Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Synnytän pian ja mieheni ei pääse synnytykseen mukaan sairaalapelon vuoksi. Ei siis pysty olemaan pitkiä aikoja sairaalassa kerrallaan. Minulla ei ole mitään ongelmaa synnyttää yksin. Anoppi on kuitenkin "huolissaan" ja ehdotti ihan tosissaan, että tulisi tukihenkilökseni! Suoraan sanottuna ehdotus ällöttää minua, meillä ei ole kovin läheiset välit. Ihmettelen anopin motiivia, kai hän sitten vaan haluaa auttaa... Miten kieltäydyn kohteliaasti?

Kommentit (11)

Mun äidin sisko on ollut miniänsä synnytyksessä mukana. Tosin miniä on venäläinen, ja hänelle se oli aika normaali juttu. Monessa muussa kulttuurissa kuin meidän ihanaisessa kun sitä miehen äitiä ei pidetä minään saatanan ruumiillistumana, jota pitää vihata ja ällötä ihan jo periaatteesta.



AP. kuullostat tosi mulkulta. Kuten te muutkin. Ei sitä anoppia tarvitse sinne synnytykseen päästää, mutta ei sitä aina tartte olla niin saatanan nyrpeä niitä anoppeja kohtaan. Ihan kuin se silkkaa vittumaisuuttaan haluaisi ap:n pillua tuijottamaan sinne synnytykseen se anoppi.



Toivottavasti ap saa pojan ja aikanaan kaltaisensa miniän.

Kyllä me ollaan anopin kanssa niin läheisiä, että en kokisi sitä ongelmana. Mielummin kuitenkin ottaisin mieheni sijasta parhaan ystäväni tai sitten siskoni. Muttei miksei anoppikin kävisi. Seuraa tarvitaan aina, omasta mielestä varsinkin syntymän jälkeen, kun käy ylikierroksilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

en juurikaan kommunikoinut hänen kanssaan. Olin itse hyvin keskittynyt omaan itseeni, kuuntelin tulevia supistuksia ja pyrin tietoisesti rentoutumaan. Sitten kun koko homma oli jo ohi oli ihan kiva juoda teetä yhdessä uuden tuhisijan kanssa.

Anoppia en olisi tahonut tavata kovinkaan äkkiä puhumattakaan synnytykseen änkeämisestä. Onneksi hänen kokemuksensa synytyksestä ovat olleet niin kauheat( ainakin niiden kauhutarinoiden perusteella) että hän ei olisi edes uskaltanut tulla

Ei siinä kieltäytymisessä sen kummempia kommervenkkejä tarvita, kyllä sinä aikuisena ihmisenä saat päättää kenen kanssa menet synnyttämään, kuten päätät jokaisesta lääkärikäynnistäsikin...

Lainaus:

Monessa muussa kulttuurissa kuin meidän ihanaisessa kun sitä miehen äitiä ei pidetä minään saatanan ruumiillistumana, jota pitää vihata ja ällötä ihan jo periaatteesta.




minä kirjoitin yllä siitä kiusaantumisesta. En ahluasi omaa anoppiani, vaikka tämä on tosi kiva ja fiksu ihminen. En vaan haluaisi tilanteeseen muita, tulisi jotainkin suorituspaineita ja painetta jotenkin käyttäytyä... En haluaisi edes omaa äitiänikään.



Kyse ei ole mistään anoppivihasta, vaan siitä, että meidän kulttuurissa varsinkin ruumiillinen yksityisyys on aika arvostettua.

Kiität avuntarjouksesta, mutta sanot, että menet mielummin yksin (tai jos aiot pyytää jotain muuta, kerro sekin). Voit suoraan sanoa, että sinusta olisi jotenkin kiusallista olla tuossa tilanteessa anopin kanssa, kun et tunne häntä niin hyvin, jos hän alkaa utelemaan syytä tai hämmästelemään..

Kolmannessa synnytyksessäni minulla oli äitini mukana kun mieheni oli mitä suurimmissa määrin estynyt tulemaan.



Mutta jos siis ap ei halua anoppia mukaan niin sanot suoraan, että tuntuu paremmalta mennä yksikseen ja kiität kuitenkin tarjoksesta.

Kerrot anopille ystävällisesti, että koet synnyttämisen niin henkilökohtaiseksi asiaksi, että et tahdo siinä olevan muita kuin ammattihenkilökuntaa läsnä. Voithan sanoa, että susta on mukava, että hän ehdotti mukaan tuloa ja näin tahtoisi olla tukenasi, mutta tämä on nyt sellainen asia, josta tahdot selvitä yksin. Oletko synnyttänyt muuten aikaisemmin? Jos et, niin synnytyksen jälkeen ymmärrät anoppisi ehdotuksen arvon. Hän kun on kokenut tilanteen ja tietää, mitä tuleman pitää, ja kuinka hyvä silloin on olla läsnä joku, joka pitää puoliasi/menee lapsen synnyttyä tämän mukaan mahdollisiin sairaanhoidollisiin toimenpiteisiin, sillä itse et pääse/pitää sua kädestä/pyyhkii hikeä otsaltasi/sanoo kannustavan sanan silloin, kun uskosi loppuu ja kätilö on keskittynyt auttaan vauvaa ulos...

Itse jouduin muuten toisen lapsen synnytystä ennen kieltämään äidiltäni synnärille mukaan tulon. Oli tiedossa, että mies ei luultavasti pääse mukaan. Annan ison arvon kyllä sille, että äitini oli valmis lähtemään mukaani, mutta myös minä koen synnytyksen tilanteena, jossa ulkopuolisista haluaisin paikalle vain mieheni - tai eihän hän ollenkaan ulkopuolinen edes ole! Ja loppujen lopuksi pääsikin mieheni mukaan lapsensa syntymään.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat