Vierailija

Ystäväni on ymmärrettävästi väsynyt hoitaessaan kotona 2,5-vuotiasta ja 3 kk ikäistä vauvaa. Miehellä on kuitenkin joustavat työajat ja tekee vain n. 6-7 tuntia töitä päivällä. On nyt saanut esikoisen yksityiselle pph:lle 3 päivänä viikossa 6 h kerrallaan. Ajatttelin, että tämä on joku tilapäinen ensiapu väsymykseen, mutta nyt on hakemassa pk-paikkaa pojalleen 4 pv viikossa n. 6-7 h kerrallaan, sitten kun lapsi täyttää 3 v.



Ymmärrän väsymyksen, mutta silti minusta on jotain perin outoa siinä, ettei jakseta hoitaa omaa lasta kotona. Ehkä vielä pari kolme päivää viikossa menisi hoitoon laitto mutta että ihan neljä päivää viikossa meinaa pitää lasta päiväkodissa. Ja sanoi vielä, että kyllähän pojalla voi olla siellä ihan kivaa. No niin voi, mutta kotona olisi kyllä hyvä noin pienen olla suurimman osan ajasta.

Sivut

Kommentit (89)

jos sun on pakko viedä lapsesi päiväkotiin, että joku edes jaksaa niitä. Mutta älä yleistä sitä muihin.



T: 5-v 3-v ja vauvan äiti, ja kaikki saa nauttia kiireettömästä mutta monipuolisesta arjesta kotona.



Lainaus:

joiden kolmevuotiaat ovat liian passiivisia enää edes välittääkseen siitä että vastaus leikkipyyntöihin on aina että "äiti ei nyt pysty kun äidin on pakko imettää".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

yhtä lailla se 3-v voi kokea, että miksi se ei saa mennä päiväkotiin kun toisetkin saavat mennä sinne leikkimään, eikä niin, että miksi se ei saa olla kotona kun vauvakin saa.

Kyllä meillä 3v ja 4v ihan mielellään on menneet päiväkotiin vaikka vauva on ollut kotona minun kanssa:) Katsos kun käyvät vain muutaman tunnin kerralla ja viihtyvät siellä. Niinä päivinä ku ollaan kotona haluaisivat mennä päiväkotiin kavereita tapamaan, ja minkäänlaista tukiverkkoa ei meillä ole, asumme kaukana Suomesta!



Että ei meillä ole lapset tässä asiassa kokeneet että heitä ei kohdella tasapuolisesti. Ovat kyllä sanoneet että kuhan vauva kasvaa vähä isommaksi niin hänkin PÄÄSEE päiväkotiin.;) Että he ajattelevat sen niin.



Ja toinen asia: miltäköhän siitä joka päivä päiväkotiin menevästä lapsesta mahtaa tuntua, että äiti viettää koko päivän vauvan kanssa, ja hänet viedään pois? Ainakin minun lapseni ovat hyvin tarkkoja siitä, että heitä kohdellaan tasapuolisesti.

[/quote]

Lainaus:

Sitä ei tarvitse tehdä kiireellä, ja sen voi myös markkinoida lapselle iloisena asiana.



Lainaus:

on ollut jo hoidossa ennen kuopuksen syntymää, niin väittääkö joku että lapselle on parempi se että otetaan hoidosta pois ja sitten viedään vieraaseen päiväkerhoon muutamaksi tunniksi hoitoon. Hoitopaikan vaihto on todella suuri stressi lapselle, eikä ole todellakaan lapsen etujen mukaista vaihtaa paikkaa vain sen takia että päiväkodista näin vapautuu paikka sitä "oikeasti" tarvitseville.




Meillä 5-vuotias on ollut muuttojen ym. myötä jo kahdessa päiväkodissa ja kolmessa kerhossa. Hänellä kestää noin puoli vuotta, että saa ystäviä uudesta paikasta. Tosi iloista, kun taas pääset aloittamaan alusta, vai mitä..? Ja sitten äidin äitiysloman päätteeksi uudelleen. Jippii.

Lainaus:

Tuollaiset lapset vie hoitopaikkoja niiltä jotka niitä oikeesti tarvii!!

Ja piruako niitä kakaroita pitää vääntää jos niitä ei jaksa hoitaa!!

Itsellä on 5v ja 3v lapset eikä kumpikaan oo ikinä ollu päivääkään hoidossa, valitsin työn mitä voin tehdä kotona.. Kolmatta odotan eikä tulis mieleenkään viedä isompia hoitoon kun äitiyslomalle jään.



Anteeksi jos tuli pahasti sanottua jonkun mielestä, mutta olen tätä asiaa jo pitkään mielessäni ihmetellyt, mut toin nyt mielipiteeni julki.




Miten helvetissä sä kuvittelet että kaikilla olisi mahdollisuus tehdä työtä kotona??

Ihmettelen, millä perusteella joku ulkopuolinen sanoo, kuka ja kenen lapsi sitä hoitopaikkaa päiväkodissa tarvitsee?? !!



Jokainen perhe ja jokainen lapsi on omanlaisensa ja se mikä toimii yhdelle ei todellakaan toimi toisen lapsen tai perheen kohdalla!



Äidit sitten jaksaa syyllistää ja syyttää ja arvostella toisia. tekipä niin tai näin, aina moititaan.



Kotiäitiysestä mollataan vaikka toisaalta vaaditaan yhtä ihmistä tekemään ihan mahdottomia koska "kyllä se minultakin sujui, vaikka.... "



Töihin menosta mollataan, siinä tehdään aina itsekkäästi uraa !! vaikka olisi töissä varastossa trukkikuskina tai siivoojana ja työstä saatava ansio menisi ihan silkkaan elämiseen. Peruste on, että "pärjäsin minäkin vaikka...."



Minulla on juuri noin 5 vuotias lapsi aloittanut päiväkodin osa-aikaisena. Olen itse kotona kotihoidontuella ja hoidan vuoden ikäistä kotona.



Olenpa itsekäs. Lapsikaan kun ei ole mikään ylivilkas häirikkö, hänen kanssaan voisi leipoa ja askarrella jne ja lapsen voisi laittaa kerhoonkin.



Niin voisi, tätä kaikkea. yritimme sitä vuoden, eli äitiyslomani ajan.Kerhoryhmä oli pieni, tottakai se oli pieni! Lapsi ei saanut kavereita ja toiminnan sisältö ei oikein vastannut 4-vuotiaan vaatimustasoa: valmiiksi leikattuja ja piirrettyjä kuvia, joihin täiti liimasi jotain valmiiksi leikattua...



Pahinta oli se, ettei lapsi saanut koko vuoden aikana yhtään kaveria, ei kerhosta eikä kerhon ulkopuolelta. Hän oli yksinäinen ja kiukutteli ihan koko ajan, ihan joka asiasta, eikä mikään minun tarjoama juttu onnistunut.



Aikaisemmin olin ollut töissä ja lapsi päiväkodissa, jossa oli viihtynyt



Kotiin jäämisen myötä lapsi muuttui. Kiltistä ja hyväntuulisesta ja reippaasta, omatoimisesta lapsesta tuli todella hankala tapaus. Keskity siinä sitten vauvaankin, kun toinen kiljuu ja ulvoo jopa siitä, että on ruoka-aika, pitää syödä. Tai siitä, kun lastenohjelmat loppui. Tai siitä, kun ollaan kävelemässä / fillaroimassa kerhosta kotiin.



Todellinen syy raivareihin oli yksinäisyys.



Nyt on päiväkotielämää eletty muutama osa-aikainen päivä. Ja kotona hyrisee aivan toisenlainen lapsi. Se "entinen " lapsi on palannut takaisin.



Ryhmä on iso, lapsia lähes 30 kpl. Sieltä löytyy joka lähtöön kavereita. Hän ei mene sinne saamaan yksilöllistä syliä tms., vaan sosialisoitumaan, sitä hän tarvitsee, jotta aikanaan pärjäisi koulumaailmassa. Ilman päiväkotia tämä lapsi ei siitä selviä, on luonteeltaan vetäytyvä. Hän tarvitsee rohkasua ja kannustusta, eikä minun ja kerhon tarjoamana se ollut riittävää.



Katson, että lapseni jos kuka tarvitsee päiväkotipaikan. Silloin emme ole vieneet sitä keneltäkään, vaan siellä on juuri se lapsi, joka sitä päiväkotielämää tarvitseekin.



Ja ei, en huoli ottaa vastaan yhtään syytöstä tai syyllistämistä.



Jokainen perhe toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jokaisen vanhemman perimmäinen tarkoiutus on lapsen paras.

on ollut jo hoidossa ennen kuopuksen syntymää, niin väittääkö joku että lapselle on parempi se että otetaan hoidosta pois ja sitten viedään vieraaseen päiväkerhoon muutamaksi tunniksi hoitoon. Hoitopaikan vaihto on todella suuri stressi lapselle, eikä ole todellakaan lapsen etujen mukaista vaihtaa paikkaa vain sen takia että päiväkodista näin vapautuu paikka sitä "oikeasti" tarvitseville.

Tyyppierustelu lapsen "turhaan" hoitoon viemiselle on lapsen tarve saada sosiaalistumista, kavereita ja treeniä kouluun varten.



Kouluun valmistautumista varten on olemassa näppärä systeemi nimeltä esikoulu, joka tarjotaan kaikille esikouluikäisille vuosi ennen kouluun lähtöä.



Mutta miksi lapsi muuten on yksinäinen? Miksei hän tapaa muita lapsia? Usein kysymys on perheen tietoisesta valinnasta asua korvessa tai eristäytyä. Ei ole naapureita, ei sukua, ei ystäviä, ei ketään. Herää kysymys, MIKSI perheet haluavat asua näin ja eristäytyä muusta elämästä. Kotona olevakin pääsee halutessaan ihmisten ilmoille tapaamaan muita. Arkipäivien lisäksi ovat illat, viikonloput ja lomat. Ellei itse pääse liikkumaan, muut pääsevät kylään. Jos haluaa asua tiettömien taipaleitten päässä tai erakkona, se on oma valinta, eikä se kuulu muiden veronmaksajien maksettavaksi.

esim muutama aamupäivä viikossa tms, jos ei ole tukiverkkoja. Pienten lasten kanssa kotona väsyy kovin helposti ja on ihan ok jos haluaa välillä huilata. Mutta tuollainen 4 pv viikossa melkein täyttä hoitopäivää on mielestäni silkkaa itsekkyyttä. Halutaan olla pelkän vauvan kanssa kun se on niin helppoa, voi käydä esim kaupungilla shoppailemassa ym. Ja sillä aikaa esikoinen on isossa lapsiryhmässä vieraiden hoidettavana.

lapsensa (2v) samall kun äiti hoitaa kotona vauvaa. Isoäiti hakee pyörällä harva se päivä tyttärensä lapsen hoitoon kun tämä prinsessa on niin väsynyt. Häpeäisi edes mutta kun ei tajua.

että minustakin on ihan ok muutamana päivänä viikossa pitää lasta päiväkodissa. Mutta ystäväni ei ollenkaan tajua, että päiväkodissa on myös omalla tavallaan stressaavaa, eikä 3-vuotias tosiaan vielä oikein ymmärrä, miksi hän ei saa olla kotona kun vauvakin saa. Toki vanhemmat tekevät poäätökset ja lapsen on ehkä ihan hyväkin päästä esim askartelemaan ym ohjatusti, mutta miksi pitää pitää melkein täyttä viikkoa kun muutamakin päivä olisi ihan tarpeeksi. Itsekkyyttä sanon minä.



p.s kerhot ovat täällä pk-seudulla aika vähissä, joten ymmärrän kyllä, että ihmiset hakevat pk-paikkaa.



t. ap

Haloo!



Mulla on kaksi lasta ja molemmille on kyllä aina kerhopaikka löytynyt. Välillä jonon kautta, välillä peruutuspaikka. Nyt meni sitten minunkin kuopuskin päivähoitoon, joten 3 vuoden kerhoilu on sitten meidän perheeltä ohi.

hoidossa vaan siksi, että sain pidettyä hoitopaikan äitiysloman ajan. Isompi siis nyt 2v8kk ja on ollut hoidossa 3xviikossa äitiys- ja vanhempainloman ajan. Kohta loppuu lomat ja palaan töihin ja olen onnellinen, että isompi ja pienempi pääsevät samaan ryhmään. Mistään jaksamisesta tai väsymisestä ei ole meillä kyse.

kuin se, että mummo hoitaa välillä,, kaveri käy kylässä ja samalla itsepääsee vessaan paskalle rauhassa tai suihkuun. Jos niitä lapsia hoitaa tosissaan ihan itse ilman turvaverkkoja, ymmärrän hoidon tarpeen hyvin.

kerhoissa, jossain seurakunnan tai järjestöjen tms. ei ole lastentarhanopettajia, joten ne ovat yhtä tyhjän kanssa



Monet ammatillisesti ohjatut kerhot, kuten kuvataidekerhot yms. järjestetään niin myöhään, ettei ole järkeä pitää lapsia pelkästään sellaisissa.

Minä olen sitä mieltä että 3v ja vanhempi tarvitsee jo jotain kodin ulkopuolistakin virikettä. MUTTA sen ei tarvitse olla päiväoti, varsinkin nyt kun hoitopaikkatilanne on niin huono muutenkin ja on palon oikeasti tarvitsevia. Mikä vika on päiväkerhotoiminnassa?

siis:

Me emme asu korvessa, vaan pienessä kaupungissa, aivan sen keskustassa.



Tässä lähellä on lapsiperheitä, mutta heidän lapset ovat keskenään kavereita. Lukuisista yrityksistä huolimatta eivät ole huolineet meidän muksua joukkoonsa. On käyty oven takana, pyydetty kylää jne. Turhaan. Syytä en tiedä.



Olemme käyneet äiti-lapsi-piireissä, joissa on max 2 v lapsia ja sitten vauvoja. Ja siellä 4 vuotias istuu ja leikkii palkkalaatikolla!? JESS!



Leikkipuistoissa on perhep.hoitajia noin 2 vuotiaiden lastensa kanssa, nämä lapset leikkii keskenään. Iltaisin pieni kylä on autio, leikkipuistot tyhjiä.



Seurakunnan kerhon ryhmä oli pieni, eikä lapsi onnistunut sieltä vuoden aikana saamaan yhtään kaveria. Leikki ja touhusi itsekseen.



Iltaisin hän kävi muutamassa harrasteryhmässä. Illat kotona olivat pitkiä ja yksinäisiä. Annoin muutamalle äidille oman puh.n umeroni, ottivat sen ylös, mutta eivät sitten enää yhteyttä. Olen muutamalle lapselle laittanut kirjeen, jossa ehdottanut kyläilyä ja antanut oman numeroni. Vastauksia ei koskaan ole tullut.



En minä tämän enempää voi tehdä!



Olemme netin kautta saaneet kavereita, mutta heille on tunnin ajomatka. Joten ei sinne pikkukakkosen jälkeen ex-temporee ajella, eikä ihan joka päiväkään viitsi mennä koska matka on niin pitkä.

Näiden kavereiden kanssa leikki sujuu hyvin.



Koska on tullut niin systemaattisesti torjutuksi niin monelta taholta, on meidän lapsi lopulta rakentanut suojamuurin itselleen, ja ilmoittaa aina jo etukäteen, ettei aio tutustua kehenkään eikä halua kavereita. Ja korostan, että tämä on tapahtunut 1 vuoden sisällä !!

Aiemmin ennen äityiyslomaani oli päiväkodissa, jossa kaikki meni hyvin ja oli kavereita, joskin ryhmään sisälle pääsy ja tutustuminen vei yli vuoden. Ja sitten me muutimme tänne uuteen kaupunkiin, vauva syntyi ja ajattelin, että tottakai isompi kotona ja kerhossa. Mutta ei tämä tälle muksulle riittänyt.



Esikoulu on ihan hyvä valmentamaan koulua varten. Sitä ennen pitäisi olla jonkinlaiset sosiaaliset taidot ja ryhmässä olemisen taidot. Niitä meidän muksu ei saa kerhossa eikä kotona. Joilleikin lapsille riittää tuo esikoulu. Omani tiedän ja tunnen. Hänelle ei riitä. Hän vaatii siihen pohjalle tuon päiväkotiryhmän.



On nyt jo saanut tosi hienosti kavereita, häntä oikein odotetaan ja kun tulee, vedetään mukaan leikkeihin. tuntuu tosi ihanalta katsoa, kun lapsella on kavereita, kun hän on iloinen . sitä itsekseen leikkimistä hän saa sitten kotona ihan riittämiin. Onhan hän kuitenkin suurimman osan ajasta kotona, päiväkodissa vain osa-aikaisena.

on jo hyväksi käydä jossain ohjatussa toiminnassa.

MInä en ymmärrä niitä jotka sanoo että päivähoito parina päivänä viikossa on kauhean paha juttu, mutta kerhoon lapsen kyllä voi hyvällä omalla tunnolla vielä vaikka 4 päivänä viikossa. Sama asia käytännössä.

Jokainen perhe tekee päätökset omista lähtökohdistaan. Ei ulkopuolinen voi tietää ja ymmärtää syitä joiden pohjalta päätökset on tehty. Eikä kaikkia syitä kerrota edes ystäville.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat