Vierailija

Sisareni synnytti viime viikolla kuolleen vauvan. Tai siis vauva kuoli synnytyksessä. Sisareni ystävän (minunkin ystäväni kyllä) synnytti n. 2 viikkoa sitten vauvan, jolla on jokin monimutkainen syndrooma. Vauva on erittäin vakavasti sairas, ei tiedetä vielä edes miten sairas tai millaiset tulevaisuuden näkymät hänellä on. Miten näin voi käydä?



En voi kuin itkeä. Ja tämä oma raskaus, pelottaa, enkä tiedä miten kohdata näitä rakkaita ihmisiä. Tiedän että tarvitsen apua. Neuvolassa kävin jo juttelemassa, mutta kipu ja sekavuus ei häviä. Tulen varmaan hulluksi. Vaikka tekisin mitä tahansa, en voi muuttaa näitä tapahtumia, eli mikään ei auta!

Ei ole mitään ratkaisua tai apua mistään. Siskoni vauva oli täysiaikainen ja kaikki oli hyvin. Viimeinen ultra tehtiin vain 2 päivää ennen synnytystä. En edes tiedä miksi kirjoitan tänne kun mikään ei voi auttaa tai muuttaa mitään. Tuntuu pahalta edes valittaa omasta puolesta, itselläni on synnytys vasta edessä, mutta pelkään niin kovasti ja en tiedä mitä tehdä tai miten auttaa heitä kun itsekin olen aivan rikki.

Kommentit (13)

suretko nyt pelkästään näitä kahta todella ikävää ja epäreilua tapahtumaa?

Itse olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, oli " vain" yksi vauvakuolema. En pelännyt, että meille kävisi niin. Surin vain tapahtunutta ja itse synnytyksessä olin hieman hysteerinen. Voimia sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se on ymmärrettävää. Sinä voit ja saat tuntea mitä tunnet, mutta suru heidän puolestaan on tässä se mitä voit ihan julkisesti tuoda esiin.



Se mitä heille kävi on niin sen verran harvinaista, että sun ei sitä omalta kohdalta tarvitse pelätä.

voin vain sanoa että kun kohtaat ihmisen jolta on vauva kuollu, niin sano vaikka että otat osaa tai olet pahoillasi. Pahinta on se, että kävelet pitkin seiniä tämän äidin nähdessäsi tai että juttelet niitä näitä mainitsematta sanallakaan hänen menetystään.



Lohdutuksen sanoina sanoisin, että onneksi tuollaiset tapahtumat on aika harvinaisia ja on suurempi todennäköisyys että sinulla kaikki menee hyvin.

suru sisältää epäuskoa, pelkoa ja vihaa, muunmuassa. Jopa syyllisyydentunteita yms. hyvin yllättäviä tunteita, vaikkei olisi voinut itse mitenkään vaikuttaa tapahtuneeseen.



tsemppiä ja otan osaa sinun suruusi (kun siskoasi en tunne, en voi hänellekin esittää osaanottoa), olet menettänyt sisarenlapsen!



Tämäpä olikin pysähdyttävä juttu! En tiedä miten sinua tukisin, mutta usko tai älä, olen kokenut vähän vastaavanlaisen tapahtumaketjun ja elossa ollaan!



Minulla ei ole siskoja, mutta erittäin läheinen serkku on ja hänen kanssaan olin samaan aikaan raskaana niin, että lasketuilla ajoilla oli eroa lähes tasan kuukausi, hänellä oli ensin. Oli todella hauskaa olla yhdessä raskaana, tehdä kaikkea yhdessä ja odotella maailman muuttumista. Myös yhteinen ystävämme tuli raskaaksi kun olimme puolen välin tienoilla, mutta hän menetti vauvansa rv13.



Maailma todellakin muuttui -mutta aivan eri tavalla kuin odotimme. Serkkuni synnytti terveen tytön rv39+1 ja kaiken piti olla kunnossa. Mutta eipä ollutkaan vaan tytöllä todettiin lähes samantien jokin sydämen vajaatoiminta tms (en muista sitä virallista nimeä) mutta siis joku vaarallinen niin pienelle ja kuulemma kävi niin, että pitkään kestänyt hitaasti etenevä synnytys oli ollut liian kova rasite tälle hennolle tytölle. Tyttö taisteli hengestään kaksi päivää kuollen serkkuni käsivarsille.



Minusta tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt. Aloin voida todella pahoin ja oksentelin, näin painajaisia omasta synnytyksestä ja samaan aikaan näin unia, että serkullani onkin tyttö ja kaikki on hyvin. Koetin olla tukena serkulleni, mutta kovin hyvin en pystynyt kun olin niin pahassa jamassa. Toki kuuntelin sen mitä hän halusi, mutta hänestä itsestään tuntui paremmalle olla erossa minusta sillä iso vatsani ja lähestyvä synnytykseni muistuttivat häntä kuulemma liikaa. Ymmärrän.



Nyt meidän poika on 1v6kk ja serkkuni kanssa välit ovat ok. Tietenkään suru ei ole poistunut enkä koskaan unohda hautajaisia joista jouduin suoraan synnärille supparikäyrään kun jännitys, ahdistus ja kaikki muu kävi ylivoimaiseksi. Sille tielle jäinkin ja vauvamme syntyi päivän kuluttua hautajaisista.



Serkkuni on nyt uudelleen raskaana ja on käynyt terapiassa asiasta sekä juttelemassa neuvolan lääkärille ja tulevan synnytyssairaalan psykologille. Tuemme häntä niin paljon kun voimme ja toivomme vain tervettä lasta ja onnistunutta synnytystä.



Ap, voin vain kuvitella tuskasi. Sure, anna tilaa juuri niille ajatuksille joita eteen tulee -ne kuuluvat suruprosessiin. Ja ole valmiina kun sinua tarvitaan silä se päivä tulee. Ei välttämättä heti mutta hetken päästä. Voimia ja kovasti tsemppiä omaan synnytykseesi. Kaikki menee varmasti hyvin -näin meidän on uskottava!



halauksin Miia

Kiitos kovasti sympatiasta, kannustuksesta ja lohdutuksesta mutta meitä oli siis 3 ystävystä yhtäaikaa raskaana viimeisillä viikoilla. Nyt yhden vauva on kuollut, toisen selviäminen on epävarmaa, yksi vielä mahassa. t. ap

Koska varmasti tuntisin itse syyllisyyttä oman vauvan kuolemasta, vaikka se ei olisikaan minun syytäni. Olisi varmasti ihana kuulla joltain, että olen antanut omalla lapselleni elämän ja rakkautta enemmän kuin kukaan toinenvoi lapselle antaa, ja vaikka yhteinen elämämme päättyi liian pian, se merkitsi hyvin paljon.



En haluaisi, että kukaan kysyisi, että miltä minusta tuntuu ja miten voin.. en jaksaisi selitellä, että tänään tuntuu pahemmalta kuin eilen tai tänään on parempi päivä kuin eilen. Haluaisin ehkä puhua siitä, mitä lapsi minulle merkitsi, mistä asioista haaveilin ja miltä tulevaisuus tuntui, kun olin vielä raskaana.



Voimia sinulle ap :)

Mutta sellasia ei taida olla olemassa... Kuitenkin on epätodennäköistä, että sun vauva kuolis synnytyksessä, nämä ovat niin harvinaisia Suomessa. Ja vaikeat sairaudet ovat myöskin...



Pystyisitkä pääsemään oman pelkosi yli ja olemaan paikalla siskoasi varten? Hän varmasti tarvitsee nyt tukea ja apua kaikilta läheisiltä.



Jos tuntuu, että mieltä vaan painaa, niin soita neuvolaan uudestaan maanantainta. Sinuakin auttaisi jos pääsisit juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa. Onhan siskosi vauvan menetys myös menetys teille kaikille sukulaisillekin.



Tsemppiä teille kaikille!

En ihan totta oikein tiedä itsekään mitä pelkään. Jotenkin tiedän että oma vauvani on kunnossa, mutta niin kyllä luuli siskonikin. Toisaalta en siis pelkää sitä. Toisaalta pelkään hirveästi, että menetän tämän rakkaan vauvan, kun nyt huomasin miten se oikeasti on mahdollista. (aiemmin olen ehkä ajatellut alitajuisesti, ettei itselle voi tapahtua mitään niin kamalaa)



Toisaalta suren vain kovasti siskoni ja ystävän puolesta ja haluaisin auttaa. Mutten voi, olen voimaton ja ihan sekaisin kaikesta kai, kun itken koko ajan.



Vierailija:

Lainaus:


suretko nyt pelkästään näitä kahta todella ikävää ja epäreilua tapahtumaa?

Itse olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, oli " vain" yksi vauvakuolema. En pelännyt, että meille kävisi niin. Surin vain tapahtunutta ja itse synnytyksessä olin hieman hysteerinen. Voimia sinulle!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat