Seuraa 

Meidän neiti on nyt 1v3kk ja ei vielä kävele. On ottanut muutaman askeleen (n. 6 askelta) silloin tällöin mutta yleensä konttaa. Olen kehunut kovasti kun kävelee tai työntää taaperokärryä mutta en ole mitenkään " pakottanut" kävelemään. Tytön mummi (miehen äiti) oli hoitamassa lastamme ja hän sanoi ettei tyttöä saisi päästää konttamaan. Pitäisi vaan koko ajan ottaa kädestä ja " pakottaa" kävelemään. Mummi ei siis antanut tyttömme kontata ja huomasin että tyttömme oli asiasta hämmentynyt. Lopulta tyttö makasi maassa eikä halunnut mennä mihinkään ja itki vaan. Tuli paha mieli kun mielestäni mummin tapa ei ole oikea. Mummin mielestä minun pitäisi joka päivä " pakottaa" lapsi kävelemään eikä saisi kontata ollenkaan. Hän sanoi, että tyttö ei muuten opi ollenkaan kävelemään. Oletteko siis opettaneet (pakottaneet) lapsen kävelemään vai onko lähtenyt itse omalla ajallaan? Itse olen ajatellut että lähtee kun on siihen valmis. Olenko väärässä? On tosi paha mieli asiasta tyttömme puolesta :(

Kommentit (14)

Ikävälle kuulostaa tuo pakottaminen, jos ei vielä ole valmis niin ei ole. Erään kaverini lapsi lähti itse kävelemään 1v6kk ja hyvin on kerennyt sen jälkeen tepsuttaa. jos lapsi innostuu kävelyttämisestä, niin voihan sitä kävelyttää, mutta jos ei niin turhaan sitä pakolla. Eihän konttaamaankaan opi ennen kuin on valmis, vaikka kuin aikuinen vauvan puolesta käsiä ja jalkoja liikuttais. :)



en ymmärrä miksi pitäisi lapsen osata tyyliin alle 2 v kävely, juoksu, laulaminen, soittaminen, puhuminen, kirjoittaminen jne.



antaa lapsen kehittyä omassa tahdissaa eikä kenenkään neuvolan tädin tai mummin tahdissa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei lasta pidä tuolla lailla pakottaa. Ainut miten voi opettaa kävelemään (sanoi fysioterapeutti) on tukea lantiosta, eli siitä pitää lasta pystyssä. Kädestä kävelyttäminen ei auta. Ja lapsesi on vielä niin pieni, että on aikaa opetella kävelemään ihan itse. Todella kamalalle tuntuu, että lapsen ei anneta kontata.

Eli meillä poika 1v.6kk. ja vähän ylikin tuosta eikä vielä kävele. Puolitoistavuotisneuvola oli viime viikolla eikä siihen asiaan mitenkään puututtu. Lääkärikin katsoi koska sattui olemaan pikkusiskon lääkäri samalla. Koska poika on kasvanut ja puhuu paljon ja muutenkin motoriikka on hyvä, ei mitään syytä huoleen eikä tarvitse tutkia tarkemmin. Marraskuussa vasta seuraavan kerran jutellaan aiheesta! Liikkuu konttaamalla ja nousee ja kävelee tukea pitkin ja seisoo tukevasti myös ilman tukea. Ja ottaa pari askeltakin jos sille päälle sattuu. Mutta sen olen huomannut että " opettamiset" ei auta mitään, pahentaa vaan tilannetta. Kehua voi, mutta ei pakottaa kävelemään. Lapsi oppii kyllä kun on siihen valmis. Äitini on fysioterapeutti ja hän on neuvonut, että kannattaa järjestää sellaisia leikkejä/tilanteita missä lapsi on paljon seisaallaan niin jalat vahvistuu. Mutta kaikki aikanaan ja ap:n lapsi oli vielä niin pieni että ei ole mitään kiirettä kävellä.

Tulipas sepustus.

eikä tuo suostu kävelemään. Kesällä otti askeleita useampia mutta kaitpa siihen kävelyyn tuli joku kammo. Nyt haluaisi aina meistä vanhemmista, taaperokärristä tai jostain vähän turvaa. Turvan ei tarvitse olla kovin kummoinen mutta joku juttu mistä hiukan pitää kiinni.

Missään tapauksessa lasta ei saa pakottaa kävelemään!!!! Kävimme juuri neuvolassa ja kävelyyn tulisi suhtautua mahdollisimman luonnollisesti. Jos vanhemmat aina tarjoavat apuaan, lapsi mieltää kävelyn jotenkin pelottavaksi.

Meillä ei olla kontattu ikinä vaan tyttö on ns. peppukiitäjä. Pepullaan on ilmeisesti kiva kiidellä kun ei ole kiirettä pystyasentoon :) Nyt viimeisen kuukauden on alkanut nousta joka paikkaan seisomaan, yrittää kiivetä kovasti ja kävelee missä vain tukia pitkin.

Mielestäni lasta ei siis tarvitse opettaa kävelemään, aina voi rohkaista ja toki käyttää taaperokärrejä tms. apuvälineitä. Jatkuva kävelyttäminen ei kyllä vaan tuota tulosta, meillä meni ainakin siihen että nyt mieltää kävelyn siksi että äiti tai isi taluttaa.

En tiedä oliko apua, antakaa tyttönne rauhassa konttailla! Lapsi tietää itse milloin on valmis kävelyyn.

Ei tuo käsistä kiinni pitäen taluttaminen opeta lasta kävelemään.

Se voi olla lapsesta hauskaa,muttei varsinaisesti opeta kävelemään.

Kukin lapsi lähtee liikkeelle kun on siihen valmis.

Hyvä vain ,että lapsi konttaa. Jos ei konttaa voi tulla oppimishäiriöitä tulevaisuudessa.

Lapsesi on vielä kovin nuori. Antakaa hänen liikkua niin kuin hän itse haluaa.

Ei tosiaankaan kannata pakottaa lasta kävelemään. Meidän kuopus on 16kk ja vajaan kuukauden on kunnolla kävellyt. Ekat askeleet otti 14kk iässä ja siitä pikkuhiljaa alkoi kävellä enemmän, kunnes yksi päivä huomasin, ettei poika enää konttaa ollenkaan. Joten ei huolta, lopulta se kävely tulee itsekseen omalla painolla.



Jos poika ei halunnut kävellä, ei suostunut, heittäytyi lattialle itkemään.



Mareila+Pojat

Kavelemaan ei voi opettaa, koska aivan tarkalleen ottaen kavelemaan ei OPITA vaan KYPSYTAAN. Lapsi ei siis " opi" kavelemaan yhtaan sen nopeammin jos hanta pakotetaan tai painostetaan. Taaperokarryt, kavelemaan rohkaiseminen ym on totta kai hyvaa harjoitusta ja lisaa lapsen motivaatiota, mutta ala missaan nimessa paasta mummia enaa kouluttamaan teidan taaperoa :( Ties vaikka mummon toimilla olisi taysin painvastainen vaikutus, eli lapsi alkaa kammota koko kavelyjuttua eika halua harjoitella pian ollenkaan :(

Tilaisuuksia harjoitteluun siis pitaa antaa, mutta pakottaa ei saa. Tiedan yhden perheen jossa juttu meni pain vastoin: Vanhemmat ja isovanhemmat (ensimmainen lapsenlapsi, asuvat kaikki saman katon alla) olivat ihan hysteerisia ettei lapsi kaadu ja satuta itseaan eivatka antaneet hanen edes yrittaa kavelemista. Kantoivat joka paikkaan ja kun lapsi koitti nousta seisomaan, olivat koko ajan varoittelemassa etta " varo, varo, kohta kaadut, anna mina kannan" ....ja lapsi kavelikin vasta vahan ennen 2. syntymapaivaansa. Ei tietenkaan voi sanoa kuinka paljon vanhempien / isovanhempien asenne tuohon vaikutti, ehka lapsi olisi lahtenyt myöhaan kavelemaan joka tapauksessa. Nyt 8-vuotiaana han joka tapauksessa juoksee ja pelaa jalkapalloa siina missa kaikki muutkin :)

Meillä lähdettiin kävelemään ennen 1v. päivää, mutta lähipiirissä on muita saman ikäisiä ja moni lähti paljon myöhemmin. Tosin yksi poika aloitti 8kk iässä ja 1-vuotiaana jo juoksi. Jotenkin omituiselta tosin tuntui kun meidän poika juoksi vaikeassa maastossa 1,5-vuotiaana ja toinen vasta ottaa muutamia ensimmäisiä askeleita.

Mutta tuskin siis on aihetta huoleen!



Kuten joku totesikin, niin parempi kun aloittaa myöhemmin. On yleensä päässä järkeä vähän enemmän.



Meidän poika oli meneväistä sorttia pienestä pitäen ja nautti suunnattomasti kun joku piti käsistä kiinni ja talutti. Myös " turnukärryllä" meno oli mukavaa. Ei pakotettu, mutta poika siis itse halusi harjaannuttaa kävelyä. Rämäpäinen on edelleen ja enemmän tätä " ensin tehdään ja sitten ajatellaan (jos ajatellaan)" -sorttia ja nämä myöhemmin kävelemään lähtevät ovat olleet rauhallisempia ja harkitsevaisempia. Muutenkin tuntuu, että rauhallisemman tempperamentin omanneet lapset ovat nukkuneet yönsä ja malttaneet syödä. Nämä " kaikki mulle heti" -lapset kiristävät vanhempien pinnaa kun nukkuvat vasta noin 3v. täysiä öitä jne. Aika paha yleistys, mutta tällaisia huomioita olen tehnyt lähipiirin pienessä otannassa. ;-)

Eihän kukaan lapsi tuolla tavalla opi kävelemään. Lapsi kävelee kun on siihen itse valmis, fyysisesti ja henkisesti. Tuosta voi vaan tulla traumoja lapselle ja kävelyn oppiminen hidastuu entisestään. Onko lapsi mummille joku " näyttelykoira" , jonka täytyy tietyssä vaiheessa osata jotakin?



Jos lapsella ei ole mitään sairautta niin hän lähtee kyllä itse kävelemään! Meidän keskimmäinen lähti kävelemään vasta reilusti 1v4kk:n iässä, otti siis ekat askeleet ja varsinainen kävely luonnistui sitäkin myöhemmin.

kirjoittelin noin kuukausi sitten tänne ja kyselin että missä vaiheessa lapsen " pitäisi" osata kävellä. Kun tuntuu, että sukulaisia ei muu kiinnosta kuin se, että käveleekö ja puhuuko lapsi jo? Sain ihania kannustavia vastauksia kiitos niistä!



Poika on nyt 1v1kk, ei kävele ilman tukea (ottaa askelia ilman tukea n. 4-6), sanoja on muutamia. Ihan normaaliksi todettiin neuvolassa. Sen olenkin sanonut innokkaille mummeille, kun taas kerran soittavat että joko siellä kävellään...



Kaverini lapsi alkoi kävellä 1v9kk iässä, heidät ohjattiin fysioterapeutille 1.5v iässä ja oletan että jos siihen mennessä ei meillä vielä kävellä, niin sitten voidaan asialle alkaa tehdä jotain.



Meillä ainakin on kaikki uudet taidot tulleet vasta sitten kun lapsi on siihen valmis, mikään opettaminen ei ole siihen auttanut.



Minua välillä rassaa se, että lasten pitää oppia kauheasti asioita ja koko ajan odotetaan että joko on oppinut sen ja sen taidon. Ja jos ei tasan tietyssä iässä jotain osaa niin nousee kamala haloo ja kaikki antavat (typeriä) neuvoja miten sitä voi opettaa.



Tämän rähähdyksen tarkoituksena oli siis sanoa, että anna lapsesi kontata ja harjoitella kävelemistä omassa tahdissaan ja viittaa kintaalla kaikille isovanhempien neuvoille :-)

...niin meillä ei kävellä vielä, tyttömme on vuoden vanha, mutta kovasti mennään istualteen eli on peppukiitäjä. Tänään kävimme fysioterapeutilla , kun meillä ei ryömitä eikä kontata vaan mennään istualteen. Neuvoksi saimme, että pitäis opetelle sekä ryömimään että konttaamaan ja kotona AINA pitäis laittaa tyttö lattialle mahalteen ja istua sais vain syöttötuolissa. Mielestäni aika inhottavat ohjeet, tyttö ei ole mahalteen mielellään vaan alkaa ennen pitkään itkemään siellä.

Mutta kai sitä jollain keinoin ainakin vähän noudattaa ohjeita ja harjoitella ryömimistä ja konttausta.

Jos kamalan pitkään on peppukiitäjä niin jalat voi mennä väärään asentoon, eihän sekään ole kiva ja sitten korjataan sitä vikaa.

Viikon päästä uusi aika ja katsotan miä ollaa opittu.

Eivät lapset opi vain yhtenä kauniina päivänä kävelemään. Ekojen askelten jälkeen on aivan normaalia, että lapsi konttaa enimmäkseen pari-kolme kuukautta ja pikkuhiljaa lisää kävelyä. Erityisesti kun lapselle tulee kiire, pääsee hän konttaamalla nopeammin perille.

Kuulostaa siltä että kaikki vastaajien lapset jotka eivät vielä kävele tepsuttavat menemään ilman tukea ihan pian - ainakin sen perusteella miten meidän tyttömme oppi kävelemään n. 1 v 3 kk:n iässä. Motoriset valmiudet ovat useimmilla jo kohdallaan (ottaa pari askelta tuetta tai ainakin kävelee hyvin tukea vasten), mutta innostumista saa vielä odottaa.



Meidän tyttömme käveli useita kuukausia tuettuna, lopulta yhdestä sormesta kiinnipitäen, mutta ei millään halunnut edes kokeilla yksin kävelemistä. Tytön mielestä ei ollut lainkaan hauskaa kun vanhemmat päästivät irti ja hän joutui äkkiä syöksymään lähimmän tuen luokse. Sitten vaan yksi päivä neiti päätti oma-aloitteisesti lähteä liikkeelle ja käveli heti useita askeleita. Kävely lähti nopeasti sujumaan ja konttailu jäi pois kokonaan (on nyt palannut hauskana leikkinä). On nyt 1½-vuotias ja ottaa juoksuaskeleita, eli kehitys on ollut nopeaa.



Suhtautukaa hitaaseen liikkeellelähtöön myönteisesti: mitä kauemmin lapsi harjoittelee, sitä varmemmin hän hän osaa kävellä kun aika on kypsä ja välttynee(?) siten suuremmilta kolhuilta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat