo tässä iltapäivällä. Meillä on ollut tosi hektiset viime viikot, kun olemme kaikki olleet vuoronperään tosi kipeänä, ja kuitenkin pakko hoitaa tietyt työasiat joka päivä (yksityisyrittäjät.) Anopista ja appiukosta ei koskaan ole apua, kun sitä oikeasti tarvittaisiin, sillä he priorisoivat aina omat menemisensä, tekemisensä ja harratuksensa, esim. just sairaus ym. tapauksissa heistä ei koskaan ole apua. (Ok, omahan on valintansa, en ole siitä asiasta koskaan sen enempää hötkyillyt niin heille kuin muillekaan. Mulla on hyvät ja ystävälliset välit anoppiini, ja en ole oikeastaan koskaan edes riidellyt hänen kanssaan.) No, nyt meillä oli kuitenkin sellainen akuutti hässäkkä, että oli pakko hälyyttää mun lentomatkan päässä asuva äitini lapsenhoitoavuksi viikoksi, että ylipäätään pärjäsimme, kipeätä lasta kun ei päiväkotiin viedä ja appivanhemmat eivät itse tarjoa mitenkään apuaan.



Anoppi soitteli nyt iltapäivällä ja kysyi viikonloppusuunnitelmiamme. Oli aikaisemmin viikolla sanonut, että NYT heille kuulemma sopisi ottaa poika 2,5v. la-su heille viikonlopuksi. Olin luvannut katsoa, mitä viikonloppuna tapahtuu ja miten poika voi, ja että haluaako hän edes kotoa mihinkään, ja yleensäkin että mitkä meidän viikonloppusuunnitelmamme ovat. Sanoin suoraan, että voi olla että on parasta että vietämme pitkästä aikaa " normaalin" perheviikonlopun ilman sen kummempia puuhia, tai käymme mökillä kaikki yhdessä tms. Sovimme jo eilen mieheni kanssa, että näin teemme ja lapsi ei mene hoitoon nyt viikonloppuna, koska vaikuttaa esim. tosi " äidinkipeältä" ja sanoin sen tänään anopille. Anopin kommentti asiaan oli, että " kyllä hän nyt on sen verran iso, että teidän täytyy alkaa totuttamaan häntä olemaan muuallakin vaikkei hän haluaisikaan."



En siinä tilanteessa sen kummemmin reagoinut, mutta jälkeenpäin mulla alkoi keittämään. Siis j-lauta, luuleeko anoppi että lapsi on joku hemmetin lelu, jonka he voivat ottaa esille ja käyttöön silloin kun HE haluavat ja heidän kiireiseen matkustus-ja harrastusaikatauluunsa sopii?? Ja viis siitä, miten vanhemmille tai lapselle sopii, kun HEILLÄ on kerta kerrankin kalenterissa varattuna jalomielisesti " laatuaikaa" lapsenlapselleen? Viis siitä, jos lapsi ei itse osoita mitään kiinnostusta asiaan, eikä kai ihme, koska hänellä ei ole sillä tavalla läheistä suhdetta anoppiin ja appeen kuin esim. mun äitiini.



Mitä te muut ajattelisitte??

Kommentit (4)

Vaikka anoppini kanssa hyvissä väleissä olenkin, ja kiva olisi kun joskus olisi lapsi yökylässäkin, niin täytyy sanoa että kyllä hähättelin itsekseni tyytyväisenä, kun meidän neljävuotias oli koko päivän tällaisella " kalenterin mukaan" vietettävällä " laatuajalla" isovanhempien luona. Piti olla yökylässä, mutta kaikesta lahjonnasta huolimatta lapsi halusi ehdottomasti kotiin illalla, ja pakkohan heidän oli loppujen lopuksi ajaa lapsi sitten kotiin kun ei millään rauhoittunut. Enkä ihmettele, sillä isovanhemmilla menee aina omat systeemit lapsenlapsensa edelle. Eivät lapset ole tosiaankaan mitään esineitä, jotka voi ottaa esille kun siltä tuntuu, vaan sen suhteen luomiseksi tarvitaan oikeasti innostusta ja kiinnostusta muutenkin kuin kerran puolessa vuodessa kalenterin mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat