Vierailija

Käykääpäs lukemassa ja kertokaa oletteko samoilla linjoilla. Me ainakin olemme.



http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=450000000...

Sivut

Kommentit (111)

Mutta ihmiset ovat erilaisia. Minusta olisi kamala ajatus olla 25 vuotta pois työelämästä, varmasti kaipaisin aikuskontakteja varmasti aivan hurjasti sellaisen jälkeen, enkä todellakaan juuri sitä lastenhoitoa.

hoitaako vai onko yhdessä lasten kanssa jos ei asuta samassa taloudessa/naapureina ja jos vanhemmat ovat silloin jossain muualla. Taitaa olla enempi asennoitumiskysymys eli hoitaa=pakkopullaa, viettää aikaa yhdessä=vapaaehtoista ja kivaa.



Lainaus:

mutta viettävät aikaa näiden kanssa paljon ja ovat todella läheisiä lapsillemme. Miksi isovanhempien pitäisi HOITAA lapsia? Miksi ei riitä, että ovat olemassa ja mukana lapsen arjessa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

on ylipäänsä tyhmää verrata nykyaikaa menneeseen aikaan, koska elämä nykyään on niin erinlaista. Ja ihmiset ovat oppineet vaatimaan elämältään enemmän, mikä on mun mielestä hyvä, sehän on vaan omaa hyvinvointia. Ennen ei jupistu joka asiasta, mutta sitä tosiasiaa en tiedä kuinka väsyneitä he silloin olivat. Nykyään ei siedetä läheskään niin paljon kuin ennen, mun ukki esim. petti mummoa minkä kerkesi ja mummo tiesi tästä kyllä mutta nieli sen, eihän sen ajan nainen saanut valittaa. Itse en ainakaan tuollaiseen suostuisi, mutta ennen oli ennen nyt on nyt.

Lainaus:

Lainaus:

Mutta ihmiset ovat erilaisia. Minusta olisi kamala ajatus olla 25 vuotta pois työelämästä, varmasti kaipaisin aikuskontakteja varmasti aivan hurjasti sellaisen jälkeen, enkä todellakaan juuri sitä lastenhoitoa.




Ei se anoppikaan ollut vaan paineli pitkin kaupunkia tai pyysi ystäviään kotiinsa sillä välin kun lapset olivat koulussa.




Eikä anoppikaan kerro varmasti kaikkea. Oma äitini on ainakin puhunut, että meidän lapsuudessamme äidin väsymys oli tabu, ei siitä puhuttu, eikä mistään vaikeuksista kotona oloon liittyen.



Ei kannata tuomita toista, kun ei kuitenkaan kaikkea toisesta tiedä.

En voi ymmärtää vanhempia jotka hylkäävät 3-4 -kymppiset lapsensa kun heillä on selkeästi stressaava ja raskas vaihe menossa. Miksi? Ei isovanhemmilla ole velvollisuutta mutta mun järjen mukaan auttaa pitää jos pystyy!



Monista viestistä selvästi kuultaa myös läpi se viesti, että "kun kerran mekin pärjäämme lastemme kanssa yksin niin teidänkin pitäisi pärjätä". Pitää kuitenkin muistaa että perheiden voimavarat ovat erilaisia. Lapsetkin ovat erilaisia, työolosuhteet (mm. työajat) vaikuttavat. Varallisuuskin vaikuttaa, jos on rahaa voi palkata ulkopuolista apua.

Otan tässä muutamia niistä esiin.

- isovanhempien vastuullisuus. Mitä sillä tarkoitat? Kenelle tai kenestä isovanhemmat ovat vastuussa?

- ennen isovanhemmat - jos he asuivat lähellä/jaksoivat/ehtivät/olivat elossa hoitivat lastenlapsia vanhempien ollessa työssä. Nykyään lapset ovat päivähoidossa vanhempien ollessa työssä. Pitäisikö isovanhempien ryhtyä lastenlastensa päivähoitajiksi? Miten se kävisi päinsä, kun he ovat itsekin usein vielä töissä tai sitten niin vanhoja tai sairaita, että ovat päässeet vanhuus- tai sairauseläkkeelle?

Eikä se entisaikojen lastenhoito käynyt niin luontevasti kuin kuvittelet. Kovaa oli silloinkin - paljon kovempaa kuin nykyään. Eivätkä sen ajan maalaisvanhemmat menneet illalla elokuviin, eikä heillä ollut "yhteistä aikaa" sitäkään vähää kuin nykyihmisillä.

- Luuletko, ettei kuusikymppisten työelämä ja arjen pyörittäminen ole hektistä?

- Eikö harmailla panttereilla saisi olla omia menoja eikä harrastuksia? Eivätkö he mielestäsi tarvitse yhteistä aikaa tai omaa aikaa?

- Ovatko avioerot mielestäsi isovanhempien syytä? Helpottaako avioero lastenhoitoa?

- Ennen sanottiin, että yksi äiti pystyy hoitamaan kymmenen lasta, mutta kymmenen lasta ei pysty hoitamaan yhtä äitiä. Miten ihmeessä nykyvanhemmat, jotka eivät pysty hoitamaan yhtä tai kahta lastaankaan, pystyisivät huolehtimaan vanhoista vanhemmistaan? Turha tuollaisella on pelotella, ei sen varaan kukaan mitään on suunnitellut.



Kerro nyt vielä, mitä työtä oikein teet, kun se noin kovasti käy voimille? Ihaileminasi entisaikoina miehet raivasivat peltoja käsipelillä, olivat talvella mottimetsässä, rakensivat talon, pilkkoivat puut, tekivät heinää, korjasivat viljan, työviikko oli kuusipäiväinen ja työpäivä esim. kymmentuntinen. Monelta meni viisi vuotta sotahommissa.

Naiset hoitivat karjan, kantoivat vedet ja puut ja laskiämpärit, pesivät pyykit käsin, valmistivat vaatteet, laittoivat ruoat.

Ei ollut sisävessaa, kylpyhuonetta, autoa, puhelinta, pesukonetta, pakastinta, eineksiä, valmisvaatteita, vaippoja, ehkäisyvälineitä yms.

Voisitpa sinäkin elää hetken aikaa ihannoimissasi entisajoissa! Jos joku terve nuori ihminen olisi silloin julistanut olevansa jaksamisen äärirajoilla, olisi hän joutunut takuulla pilkan kohteeksi.



-Itsenäiset isovanhemmat-

Ennen varmaan olikin niin että isovanhemmat osallistuivat lastenlastensa elämään enemmän, asuivat varsinkin maalla jopa samassa taloudessa. Mutta kuinka moni teistä joka valittaa isovanhempien kylmää käytöstä olisi valmis hoitamaan heidät kotona hautaan asti? Eikö se olisi kohtuullinen vaatimus jos kerran vanhempanne hoitavat lapsenlapsiaan? Niinhän ennenkin tehtiin...

vaikka kitkeä kukkapenkkiä neljä viikkoa.



Ethän sinäkään hyväksytä suunnitelmiasi tai vapaa-ajanohjelmaasi vanhemmillasi. miksi heidän täytyisi kysyä sinulta mitä saavat tehdä.



Minä pelkkien poikien äitinä pelkään että saan juuri tuollaisia miniöitä. jotka olettavat että minä hoidan heidän lapsensa. Mielelläni lastenlapsia varmasti hoidankin, mutta en halua siitä mitään pakkoa.



järkyttyneenä kuuntelin kuinka ystäväni puhui anopilleen, että kun heillä on niin raskasta ja tekin voisitte hoitaa niitä enemmän. Ja yökyläänkin voisitte ottaa. Ja lapset olivat juuri kaksi viikkoa kesällä heidän hoidossa. minä kyllä jo suuttuisin tuollaiseen laiskaan miniään.

Miksi ei voisi elää hyvinkin läheisessä suhteessa omiin vanhempiin/appivanhempiin ja viettää paljonkin aikaa yhdessä odottamatta silti, että he hoitavat lapsia?



Lainaus:

Ja vastaanväittäjille: Miksi nykyvanhemman pitäisi pärjätä aivan yksin? MIKSI? Mitä ihailtavaa on siinä, että perheet asuvat omina saarekkeinaan mahdollisimman itsenäisesti?



Joku voisi vielä kirjoittaa kuvailun ihmisen arkielämästä, mitä se oikeasti on, kun on täysin ilman tukiverkkoja.

Lainaus:

Kotihoitoajat on kuule pidentyneet viime vuosina. Että vähän faktaa väitteiden tueksi. Tuollaista "enää ei osata elää arkea omien lasten kanssa" kliseskeidaa on helppo heittää, vaan iskepä tutkimusdataa pöytään. Pelkkä "meidän kadulla ja naapurit" ei nyt sitten tähän riitä.




Minä olin 4 kk ikäisestä oman mummoni luona hoidossa, anoppi taas oli kotona 25 vuotta kotiäitinä ja meni takaisin töihinkin vasta kun kaikki lapset olivat jo pissa kotoa. Ja arvatkaa kumpi mummoista osallistuu lastenlasten hoitoon tänä päivänä? No ei ainakaan se anoppi.

Nimittäin silloin kun lapset olivat pieniä, elämä oli raskaimmillaan ja tuntui että pää halkeaa ihan justiinsa kun edes p**kalla ei saa käydä rauhassa niin se mitä kaikkein eniten kaipasi, oli hetken rauha muilta. Roskapussin vienti roskakatokseen miehen tultua töistä saattoi olla päivän kohokohta asioilla käymisestä puhumattakaan. Eli välillä ei kannata kuluttaa kaikkien kynttilää molemmista päistä samaan aikaan vaan vuorotella niiden lasten kanssa.



Lainaus:

että isovanhemmat ovat tosi paljon meidän lasten kanssa, mutta me olemme itse myös läsnä. En minä kaipaa omaa aikaa vaan minusta on mukava olla yhdessä lapsieni ja vanhemieni tai appivanhempieni kanssa.



[

Eipä niitä ole paljon näkynytkään. Kun itse jouduin sairaalaan niin meille piti palkata hoitaja kotiin, sillä tilapäistäkään apua ei ole siltä suunnalta saatavissa.



itseä lähinnä harmittaa se, että isovanhemmat eivät halua edes tutustua lastenlapsiinsa. Meidän 3-vuotias kyllä osaa käyttää sanoja mummo ja pappa leikeissään, mutta ei tiedä oikeastaan mitä ne sanat tarkoittavat. Toinen pappakin on näyttänyt naamaansa viimeksi jouluna ja se on tuon ikäiselle jo niin pitkä aika että kaikki on unohtunut. Toinen mummoista hoitaa muita lapsenlapsia niin paljon, että aikaa ei sitten toisille enää jääkään. Kerran on pitänyt lasta sylissä että ollaan saatu otettua semmoinen mummo&lapsi -valokuva.

Ja jos mitään ei voi antaa, vaan aina pitää miettiä mitä itse on saanut, niin miettikääpä miten paljon ne vanhemmat ovat teitä hoitaneet. Tuskin kukaan omia vanhempiaan niin paljoa tulee hoitamaan.

aina talvella 4 kuukaudeksi ulkomaille. Siis hävytöntä kun mulla on pienet lapset ja ei saada miehen kans koskaan parisuhdeaikaa. Mikä helvetin oikeus isovanhemmilla on mennä jonnekin aurinkorannalle kahdestaan. He on oman aikansa saaneet ja voisivat nyt ajatella minuakin hiukan.

Ap.lta todella hyvä aloitus.

Mutta toisaalta hän asui meillä, ja vanhempani taas hoitivat hänet hautaan.

Toiset isovanhempani kävivät kyllä kylässä, ja näin heitä usein. Mutta ei ne koskaan meitä hoitaneet, enkä koskaan ollut heillä yökylässä. meillä oli usein kesäisin nuoria teinityttöjä meitä hoitamassa, vanhempani maksoivat heille palkkaa.

Ja lastenvahdeille ( naapureille, kylän mummoille yms) maksettiin, niin niitä ennenkin sai, joko rahalla tavaralla tai vastavuoroisilla palveluksilla.

Lainaus:

Pääasiallisesti vanhempien tehtävä on hoitaa ja kasvattaa jälkikasvunsa. Oma jaksaminen kannattaa ottaa huomioon kun tekee elämän suuria ratkaisuja. Ei sitä vastuuta lapsista voi sysätä isovanhemmille. Minusta isovanhemmilla ei ole mitään automaattista velvoitetta ottaa lapsenlapsia hoitoon, yökyläilemään tms.



Toinen mikä minua tässä tekstissä hieman ärsyttää on se olettamus, että vanhempien kuuluu saada viettää kahdenkeskistä aikaa. Parisuhteen hoitaminenhan ei voi onnistua arjessa. Tästä paistaa läpi se, että tälle ajalle tyypillisesti kaikki pitäisi saada heti ja nyt: pitää saada lapsia, mutta pitää päästä myös vapaasti menemään, harrastamaan yms.. Lapset ovat pieniä kuitenkin vain hetken. Sen hetken verran minusta aikuisen ihmisen pitää pystyä tinkimään hieman omista haluistaan. Minusta on aika paksua väittää, että avioerot johtuvat siitä, etteivät isovanhemmat osallistu perheen elämään tarjoamalla hoitoapua.




Miksi pitää asiat esittää aina niin mustavalkoisesti ja kärjistetysti? Miten se muuttaa vanhempien PÄÄASIALLISTA velvollisuutta jos lapset ovat esim. 3+3 viikonloppua vuodessa hoidossa isovanhempien luona tai vaikka yhden illan per kuukausi?



Avioeroja olisi muuten paljon vähemmän jos vanhemmilla olisi joskus kahdenkeskistä aikaa mm. parisuhteen vaalimiseen. Käykää vaikka parisuhdeterapiassa, ensimmäisiä konkreettisia ehdotuksia on viedä lapset hoitoon ja keskittyä välillä siihen puolisoonkin.

ja auttoivat lapsien hoidossa.

MUTTA kun he vanhenivat, omat lapset hoisivat heidät hautaan.



Nykyään vaaditaan isovanhemmilta vielä eläkkeellä rahallista apua ja lastenhoitoapua. Ja kun omat vanhemmat vanhenee, heidät työnnetään äkkiä vanhainkotiin, etteivät he ole tiellä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat