klo 8:48 | 23.9.2006
Puhuin eilen kumman puhelun yhden TYönantajan kanssa. Olin hakemassa kyseiseen paikkaan töihin ja nyt vaan jutustelin hänen kanssaan. Sain siis sellaisen kuvan, että tyyliin kukaan ei tuu palkkaamaan mua, koska mulla on kolme lasta. Ja että kannattaa miettiä, haluanko hakea sinne, että se voi olla raskasta. Ihan asiallinen ihminen...ei siinä mitään. Sitten kuitenkin sanoi, että sitten kun oot miettinyt niin laita hakemus, niin ehkä hän innostuu... Siis häh??? MItäköhän tuo tarkoitti? Eka oli että ei, mutta sitten anto kuitenkin toivoa!! mielipiteitä???
Siis no jaa: Työelämä naiselle jolla on lapsia voi olla ilkeää, varsinkin jos on yksinhuoltaja ja lapset sairastuu vuorotellen.
Työ saattaa olla oikeasti raskasta: kropalle tai mielelle. Kaikki ei kestä paineita vaikka kiireessä. Puhumattakaan että kotona on lapsi sairaana ja työssä pitää painaa hommia??
Eli laita ihmeessä hakemus. Mutta varsinaiseen työhaastatteluun kannattaa miettiä perusteluja miksi sinä olisit työnantajalle oikea valinta! Siis miten lastenhoito onnistuu lasten sairastuessa, kestätkö kiirepainetta jne jne..
Tuskin työnantaja ajattelee ettei susta ole työhön, mutta faktaa voi olla että työ on rankkaa ja työnantaja pitää pystyä vakuuttamaan että kolmen lapsen kanssa arki toimii.
niin ei siihen kannata varmaan edes hakeutua. Kamalaa jos kolmen lapsen lisäksi pitäis vielä jotain raskasta duunia tehdä.
Myynti työtä mä olen hakenut:) Tuntuu vaan, että en pääse mihinkään töihin. Oon kohta jo ihan masiksessa tän asian kaa:( Mutta ei kai sille voi mitään..ap
Eli käännyttää varmaan eri argumenteilla erilaisia hakijoita testatakseen onko oikeasti kiinnostunut.
Jos on pieniä lapsia, kannattaa vaan osoittaa, että tukiverkosto kunnossa ja että isä osallistuu.
Eri asia sitten on, että haluaako siihen työhön oikeasti, jos se on raskasta. Itse olen ihan suosiolla vaihtanut vähän löyhempään työhön, koska raskaan työn kanssa en jaksanut enää nauttia lapsistani. Mutta minulla on tilanne, että olen saanut paahtaa työssä täysillä ja toteuttaa itseäni jo, joten en koe tätä enää tässä vaiheessa uhraukseksi!