Vierailija

Onko kukaan muu miettinyt samaa: Nykyajan ylihysteerinen politiikka siitä, että ekoina synnytyksen jälkeisinä päivinä ei saisi antaa lisämaitoa, VAIKKA maito ei olisikaan noussut vielä rintoihin, ei voi olla hyvä lapsen kehitykselle. Siis tarkoitan, että vaikka kannattaisi täysimetystä muuten, en pystyisi pitämään lastani nälässä ekoja päiviä vain siksi, että "lisämaitoa on pahasta".



Uskon aika täysillä psykologisiin teorioihin mm. kiintymyssuhdeteoriaan, lapsen emotionaaliseen kehitykseen jne. Ja sen kannalta ajateltuna en voi millään uskoa, että lapsen psyykelle on hyväksi olla ekoja päiviä maailmassa nälässä. Tästä puolesta puhutaan vaan tosi harvoin.

Sivut

Kommentit (44)

tulee niukasti kolostrumia.



</p> <p>aletaan miettiä evoluution kannalta niin silloinhan kyseenalaistuisi hyvin suuri osa koko nykyistä elämänmenoa: Miksi käyttää kipulääkkeitä, leikkauksia, miksi auttaa huonommassa asemassa olevia(jos luonnonvalinta on tarkoittanut heidät kuolemaan) jne.? Eli aivan turha vedota evoluutioon.<br /><br /><br /><br /></p> <p>[quote kirjoitti:


Ja eihän äidit ole evoluution tuloksena alkaneet viettää ekoja vuosia kotona lapsen kanssa vaan kyllä siihen liittyy enemmän kehityspsykologian ja kiintymyssuhdeteorian kehittyminen!!!!




Mihinkäs ne apinaemot lapsensa veivät päivähoitoon jos eivät kerran hoitaneet "kotona"? Entäs pari kolme vuosisataa sitten? Missä päiväkodeissa lapset viettivät aikaansa ennen kehityspsykologian keksimistä?

Esikoiseni itki nälissään ekat kolme vuorokautta ja sai sitten lisämaitoa (korviketta) hoitajien suosituksesta. Minulla maito nousi vasta viidentenä päivänä synntyksestä, vaikka imetinkin alusta asti nännit verille (osittain rintapumpun syytä, jota sairaalassa ohjasivat minua käyttämään. Kaamea laite ja ei nopeuttanut herumista). Jos olisin uskaltanut tehdä vaistojeni mukaan, olisin antanut korviketta aikaisemmin esikoisellekin. Hän oli hätäinen, nälkäinen synnyttyään ja koliikkivauva ekat kolme kuukautta. Syntymän jälkeistä hätää koliikissa?



Toinen ja kolmas lapseni ovat saaneet lisämaitoa parin vrk:n ikäisinä heti nälkäitkun alettua. Ovat olleet rauhallisempia vauvoja ja ilman koliikkivaivoja. Kaikkia lapsiani olen "täysimettänyt" (paitsi muutama kerta pullosta sairaalassa) puoli vuotta ja imettänyt kahta ekaa melkein kaksi vuotiaiksi. Nuorin on edelleen rinnassa. Kun tahtoa on imettää, niin en usko, että pieni korvikemäärä alunnälkään on haitaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mun mielestä nälässä olo ei ole ihmiselle eikä varsinkaan pienelle vauvalle luonnollista. En usko, että ekat tipat pitää nälkää loitolla. Monet vauvathan itkee tosi paljon ekoina päivinä ja melko varmasti nälästä. Mun mielestä se on tosi julmaa. Miksei voi antaa lisämaitoa ennen kuin maito nousee rintoihin? Me tehtiin niin ja varmasti tehtäisiin toisellakin kerralla. Silti vauvalla ei ollut mitään ongelmia oikean imemistekniikan kanssa (kun maitoa alkoi valua rinnoista).



Ap

Ei sinänsä, ihan hyvä aihe.

Näin vastasyntyneitä työseni hoitavana voin todeta, että jos lääketieteellistä syytä maidon antamiseen ei ole, on imetys erinomainen asia. (Jos äidistä asia tuntuu hyvälle ja on voimissaan, jne.) On äitejä jotka pukertavat kolmatta vrk pienokaista pihalle, menettävät reilusti verta, ja ensimmäisinä päivinä osa ei vaan ole fyysisesti valmiita imettämään lapsentahtisesti. Turha siinä painostaa ja lietsoa imetyksen eduista jos äiti on fyysisesti ja henkisesti loppuun ajettu. Imetystä kerkii vielä. Oikea aika ja paikka ohjaukselle.

Ja synnytyspäivänä on vauva yleensä virkeä imuttelemaan. Seuraava päivä menee yleensä vaisummin. "Purskutellaan" lapsivettä, tyhjennetään mekonium suolistosta, jne. Imeminen ja äidin läheisyys tuottaa vastasyntyneelle perusturvaa. Äidin tuoksu, syd. äänet ja hellä koskettelu.

Kannustaisin kiintymisasioista huolta kantavan ennemminkin pitää vauvaa lähellä ja "iholla", kuin pullolla tainnutettuna omassa sängyssään :)

Ainakin kerran, kun menin hakemaan lastani yöimetykseen (synnytys pitkä, ottivat vauvan yöksi hoitoonsa, mutta lupasivat tuoda syömään yöllä), pisteli hoitaja vauvalle lisämaitoa menemään. Ja minä hölmönä jo odottelin, että eikö se tulekaan syömään...

pärjää hyvin sillä maidon määrällä alkuun, johan se nukkuukin paljon eka ja toka päivänä. JA se maito on tosiaan niin täyttä tavaraa että se pitää nälän pois, samalla stimuloi rintoja kun vauva imee useasti ja heti alussa, tulee maitoa todennäiköisesti enemmän ( vauvalla ei ole tarvetta imeä jos saa kupista maidon).

Liiallinen bilirubiini voi vaikuttaa aivojen kehittymiseen (mm. yhteys ADHD:een on todettu).

Kärjistäen voisi kysyä, kumpi on pahempi peikko: mahdollinen allergia vai kehityshäiriö?

traumoja voi vauva-ajalta analysoida, mutta selvää on, että vauvan tarpeisiin pitäisi aina vastata mahdollisimman nopeasti. En ymmärrä miksi tämä ei pätisi myös ruokaan ensimmäisten päivien aikana. Ja luonnollisuus-argumentti on typerä, koska sen varjolla elämästämme poistuisi monta muutakin asiaa.

antoivat ruokaa kolmen tunnin välein. mä kävin välillä osastolla joten en ollut siel koko ajan imettämäs ja nostamassa sitä viikon riittänyttä maitoa rintoihin.

vauva nukkui ensimmäiset kuusi päivää koska oli aina täynnä.



syöttivät vaikka ei ollut nälkä.



olen siis huono äiti koska olen muuten pitänyt lasta lähellä ja meillä hyvä kiintymys suhde

Lainaus:

eikä todella sitä ennen tule edes mitään tippoja. Todellakaan en ole lapsia nälässä pitänyt siihen asti, vaan pyytänyt sairaalassa maitoa kyllä alusta asti.

Lainaus:

imettänyt ja pitänyt lastani koko ajan vieressä alusta lähtien, MUTTA jos hän oli selkeästi nälkäinen (kun maito ei ollut vielä tullut), annoin lisämaitoa. Eli turha lietsoa vastakkainasettelua lisämaidon ja läheisyyden välille.



Ap




Minua on aina kummastuttanut miten jotkut tietävät vastasyntyneensä kärsivän nälästä. Siitäkö että sitten kun vauva on tainnutettu ylisuurella maitoannoksella, vauvan täytyi olla nälkäinen kun on nyt niin "tyytyväinen"? Eli nukkuu pitkät ajat eikä tilaa lisää maitoa rinnasta Senhän kaikki osaavat päätellä mitä siitä seuraa imetyksen näkökulmasta...

Poika oli tuhti pikkumies (ei, ei sokerilapsi) ja huusi ensimmäisen tunnin jälkeen niin kauan että sai sitä maitoa. Tämän jälkeen söi ahnaasti, röyhtäisi ja meni nukkumaan useaksi tunniksi.

tule hirveästi. kestää sen pari päivää niillä määrillä mitä rinnoista tulee. meillä ainakin on kestänyt.



sairaalan ohje oli että koko ajan imetetään jos ei nuku. eli edes toiseen sänkyyn ei saanut laittaa.



hyvin pärjättiin noilla ohjeilla.

Voiko näläntunnetta ylipäätään olla, jos lapsi ei ole vielä koskaan elämässään syönyt?



Eiköhän evoluutio ole hoitanut tämän niin, että terve äiti pystyy terveen vastasyntyneensä ruokkimaan ilman tuttipulloa...

jo synnärillä...

Synnytys kesti ikuisuuden ja vauva sai alhaiset pisteet, joten joutui verensokeriseurantaan... ja siihen verensokeriseurantaan sitten kuului se, että aina verikokeen jälkeen vauvamme sai lisämaitoa pullosta.

Imetyskään ei ollut helppoa, ei se ainakaan meillä mennyt niin, että tissi suuhun ja menoksi... stressiä lisäsi se, että samassa huoneessa kanssani oli "kokeneempi äiti", joka kovaäänisesti valitti hoitajille siitä, kun minun vauvani itki niin paljon, ettei hän saanut levättyä. Opettele nyt siinä sitten imettämään... noh, onneksi imetys lähti sujumaan sitten kotona ihan mukavasti.

olla niin tyhmä, että tuijottaa vauvan hyvinvoinnissa vaan kasvukäyriä?



Tiestikö, että kaikkein pahimmassa diabetesriskiryhmässä ovat nimenomaan

- suurikokoisina syntyneet, vauva-aikana nopeasti kasvaneet KORVIKEruokitut lapset?



Mä panikoin itse esikoiseni kanssa sitä maidon loppumista siinä 3kk iän kohdalla. Aloin tuputtaa korviketta, vaikka hitaasti omia käyriään kasvava vauva oli täysin tyytyväinen. Mitä siitä seurasti? No vauva ei kasvanut yhtään sen paremmin, sen sijaan syöminen meni ihan härdelliksi kahdeksi ensimmäiseksi vuodeksi. Sen jälkeen poika on kasvanut pituutta niin, että on ihan keskivertokokoinen, painossa tulee varmaan aina olemaan kevyt, koska on ruumiinrakenteeltaan todella siro.



Mä en muuten ole ikinä nähnyt, että rintaruokinta, ja sen mukaan kasvaminen aiheuttaisi lapselle mitään haittoja (ellei nyt oikeati puhuta lapsen kuivumisesta, mutta sitä tuskin enää yli kk ikäisen vauvan kohdalla tapahtuu), sen sijaan paljon riskejä liittyy siihen, että vauvalle tuputetaan liikaa "vieraita" ruokia liian aikaisin.

Kun kuitenkin sanotaan, että ne ekat tipat (kolostrum) on niin täyttä tavaraa, että vauva pärjää niillä ne ekat päivät maidonnousuun asti? Etkö usko siihen?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat