Vierailija

Minulla on tosi paha olla. Luultavimmin olen masentumassa uudelleen kahden terveen vuoden jälkeen. Kaiken piti olla kunnossa. Yksi paha menetys ja olen taas ihan itsarin partaalla. En jaksa hakea apua vaikka viimeksi parannuttuani vannoin, että apua haen jos uudelleen sairastun.



Olen tyrinyt koko elämäni, jollain tavoin julkisestikin, tieten tahtoen. Minua hävettäisi mennä lääkäriin, sairaalaan, terapeutin luo. Olen maailman suurin paska. Vain lapseni pitää minut vielä elämässä kiinni. Hän rakastaa minua ja tarvitsee, enkä saattaisi tehdä itsaria, koska hänen elämänsä sortuisi.



En tiedä mitä tekisin. Miksi edes kirjoitan tälle palstalle, en tiedä. Miten umpikujasta voi päästä ulos?

Kommentit (5)

Arvostavat sinua jos vaan haet apua. Tietävät varmasti ammattilaisina

miltä tuntuu palata " häntä koipien välissä" .



Tämän mielikuvan tilanteestasi sain kirjoituksestasi.



Hae apua nyt.



Toistan kysymykseni: Missä lapsesi on nyt?

Mies ei tiedä kuinka kamalissa ajatuksissa vellon. Koko ajan pyörittelen itsaria päässäni. Lastani en tapa, sitä ei tartte kenenkään pelätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että kaikki kyselevät, että miksi tyrit hommat noin. Mä luhistun, jos lekurit tai sairaanhoitajat alkavat ihmetellä surkeita touhujani, jotka ovat täysin ilmeiset.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat