Vierailija
klo 22:51 | 22.9.2006
minun ei ole. päinvastoin, on oikein nätti tyttö, kiharapilvinen pellavapää:)) kehuvat ventovieraatkin..
(kerroin nyt siis omastani, koska joku kuitenkin heittäisi tänne syytöksen että " ap: n lapsi on susiruma" tms.. )
meinaan vaan kun noita aivan ämpärirumia lapsia joskus näkee, niin tunnustaako kukaan täällä, että oma lapsi olisi ruma?
Sivut
jännää sinällään kun ei me vanhemmat kovin kummoisia olla... ;) Mun mielestä lapsissa on ihan samalla tavalla kuin aikuisissakin nättejä ja sit niitä ei niin nättejä. Pojan hoitopaikassa on yksi poika mitä nyt ei voi oikein nätiksi sanoa, se on vain semmoinen. Mut voihan olla että hänellekin käy kuten rumalle ankanpoikaselle!
t. yksi lapsiaan kehunnut
no, tiedät kai, on siis kauniita lapsia, sitten on niitä ns. tavallisia mitäänsanomattoman näköisiä eli ei tunteita herättäviä, ja sitten on niitä joita katsoessa et voi muuta kuin todeta että onpas helevetin ruma lapsi.. etkä yhtään ihmettele, ettei juuri sillä ole pihalla kaveria.. tiedät mitä tarkoitan.
tai sitten vielä se, että esim. tyttö on ruma ja lihava possua muistuttava otus, ja vanhemmat pukevat sen röyhelöihin ja rimpsuihin... uaaaak.
Päiväkodissa on monta paljon kauniimpaa. tuollaisia keskivertoja suomalaisia pallinaamoja, pienempi on jopa aika ruma, mutta niin oli isoveljensäkin tuossa iässä, ehkä se siitä vielä vähän paranee.
olen aina koittanut olla oma itseni ja sanoa sen mitä tarkoitan.
On noita muutaman kerran kehuttu näteiksi lapsiksi. Minun mielestä he ainakin ovat ihania en tiedä mitä muut sitten heistä ajattelevat...
Ja pienenä sivukommenttina ap:lle, että minulle tuli kirjoituksesta ihan oikeasti paha mieli. Tuntuu surulliselta ajatella, että aina jonkun " täytyy olla se rumin" . Elämä on julmaa ilman sinun kaltaisia " ämpärityhmiä" aikuisiakin!
Se, jolle vanhemmat ovat opettaneet, että hän tulee ensin ja on parempi muita? Ja jota kaikki muut salaa inhoavat.
onko pakko tuoda niitä esim. ravintolaan, kun toiset yrittävät syödä?
jesh.
mutta rumaa lasta en ole nähnyt. Kaikki eivät tietenkään ole kiharatukkaisia nappisilmiä, mutta jotain kaunista olen löytänyt jokaisesta tapaamastani lapsesta.
Omaa poikaani pidän tietenkin komeimpana poikana, mutta sehän on äidin oikeus.
helkkarin ruma ihminen! Kamalaa
Meidän molemmat pojat on tosi söpön näköisiä muidenkin kuin minun mielestä. Mua huvittaa, kun vanhempi (kohta 6) on ollut jo pitkään se " kenen kanssa tytöt haluaa isona naimisiin" ja nuorempikin (3) on heti tarhauransa aloitettuaan tyttöjen suosikki. Mummot kehuu niitä uimahallissa ja ihmiset hymyilee niille kaupassa. Ne on molemmat vielä sellaisia, että haluaa, että on kivat vaatteet ja tukka hyvin. Ovat vielä varsin sosiaalisia ja hauskoja. Eli ihan äitiinsä tulleet ;)
siis sellaset joilla posket roikkuu olkapäillä ja on syötetty sellasiksi ettei reppanat jaksa ees liikkeelle lähteä.
joten sitä tuskin voi pitää oman kullanmurunsa erinomaisen kauneuden mittarina.
Itse en ole rumaan lapseen koskaan törmännyt, vitsikkään tai muutoin persoonallisen näköisiin kylläkin.
enkä ikinä ole ajatellut, että joku lapsi olisi ruma. Eri asia on likaiset vaatteet jne.
lapset ovat lähes aina todella suloisia/söpöjä/herttaisia. kaksi tapausta tiedän puistosta, jotka ovat ehkä " vähemmän" kauniita, mutteivat missän nimessä rumia. ja elämä on opettanut, että niistä kauneimmista lapsista ei välttämättä tule kauniita aikuisia, ja vähemmän kaunnit lapset taas kasvavat häikäisevän kauniiksi nuoriksi ja aikuisiksi.
t:8
vakava ja pidättyväinen ilme vieraille saa varmaan pitämään aika taviksena.
Lapseni hoitopaikassa on neljä lasta, joista vain yksi on ehkä hieman ruma, jos nyt noin voi lapsesta sanoa. Lihava, pienet silmät, pieni, huuleton suu ja koukkunenä jo 1-vuotiaana. Uskon, että hänestä tulee kuitenkin kaunis, koska vanhempansa ovat kauniita ja hänellä on loppujen lopuksi heidän piirteensä.
Mutta olen kyllä itse huomannut sen, että ei todellakaan aina meen niin, että näteistä lapsista tulee kauniita aikuisia. Montakin lasta tiedät, jotka eivät ole kauniita, mutta heillä on sellaista piirtet, että varmasti tulee kauniiksi (ja venhammat kauniita). Ja sitten niitä söpöjä lapsia, jotka eivät tulekaan niin kauniiksi. Esim. serkkuni on ollut lapsena uskomattoman kaunis, mutta nyt ihan todella tavis (mummommekin sain, että " pirkko" oli nuorena todella kaunis, mutta ei enään niinkään, ja ei tällä tarkoittanut pahaa, vaan jossain asiyhteydessä tuli ilmi)
Nyt serkullani on uskomattoman ihana lapsi, mutta eihän hänestäkään välttämättä tule sitä kaunotarta.
Mutta luonne on tärkein, lapsessakin vaikuttaa hirmuisesti, onko hymyileväinen ja iloinen.
Vierailija:
Vanhempi (5v)tyttö on ollut jo lehdessäkin, aika usein häntä valitaan joukosta jos kuvataan/kysytään jotain. On kaunis ja hyvin puettu, kaiken lisäksi. Pikkuveikka vielä pieni, mutta kaunis hänkin. Ei-possunaama yksvuotias, isot, ruskeat silmät ja kiharatukka.
Sivut