Vierailija

luin odotusaikana paljon imetystietoutta, ja nyt kun joudun antamaan 2kk ikäiselle vauvalle pullosta imetyksen lisäksi 1-3krt päivässä niin aina tulee paha mieli.



Aina saa lukea että maitoa kyllä tulee ja pitää vaan sitkeästi imettää, mutta kun ei tule niin ei tule! Syöty ja juotu ja levätty hyvin mutta lapsi huuti koko ajan ja rauhoittui vasta saatuaan mahansa täyteen pullosta. Useamman päivän vaan imetin sitkeästi kunnes oli pakko luovuttaa, lapsen painokaan ei noussut tarpeeksi. Esikoisesta sama juttu aikoinaan. Miksei multa tuu sitä hiton maitoo tarpeeks???

Kommentit (16)

Minkäs siinä tekisi? Pakkohan se lapsi on ruokkia.



Mutta siitä on huono omatunto että pitää valita, saako esikoinen multa huomiota ja leikkiseuraa vai vauva parasta, terveellisintä mahdollista ravintoa. Jompikumpi lapsi saa huonomman diilin, ja on inhottavaa tehdä se valinta niiden puolesta.

ja mielestäni oon kaikkeni yrittäny eikä sitä vaan tule tarpeeks...



kiitos lohduttavista sanoista, en tiiä miten tää nyt ottaa näin koville vaikken esikoisen aikaan stressannu (muistaakseni) asiasta.. Joka päivä yitän antaa mahd vähän korviketta ja imettää muuten, mutta vauva roikkuu tuntikaupalla tissillä ja alkaa jo väsyttää :(



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuule, ihan turhaan podet huonoa omaatuntoa.Luulen, että suurin osan huonon omantunnon omaavista kärsii vain ja ainoastaan siksi, että "imetyshullut" yrittävät syyllistää ja painostaa muita imettämään.



Kun itse aloin ajatella lisämaidon antamista (3kk) kun tissit tuntuivat tyhjiltä, menin keskustelupalstoilta lukemaan muiden kokemuksia asiasta ja kun imetys-palstalle menin, huomasinkin harmikseni, että keskustelua olikin lähinnä siitä, kuinka hienoa imettäminen on ja kuinka se on parasta vauvalle ym ym.



On totta, että joillekin pitkä imettäminen on sopivinta, joillekin se ei vain ole mahdollista. Toiset imettävät ympäristön painostuksesta, mikä mielestäni on väärin. Kyllä lapsi saa äidin rakkautta riittämiin, vaikka maito tulisikin pullosta. Vauva kokee varmasti läheisyyttä ollessaan äidin sylissä, vaikkakin suussa olisi pullo eikä tissi. Ja kuten aikaisemmin joku mainitsikin, myös isän ja vauvan suhde lähenee, kun isäkin voi syöttää vauvaa.

että korviketta EI annettu. Lapsi oli täysin äidin rintojen varassa, koska korvike ei sitten koskaan kelvannutkaan. Ensimmäisen vuoden ajan isä oli ihan syrjässä koko vauvanhoidossa, koska huonosti syövä lapsi eli vain ja ainoastaan tissien varassa (no loppuvuodesta ei sentään ihan, mutta pullosta ei koskaan kelvannut mikään). Hirveä tuska oli kun maito alkoi loppua ja lapsi piti saada juomaan JOTAIN.



Jos toinen tulee niin hän saakoon alusta asti edes vähän korviketta että tuohon tilanteeseen ei ikinä enää päädytä.

mulla oli niin että tosi pitkin hampain suostuivat lisämaitoo antamaan vaikka vauva huus nälkäänsä. Papereihinkin tuli joku merkintä että "kerrottu rintaruokinnan hyödyllisyydestä äidille mutta haluaa silti antaa lisämaitoa" Osa kätilöistä oli kyllä mukavampia eivätkä pitäneet lisämaidon antamista pahana mutta muutama oli kyllä tosi nihkee.



ap



Lainaus:

ITSE PÄÄTIN JO ENNEN ENSIMMAISTÄ LASTA ETTÄ IMETYS EI LOE MUN JUTTU. NYT OLEN SAANUT 4 LASTA (NYT 3 6 11 &13vuotiaita).KAIKKI OVAT SAANEET VAIN KORVIKETTA. TERVEITÄ OVAT OLLEET JA TYYTTYVÄISIÄ. ELI ANNA VAIN PULLOSTA JOS ON TARVE! MINULLA ON AINAKIN HYVÄ OMATUNTO MUTTA EN PIDÄ PAHANA IMETYSTÄKÄÄN JOS SE TOIMII. TYYTYVÄINEN LAPSI JA ÄITI SEKÄ MUU PERHE OVAT TÄRKEIMMÄT.

ITSE PÄÄTIN JO ENNEN ENSIMMAISTÄ LASTA ETTÄ IMETYS EI LOE MUN JUTTU. NYT OLEN SAANUT 4 LASTA (NYT 3 6 11 &13vuotiaita).KAIKKI OVAT SAANEET VAIN KORVIKETTA. TERVEITÄ OVAT OLLEET JA TYYTTYVÄISIÄ. ELI ANNA VAIN PULLOSTA JOS ON TARVE! MINULLA ON AINAKIN HYVÄ OMATUNTO MUTTA EN PIDÄ PAHANA IMETYSTÄKÄÄN JOS SE TOIMII. TYYTYVÄINEN LAPSI JA ÄITI SEKÄ MUU PERHE OVAT TÄRKEIMMÄT.

Totuus on että kaikilta ei tule maitoa eivätkä kaikki voi imettää esim. lääkityksen takia. Se ei tapa vauvaa eikä vaikuta hänen kehitykseensä, jos muut perusasiat ovat kunnossa (kuten sinulla varmasti ovatkin). Tämän olen sisäistänyt vasta nyt, kun esikoinen on vuoden ikäinen.

paljon huonompi omatunto jos EN olisi antanut sitä korviketta, kun omakaan maito ei riittänyt. Eihän oman pienen lapsen hoitamisesta ja hengissäpitämisestä pidä tulla huono omatunto.

... ja huonoa omaatuntoa poden, kun en aikoinaan älynnyt antaa pullosta lisämaitoa!





Kun esikoinen syntyi, oli vallalla ajattelu, että vain imettäminen ja ei missään nimessä lisämaitoa ja ei missään nimessä kaupan valmissoseita vaan ihan itse pitää tehdä!!

Olin nuori ja vauva ensimmäinen ja tottakai imetin.

Vauva oli tissillä kahden tunnin välein, imetin puoli tuntia kerrallaan, eli taukoa imetyksessä oli 1,5 h. Eikä vauva tuon pidempiä unia edes nukkunut !!! Mutta kukaan ei sanonut minulle, että maitoni ei riitä, että syöttöjen välit on liian lyhyitä.



Kakkoselle annoin välilllä korviketta, jonka voimalla hän jaksoi useamman tunnin, minun maidolla ehkä noin tunnin.



Olen koko ikäni kantanut huonoa omaatuntoa siitä, etten antanut lisämaitoa enkä ruokkinut reilusti kaupan pilteillä vaan väsytin itseni tekemällä kaiken itse.



Kun iltatähti syntyi totesin, että imetän, jos siltä tuntuu, mutta en välttämättä. No, Imettäminen ei kovin hyvin sujunut enkä nauttinut siitä. Lypsin oman maitoni ja juotin pullosta sekä omaa että korviketta - omani riitti puoleen vuorokauden tarpeesta ja loppui kun vauva oli noin 2-3 kk vanha.



Onneksi neuvolassa en saanut moitteita tms.



Nelosen kohdalla imetys meni pielee jo sairaalassa. Osastolla sanottiin, että koska bilirubiiniarvot ovat koholla, v auvaa pitäisi hoitaa juottamalla 3 tunnin välein. Että nyt pitäisi jättää imetys sikseen ja laittaa vauva pullolle jotta saataisi bilirubiiniarvot alas.

Sinne meni hyvin alkanut imetys.

Ja papereihin sitten kirjataan, että "jostain syystä ei ole innokas imettämään!"



Kun vauva tottui pulloon, ei hän rinnasta enää huolinut. Nuoren hoitajan mukaan minun vain pitää imettää: vauva oli 2 tuntia rinnalla (imi molempia), huusi nälkäänsä, joi pullosta, minä lypsin rintani tyhjäksi.

Ja tätä minun olisi pitänyt tehdä sitten kotonakin, kun tuo isompikin olisi ollut hoidettavana: istua kaksi tuntia vauvaa imettämässä ja kun jää nälkäiseksi (ei osannut enää imeä rinnasta, joi kuin olisi tuttipullosta imemässä, suu oli pieni ympyrä) jatkaa vaan sitkeesti... hei haloo!



Totesin, että puhu mitä puhut. Minulla ei ole mahdollisuutta istua aamusta iltaan vauva tissillä - pitäisi se isompikin lapsi jossain välissä hoitaa!!



Ostin sähkökäyttöisen rintapumpun ja omaa maitoa riitti noin 1 kk ikään asti.



Eli korvikkeella ja pullolla on tämäkin vauva ollut alusta asti.



Syötän sylissä, joten sen läheisyyden on vauva saanut. Ja mikä parasta: yösyötöt oli isän vastuulla kokonaan!! Tämä nuorimmainen onkin todella isin tyttö! :)



Ja ei, en pode lainkaan huono omaatuntoa. vauva on pullea, kasvaa hyvin. Hän on saanut syliä sekä äidiltä että isältä. Hän on myös terve. Vastustuskyky on hyvä, sen verran paljon on hiekkalaatikolla hiekkaa syönyt ja käpyjä kalunnut :) :D



Joten älä turhaan murehdi ! Pääasia on, että vauvasi saa ruokaa ja kasvaa hyvin, ja nykyiset äidinmaidonkorvikkeet ovat todella hyvälaatuista kamaa!



PS: ei kaikki äidit ennen vanhaankaan onnistuneet imettämisessä, silloin vauvat saivat kauralimaa tai mitä lie sokerivettä! -80 luvulla keitettiin tavallisesta lehmänmaidosta, sokeria sekaan.. oli vallan joku ohjekin, miten tavallisesta maidosta valmistetaan äidinmaidonkorviketta.

lapsen kanssa: siitä etten imettänyt (lapsi oli siis korvikevauva), siitä että en käyttänht lapsella kestovaippoja, siitä että olisi pitänyt sitätätäjatuota...



Vaan hieno tyttö on vauvasta kasvanut, ihan pelkällä korvikkeellakin. Ei ole juur sairastellut, ei mitään allergioita ja muutenkin tyytyväisen oloinen tyttö.



Joten ota iisisti sinäkin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat