Seuraa 

tai muista herätysliikkeistä oleviin??



Nyt, kun täällä on noin hienoa ja rauhaisaa keskustelua meneillään, niin kysäisenpäs minäkin. Tiedän oikeastaan vanhoillisten yleisen tavan suhtautua muihin, mutta kiva olisi asiasta jutella. Ja el:en tavasta en edes tiedä. Eli uskotteko, el:ät, että vain ja ainoastaan teidän piirissänne olevat pelastuvat tai että vain lestadiolaiset pelastuvat? Osinhan tähän on tullut tuossa toisessa keskustelussakin vastauksia.



Mitä ajattelette luterilaisista uskovista, jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen? Eiväthän kaikki ole syntyneet uskoviin perheisiin. Tämä on itselleni osin kipeä aihe ja tiedän muidenkin kipuilevan sen kanssa, että ainakaan vanhoillisten puolelta meitä ei ajatella uskoviksi. Mietin tässä, että onkohan niin, että vanhoillisuudessa tai esikoisuudessa ajatellaan, että kirkkouskovaiset tai muihin herätysliikkeisiin kuuluvat eivät jotenkin ole niin uskossa tai ota uskon asioita tosissaan? Mulle joskus eräs vl sanoi sitä, että kun kirkkouskovaiset ryyppäävät yms. Oli kyllä melkoinen yleistys. En tiedä, onko tässä juuri se, että kun suurin osa suomalaisista kuuluu ev lut kirkkoon, niin ajatellaanko niin, että kirkkouskovainen=ev lut kirkon jäsen. Osa ev luteistahan kuuluu kirkkoon suurinpiirtein vain toimitusten (kaste, häät, hautajaiset)vuoksi, mutta kyllä sinne sekaan mahtuu muitakin.



Tuota toista keskustelua seuratessa on monta kertaa käynyt mielessä, että olisipa kiva kommentoida, mutta koska en edusta mitään lestadiolaissuuntaa, niin olen jättänyt väliin. Laki ja evankeliumi kohdasta kuitenkin sen verran, että olen ymmärtänyt niin, että laki on tarkoitettu myös uskoville osoittamaan synti, sillä kyllähän me kaikki teemme joka päivä syntiä.



Niin, ja tästä tulikin mieleen, että miellättekö itsenne enemmän luterilaisiksi vai lestadiolaisiksi?



Sivut

Kommentit (42)

alan kallistua tuohon meikämamin kirjoittamaan asiaan, että lapsen läpsimiset johtuvat perisynnistä. :) Lapsihan toki harjoittelee siinä samalla sosiaalista kanssakäymistä ja tunteiden käsittelyä, mutta lapsi ei kykene toimimaan luonnostaan oikein, koska on perisynnin alainen.



Miten te muut ajattelette tuon lapsenuskon tai kuten meikämami sanoi lapsen luontaisen uskon Kristuksen sovitustyöhön? Minusta tämä lapsenusko on helppo mieltää lapsille, jotka elävät kristityssä perheessä. Mutta entäs muut lapset? Esimerkiksi vaikka Kiinan köyhässä maaseutukylässä asuva 4-vuotias, joka ei ole koskaan kuullutkaan Jeesuksesta. Uskooko hänkin luonnostaan, tiedostamattaan Jeesukseen?



Itse ajattelen pikemminkin niin, että hän on " automaattisesti" armon alla, mutta ei hän " automaattisesti" tiedostamattaan usko Jeesukseen.

Tästä laista ja evankeliumista: olen käsittänyt niin, että laki on se, mikä osoittaa ihmiselle synnin. Laki osoittaa synnin niin uskosta osattomalle kuin uskovallekin. Hyvään saarnaan kuuluu lakia, joka ajaa syntisen ihmisen Jumalan luo. Häntä ei kuitenkaan saa jättää lain varaan, sillä laki ei pelasta, vaan syntinsä näkevä ihminen täytyy saada kuulla evankeliumin julistusta. Näin ollen myös me uskovat tarvitsemme lain julistamista, jotta aina ja yhä uudestaan palaisimme synteinemme Jeesuksen luo.



Mitä muuten tarkoitit lasten taivaskelpoisuudella? En tiedä, miten el ajattelevat, mutta luterilainen opetus asiasta on käsittääkseni se, että kaikki ihmiset, myös lapset, ovat perisynnin alaisia. Siksi lapsetkin täytyy kastaa ja heille täytyy opettaa kristinuskosta.



Katsastanpas tuon seuraavan viestisi ja hyppään sinne vastaamaan:).















Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kiinnostaisi kuulla " kirkkouskovilta" (huono sana, mutta en keksi parempaakaan) ja toki minkä tahansa herätysliikkeen/seurakunnan edustajilta ajatuksia seuraavista asioista:



Alkoholi, tupakka, kulttuuri, elokuvat, tanssi, avoliitto, kristityn ulkoinen olemus, naispappeus.



Ja sitten kiinnostaisi kuulla ajatuksia opillisista kysymyksistä, kuten ripistä, laista ja evankeliumista kristityn sydämessä, kasteesta, kastamattomien lasten taivaskelpoisuudesta ja tietysti mistä tahansa, mikä nyt kutakin askarruttaa.

En tosiaan tiedä luterilaisen kirkon virallista oppia kastamattomista lapsista, mutta Raamatussa Jeesus sanoi: Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä SEN KALTAISTEN ON TAIVASTEN VALTAKUNTA. Kysymys oli kastamattomista lapsista. Jeesus siunasi lapset.

Jos todella kastamaton lapsi päätyisi helvettiin, kysymyksessä olisi mitä suurin vääryys. miten vanhempien valinta voisi vaikuttaa siihen, pääseekö lapsi taivaaseen vai ei. Silloinhan kyseessä olisi ihmisteko.

Mun mielipide on, että jos jossain kirkko on mennyt harhaan, niin justä tässä kasteasiassa.

Sitä paitsi Raamatussa sanotaan. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Miten pieni lapsi voi uskoa? Sanotaan,että joka uskoo ja kastetaan. Ei joka kastetaan ja uskoo. Eli ensin usko, sitten kaste. Raamattu puhuu myös parannuksen kasteesta. En usko, että sylivauva tajuaa kovin paljon parannuksenteosta.

Korjaankin heti asian. Eli tarkoitin nimenomaan kastamattomien vauvojen taivaskelpoisuutta. Voi kyllä olla että olen ymmärtänyt aivan väärin tai saanut väärää tietoa, mutta mulla on se käsitys että luterialainen kirkko opettaa, että jos vauvaa ei ehditä kastaa, hän joutuu helvettiin. Ja tosiaankin, oikaiskaa, jos olen väärässä. Etten antaisi väärää todistusta lähimmäisestä.



Tanssi minusta sinänsä ei ole syntiä ollenkaan, vaan kuten Majel sanoi, sehän on hyvää liikuntaa. Jos tanssin itsessään mieltäisi synniksi, niin sitten voisi pitää syntinä myös aerobickiä ja steppiä. Mutta ehkä siksi uskovaiset usein mieltävät tanssimisen synniksi, koska sen harrastamiseen liittyy usein synnillisyyttä. Kun käydään tansseissa ja tanssitaan vieraiden miesten/naisten kanssa etsien yöseuraa ja siinä sivussa siemaillaan alkoholia... Eli siis tanssipaikalle meneminen voi johdattaa syntiin.



Tupakasta ajattelen vähän samoin kuin ksii viestissään. Se on minusta omantunnon asia, eikä sitä ole Raamattu suoraan synniksi sanonut. Mutta suositeltavaa se ei ole missään tapauksessa, eikä terveellistä.

Toisen vuosisadan jälkipuoliskolle saakka uskon ja kasteen suhde oli seurakuntien opetuksessa ja käytännössä selkeä.: ensin uskoontuleminen ja sitten upotuskaste. Kirkkoisä Iranaeus (n. 130-202) opetti sylilasten pyhittyvän Jeesuksen läsnäolon, ei kasteen kautta. Kirkkoisä Klemens Aleksandrialainen (n. 150-230) opetti uskoontulleen upotuskasteesta: hänen mukaansa kaste pyhittää uskoontulleen. Tertullianuksen mukaan lapset voidaan kastaa vasta, kun he ovat kuulleet Jumalan sanan ja pyytäneet kastetta.



Varhaisten kirkkoisien selkeistä opetuksista huolimatta uskovien seurakunnan ja uskoontulleiden kasteen kannalla olevien vainot alkoivat vuonna 250.



Alunperin siis oli käytössä uskovien kaste. Vasta myöhemmin tuli lapsikaste.

Raamatussa on mielenkiintoinen kohta. Yksi ratkaiseva jae on poistettu. En tiedä miksi:

Apt: 8:36-38

Kertomus filippuksesta ja kandaken hoviherrasta:

36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen ja hoviherra sanoi: Katso tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?

jae 37 PUUTTUU: vapaasti suomennattuna englannista siinä lukee näin:

Filippus vastasi: jos sinä uskot koko sydämestäsi, ei mikään. hoviherra vastasi. Minä uskon että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.

38: Ja hän käski pysäyttää vaunut ja he astuivat kumpikin veteen.... ja Filippus kastoi hänet.



Tässäkin esimerkissä oli ratkaisevaa usko. Filippus ei kastanut, ennenkuin oli varmistunut, että hoviherra uskoi. Itse voin sanoa, että minä en uskonut sylivauvana mihinkään. Ei minulla ollut edes lapsen uskoa. Luterilaiset puhuvat armoliitosta. Minusta liiton tekemiseen tarvitaan aina kaksi osapuolta ja minulta ei vauvana kysytty mielipidettä, kun minut kastettiin. Siksi kun tulin myöhemmin uskoon, en pitänyt lapsikastetta " voimassa" . Eiväthän vanhempanikaan uskoneet mihinkään. Tavan vuoksi kastoivat. pietari sanoo Raamatussa: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen... siis ensin parannus ja sitten kaste.



Mielestäni Raamattu opettaa selvästi, että kaste ei yksinään pelasta. Jos pelastaisi, niin silloinhan kaikki suomalaisetkin olisivat matkalla taivaaseen, vaikka eläisivät elämänsä ihan miten sattuu. Minusta on tuntunut kauhealta monissa hautajaisissa, kun pappi on sanonut, että vainaja saa kuoleman hetkellä turvata kasteen armoon. Eikä pappi todellakaan tiedä, että monet vainajista ovat olleet julkijumalattomia. Valitettavasti silloin ei kasteen armo auta.



Onpas tänne tullut mukavan paljon vastauksia ja keskustelua! En varmaan muista kaikkiin kysyttyihin kohtiin kommentoida, mutta ainahan voi kysyä uudestaan, jos joku kiintoisa kohta jää kommentoimatta. Kysyit meikämami tuosta naispappeusasiasta ja messuissa käymisestä. Olen ratkaissut asian niin, että en käy jumalanpalveluksissa, joissa naispappi on liturgina tai avustamassa. En halua opettaa myöskään lapsilleni sellaista mallia, että nainen voisi toimia paimenen virassa. Joku täällä kirjoittikin, että kyseessä ei ole tasa-arvoasia vaan Raamattuasia. Samaa mieltä.



Rock kysyi, että miten vauva voi halveksia kastettaan. Tarkoitin kasteen halveksunnalle vanhempien asennetta kastetta kohtaan, sitä, että lasta ei edes haluta kastaa. Näen kasteen Jumalan tekona ihmiselle, en ihmisen tekona Jumalalle. Jumala kasteessa lahjoittaa lapselle uskon ja pelastuksen, siirtää hänet pimeyden valtakunnasta valon valtakuntaan. Tämä on todella vaikea kysymys enkä tiedä (mitenpä minä ihminen näitä tietäisin), miten tämä menee, koska Raamatussa ei ole tästä tyhjentävää vastausta. Tässä vain täytyy luottaa Jumalan hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen.



Lestadiolaiset (kaikki suuntauksetko?) taitavat ajatella, että lapsi on synnitön (vai tekosynnitön?) ja pelastuu siksi. Olenko ymmärtänyt oikein? Tai ainakin niin, että vain tekosynnit kadottavat, ei perisynti? Lapsetkinhan alkavat jo hyvin pienenä muksimaan toisiaan, omimaan lelujaan yms. Eikö tämä kuitenkin ole syntiä? Eli mihin asti menee se lapsuuden " suojaava" raja? Tämä ei ole pahalla esitetty kysymys, vaan että oletteko ajatelleet tätä? Tämä ei ole ihan yksinkertainen asia, tämäkään. Raamatun mukaan kasteella on kuitenkin ihmisen pelastumiselle suuri merkitys.



Ksii, kiva kun tulit kuitenkin juttuun mukaan! Kyllähän nämä asiat ovat niin herkkiä, että näillä saattaa välillä tahtomattaankin loukata toisia. Mutta tuskinpa se tämän keskustelun tarkoitus on, joten eiköhän jutella? Niin, kyllä monet mun kaverit ja tutut ovat aika lailla samoilla linjoilla. Eli en ole mitenkään ainokainen näissä ajatuksissani, " tiukkuuksissani" . Ehkä siksi silloin aikoinaan tuntuikin niin karulta, kun kommentoitiin yleistäen, että kirkkouskovaiset ryyppää. No, mutta siis sivujuonne, eikä sinun kommenttisi.



Mitä ajattelette luterilaisista uskovista, jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen? Eiväthän kaikki ole syntyneet uskoviin perheisiin.



Mitä tarkoitat tällä? Ajatteletko että kaikki herätysliikkeisiin kuuluvat ovat kuuluneet niihin lapsuudesta saakka?



Eli rock, en tarkoita, että kaikki herätysliikkeisiin kuuluvat olisivat kuuluneet niihin lapsuudesta saakka. Tarkoitan, että se, että ei kuulu herätysliikkeeseen vaan on " kirkkouskovainen" ei välttämättä tarkoita sitä, että ei ole uskossa.



Meikämami kyseli, että oliko avaus kaikille kristityille. Lähinnä ajattelin juuri lestadiolaisia (vl ja el), mutta itseasiassa kyllähän keskusteluun tulee laajempia sävyjä, kun muutkin vastaavat. Mielelläni en kuitenkaan itse liittäisi tähän keskusteluun vapaiden suuntien edustajia, koska kastekysymys saa silloin ihan eri mittakaavan. Ja niitä kastekeskusteluväittelyitä olen ehtinyt nähdä niin tuhottomasti. Tavallaan olisi siis kiva keskustella luterilaisen kirkon eli oman kirkkomme sisällä olevista ajatuseroista. Tämä ei mitenkään pahalla vapaiden suuntien edustajia kohtaan. Heidän kanssaan vain kastekäsitys on niin eri, että keskustelu menee herkästi pelkäksi kastekeskusteluksi.



Kiitokset kaikille, kun olette tulleet mukaan! Jatketaanhan. Siunausta teille!





en nimittäin haluaisi loukata mitenkään.



Mun tuntemat " kirkkouskovaiset" on sellasia ettei se uskovaisuus välttämättä näy mitenkään elämässä. Siis elämäntavat on ihan samanlaisia kuin ei-uskovilla ihmisillä. Kaikki on ok, tanssi, alkoholi ja sen semmoset asiat, en nyt tarkoita mitään pettämisiä tai muuta sellasta, jotka ei ole yleisen moraalikäsityksenkään mukaan ok-juttuja. Siksi olikin aika mielenkiintoista lukea miukun ajatuksia, kun en elävässä elämässä ole koskaan törmännyt noin " tiukkikseen" kirkkouskovaiseen.



Tupakasta sen verran, että se ei kyllä ole un mielestä ok, mutta ei syntiä sen kummemmin kuin muutkaan epäterveelliset elämäntavat. Ei tupaanpolton seurauksena yleensä häviä estot, ei aleta riehumaan tai sorruta pettämään tai hakkaamaan (vrt alkoholi).



Lainaus:


Mitä ajattelette luterilaisista uskovista, jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen? Eiväthän kaikki ole syntyneet uskoviin perheisiin.




Mitä tarkoitat tällä? Ajatteletko että kaikki herätysliikkeisiin kuuluvat ovat kuuluneet niihin lapsuudesta saakka? Tämä ei kyllä pidä paikkaansa, ainakaan vl:ien joukossa on paljon ihmisiä jotka ovat tehneet parannuksen ja siis alkaneet vl:ksi vasta aikuisena, ilman mitään aikaisempaa herätysliiketaustaa.



Eikä me ajatella että ns " kirkkouskovaiset" eivät ottaisi asioita tosissaan, varmasti on paljon eri tavoilla uskovia ihmisiä jotka ovat hyvin hyvin tosissaan ja vakavissaan. Mutta meille on tärkeää uskonyhteyden kokemiseksi samanlainen henki ja uskonkäsitys.





Lainaus:

Niin, ja tästä tulikin mieleen, että miellättekö itsenne enemmän luterilaisiksi vai lestadiolaisiksi?




Miellän itseni uskovaiseksi. Ulkopuolisille tarkemmin määriteltäessä olen lestadiolainen eli perusluterilainen.

että lestadiolaiset (tai nyt voin oikeastaan vastata vain esikoislestadiolaisten puolesta, koska vanhoillisten oppia en tunne) EIVÄT ajattele vastasyntyneen olevan synnitön!! Pieni lapsi on perisynnin alla kuten kaikki me ihmiset. Mutta Jeesus sovitti perisynnin, ja Hänen kauttaan lapsi pelastuu. Minä ajattelen, että jos kaste asetettaisiin autuuden ehdoksi, siinä kyseenalaistettaisiin Kristuksen sovintotyön täydellisyys.



Tupakasta vielä. Nuo Raamatun kohdat jotka mainitsit, ovat kyllä ihan hyä peruste tupakoimattomuudelle. Mutta eivät ne kuitenkaan kiellä tupakointia suoraan. Eli kun itse koet nuo asiat synniksi, on hyvä ettet tupakoi, mutta et kuitenkaan voi sitoa toisen uskovan omaatuntoa sanomalla, ettei tämä voi uskoa koska polttaa. Vaikka tätähän et varmaankaan tarkoittanut!



ja sain sen käsityksen että tarkoitit samaa kuin minä? Eli perisynti ei meitä kadota siksi, että se on sovitettu. Tekosynnitkään itsessään eivät meitä kadota, mutta ne ajavat ihmistä epäuskoon eli kauemmas Kristuksesta, ja tämä voi kadottaa.

Hei, ev.lut. kirkko ei todellakaan opeta, että kastamattomat lapset joutuisivat helvettiin!



Kastamattomien lasten pelastuminen ja esimerkiksi niiden pelastuminen, jotka eivät ole evankeliumia kuulleet, on tällainen mysteeri, johon ei Raamatusta löydy selkeää vastausta. Luterilaiset uskovat perisyntiin, mutta tosiaan lasten kaltaisten on taivasten valtakunta jne... Ota siitä sitten selvää..=)

Olennaista ei kuitenkaan ole tämä, vaan se, että Jumala on oikeudenmukaisuus ja rakkaus, joten tämän asian voi jättää huoletta Jumalan käsiin, sillä Hän ei tee virheitä. Helpottavaa, eikö? Näin itse ev.luttina ajattelen asian ja näin olen kuullut opetettavan.



Sitten toiseen kysymykseen.

Kuulun ev.lut. kirkkoon ja erääseen sen herätysliikkeeseen.

Ajattelen näin:



-Alkoholi: Huono isäntä eikä kovin hyvä renkikään. Humaltuminen on syntiä, mutta itse silti heikkona ihmisenä siemailen joskus lasin viiniä. En suosittele kenellekään, enkä edes haluaisi oikeastaan juoda itsekään, mutta olen tapojeni orja ja helposti addiktoituvaa sorttia.



- Tanssi: Ei mitään pahaa, jos ei itse tee siitä pahaa. Tanssi on hyvää liikuntaa! Kaikesta saa kyllä syntiä aikaiseksi eli ihan itsestä kiinni.



- Tupakka -yök! Syntiä,jos siitä sellaista tekee. Onhan kaikki mässäily syntiä! Epäterveellistä ja maistuu pahalta...



- Mitä tarkoitit sanalla kulttuuri? Vähän laaja käsite... Edelleen kaikesta saa itselleen syntiä, mutta minusta kirjallisuus, kuvataide, teatteri jne. ovat parhaimmillaan ihania Jumalan lahjoja. Riippuu taas niin paljon kohteesta ja kokijasta...



-Sama juttu elokuvista. Hyviä on paljon, huonoja myös!

Kristityn pitäisi osata suodattaa tätä maailmaa niin, ettei kaikki vaikuttaisi häneen. Vaikeaa...



-Avoliitto on selkeästi syntiä. Avioliitto on Jumalan meille tarkoittama paras ratkaisu.



-Ulkoinen olemus. Tulisi kunnioittaa muita ihmisiä ja paikallista kulttuuria. En pidä meikkiä ym. syntinä. Mun mies myös pitää meikistäni ym.



-Naispappeuteen suhtaudun kielteisesti. Tämä ei ole tasa-arvoasia vaan raamattuasia eli Raamatun arvovallasta on kyse. Mies ja nainen ovat täysin samanarvoisia, sitä ei kukaan kiistä.



Aika laajoja juttuja kyselet.. Kysy vaikka yhtä asiaa kerrallaan, niin on helpompi heittää ajatuksiaan... No, näin minä, nuori, akateeminen kaupunkilaisnainen ajattelen.



Mainitsit hätäkasteesta ja halusin mainita pari seikkaa sen historiasta.



Historia kertoo, että hätäkaste on hyvin vanha asia. Tertullianus (160-225) oli ainoa kirkkoisä joka vastusti yleistä lapsikastetta(varhaiskristillisyydessä lapsikaste oli siis yleinen tapa)

Mutta hän hyväksyi rintalasten ja pientenlasten kasteen, jos pelättiin lapsen kuolevan. Hän kannatti siis hätäkastetta. Hengenvaarassa oleva lapsi oli kastettava välittömästi.



Tai yhdestä olen kyllä kuullut. Eli esikoislestadiolaisuudessa papin virka on hyvin harvinaista. Miksikähän näin muuten on...



Minulla itselläni ei ole mitään henkilökohtaista naispappeja vastaan, mutta olen kyllä ymmärtänyt Raamatun kannan asiaan kielteiseksi. Eli itse kokisin tekeväni vastoin Jumalan tahtoa, jos lukisin papiksi. Minulle ei ole kuitenkaan mikään ongelma mennä kirkkoon tai ehtoolliselle, vaikka sitä toimittaisi naispappi. Pikemminkin kokisin tekeväni väärin, jos jättäisin Jumalan pyhän aterian väliin. Luther muistaakseni on jossakin kirjassaan sanonut, että uskova voi ja saa mennä Herran pöytään, vaikka jakajana olisi piru. Koska eihän se jakaja ehtoollista lahjoita, vaan Jumala. Miten sinä, miuku, tämän koet kun käyt enimmäkseen ev.lut.kirkon jumalanpaveluksissa, mutta et koe naispappeutta oikeaksi?



El:issä on tästä(kin) asiasta tosi paljon erilaisia näkemyksiä. On niitäkin, jotka eivät ehtoolliselle tai jumalanpalvelukseen mene, jos sitä toimittaa naispappi.



El:t käyvät minusta valitettavan vähän tavallisissa jumalanpalveluksissa. Itselläkin olisi paljon parannettavan varaa. Seuroissa siis käydään enimmäkseen, mutta kyllä ehtoollistakin pidetään todella tärkeänä. Eri paikkaunnilla pidetään n. 4-6 kertaa vuodessa isommat valtakunnalliset seurat, ja näiden yhteydessä on aina ehtoollisjumalanpalvelus kirkossa. Näitä jumalanpalveluksia toimittavat aina miespapit.

Olen ajatellutkin, että olisi mielenkiintoista keskustella näistäkin asioista muidenkin kuin lestadiolaisten kanssa! On hyvä saada asioihin aina monia näkökulmia!



Piti ihan istahtaa ja miettiä vastauksia noihin kysymyksiisi. Lähden siitä, että me esikoislestadiolaiset olemme kyllä aika sisäänpäin kääntynyt porukka - valitettavasti. Tämä ei minun mielestäni ole mikään hyve esikoislestadiolaisuudessa ja toivon, että asia ajan kanssa korjaantuisi. On se kuitenkin jonkin verran jo vuosikymmenien aikana edistynyt, koska käsittääkseni alunperin oli esikoisissakin hyvin voimakkaana se ajatus, että me olemme Se Ainoa Oikea seurakunta. En oikeastaan tiedä, mistä tämä ajatus on lähtöisin, koska Lestadius (seurakunnan perustaja) ei tällaista oppia opettanut. Luulen sen olevan peruja näistä lestadiolaisten hajaantumisista jotka johtuivat opillisista näkemyseroista.



Nykyisin voisinko sanoa seuraunnan " virallinen" linja asiaan on, että tämä on se seurakunta, jossa me pelastumme. Mutta jos joku pelastuu muualla, sehän on vain hyvä asia.

Tästäkin löytyy seurakuntamme sisältä hiukan toisistaan eroavia näkemyksiä. Eli jos joku törmää esikoislestadiolaiseen joka sanoo että vain esikoiset pelastuvat, niin se ei ole koko seurakunnan näkemys asiasta.



Minä itse henk. koht. pidän itseäni ensisijaisesti evankelisluterilaisena. Miksi en pitäisi? Olenhan luterilaisen kirkon jäsen ja siellä kastettu ja konfirmoitu, ja allekirjoitan Lutherin opin täysin. Lestadiuskin opetti aivan samaa oppia kuin Luther. Seuroissamme on joskus saarnattukin, että Luther on oppi-isämme, Lestadius opetus-isämme. En kuitenkaan allekirjoita kaikki nykypäivän evankelisluterilaisen kirkon opetuksia, mitä tulee esim. naispappeuteen tai lasten taivaskelpoisuuteen.

Esikoislestadiolainen seurakunta on rakas kotiseurakuntani, josta olen uskoni saanut ja saan edelleen voimia jatkaa taivaan tiellä.



Mitä tulee siihen, miten suhtaudumme luterilaisiin " kirkkouskoviin" ihmisenä, on sitten henkilökohtainen juttu. Minä en ainakaan halua eritellä, onko ihminen lestadiolainen, kirkkouskova, helluntailainen, tai mikä ikinä. Haluan ajatella, että Kristuksen seurakunta koostuu niistä, joiden sydämissä asuu elävä usko Jeesuksen sovitustyöhön - sydämistä, jotka tarvitsevat Vapahtajaa kun itsestä ei ole. Minä ajattelen, että kukaan ihminen ei voi lajitella ihmisen sydämentilaa, sen tietää yksin Jumala. Seurakunta ei ole pelastumisen perusta, se on vain avuksi meille taivaan tien matkalaisille, ja kukin kuuluu siihen seurakuntaan mistä kokee saavansa eniten apua uskolleen. Kristus ei ole jaettu, Kristus ei ole tuolla tai täällä. Kristus on niiden sydämissä jotka häntä tarvitsevat.



Tuosta laista ja evankeliumista haluaisin vielä sanoa oman näkemykseni. Minä ajattelen, että sille joka on saanut omistaa armon, ei ole enää lakia. Hänelle ei laki ilmoita syntiä, vaan Pyhä Henki joka asuu hänen sydämessään. Kristityn uskovan omaan tuntoon ja sydämeen ei enää laki kuulu - siellä on vain armoa. Ja siellä on myös Jumalan antama Pyhä Henki joka ohjaa hänen tekemisiään ja omaatuntoaan.







No, mehän ollaan kumpikin meikämami ev lut kirkon jäseniä, mutta taitaa olla meille molemmille vähän epäselvä kirkon virallinen kanta asiaan.



Eli kaste on ehdottoman tärkeä, mutta siihen, mitä tapahtuu kastamattomina kuolleille lapsille, en tiedä vastausta. Joskus olen kuullut, että ei niinkään kastamattomuus kuin kasteen halveksunta, kadottaisi. En sitten tiedä, miten on. Itse haluaisin tässäkin asiassa luottaa Jumalan hyvyyteen ja oikeamielisyyteen. Nyt jos ajattelen, että joutuisimme kohtaamaan sellaisen asian, niin luulen, että haluaisin käydä sielunhoidollisia keskusteluja. Mutta kyllä itsellä nousee päällimmäiseksi se, että kaikki on Jumalan käsissä ja Jumala tietää kaiken ja johtaa kaiken parhaaksi näkemällään tavalla.




Itse ajattelen pikemminkin niin, että hän on " automaattisesti" armon alla, mutta ei hän " automaattisesti" tiedostamattaan usko Jeesukseen.

[/quote]




Tuli mieleen, että oikeastaanhan nämä ovat yksi ja sama asia. Eli jos lapsi on automaattisesti armon alla, hän on Jeesuksen oma. Eihän välttämättä ev.lut. kirkkoon kuuluvatkaan vanhemmat sen kummemmin puhu lapselle uskonasioista, vaikka lapsi onkin kastettu. (jos nimittäin vanhemmat itse eivät ole uskossa). Eli ei lapsi tällaisessakaan tapauksessa välttämättä tiedosta omistavansa lapsenuskoa.

mutta en malta olla ihan pikkuisen kommentoimatta.



Olen samaa mieltä, että se menee niin että ensin usko, sitten kaste, eikä kaste yksinään pelasta.



Mutta toisaalta Jeesus asetti uskon esikuvaksi lapsen uskon, joten en ymmärrä miksi lapsi ei olisi kelvollinen kastettavaksi. Ei Jeesus sanonut että täytyy tehdä tietoinen uskonratkaisu ennenkuin on oikeasti uskovainen. Vaan nimenomaan pitäisi uskoa lapsen lailla.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat