Vierailija


Painajaismainen tilanne: parisuhde on surkealla tolalla ja olen miettinyt eroa pitkään. Nyt kuitenkin näyttää siltä että olen raskaana. Tämä on ahdistavaa. Abortti ei tule kuuloonkaan, mutta silloin kun välit miehen kanssa eivät ole riitaisat, olemme lähinnä mykkäkoulussa. Siis voiko tällaisesta asetelmasta syntyä mitään hyvää? Kertokaa! Olen todella epätoivoinen :( Lisäksi mies sanoo olevansa masentunut. Mitä ihmettä tässä voi tehdä!



Tämä on tilanne jota ulkopuoliset eivät pysty edes kuvittelemaan. Haluan siksi vastauksia ja kommentteja sellaisilta joilla on omakohtaista kokemusta asiasta.

Sivut

Kommentit (45)

Oma suhteeni oli täysin karikoilla, kun sain uutisen raskaudestani.



Abortti ei ollut vaihtoehto, joka olisi edes käynyt mielessäni. Päädyinkin siis heti siihen, että lapsen pidän. Muutaman kuukauden raskaana ollessani yritin virittäytyä miehen kanssa perhe-elämään, mutta eipä siitä mitään tullut. Erosimme.



Olin puolet raskaudestani yksin ja sain lapsen yksin. mies tuli kuitenkin heti kuvioihin kun lapsi syntyi. Tarkoitan siis, että halusi lastansa tavata. Tätä kesti tasan 4 viikkoa, jonka jälkeen mies häipyi myös lapsen elämästä.



Nyt olen 4v lapsen yh ja hyvin pyyhkii. Päivääkään en ole katunut. Tein oikein.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siksi jäin. Tahdoin myös antaa miehelle vielä yhden mahdollisuuden. Raskausaika varmisti, etten voinut hänen kanssaan elää. Olisiko pitänyt lähteä jo raskausaikana? Ehkä, en tiedä. Mitä se olisi muuttanut?



7

saatte parisuhteen kokoon! Mutta jos ette, niin mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa, vaikka oliskin vauva tulossa. Itse tein sen virheen, että jäin samassa tilanteessa, ja nyt on entistä hankalampi jättää. Mutta nämähän ovat yksilöllisiä asioita, kuka mitenkin asian kokee.

Mulla on ystäviä jotka ovat hyvin pärjänneet, ovat onnellisempia erikseen ja tykkäävät elämästä. Nyt toinen on jo kihloissa uuden miehen kanssa. Kyllä tuo kuulostaa siltä että tunteita ei suhteessanne ole, sellaisia mitä tulis PARIsuhteessa olla. Itellä sama tilanne jatkui pitkään. 3 vuotta jaksoin, nyt ollaan eroomassa ja hetki joudutaan saman katon alla olemaan. En ole raskaana, mutta meillä on lapsi.



Ne kaksi ystävääni olivat raskaana erotessaan, ja paha mieli tulikin syntymättömän lapsen tunteita ja oikeuksia ajatellen. Mutta kumpikaan ei ole ikinä katunut päätöstään. Ystävät ja sukulaiset ovat kyllä tukeneet. VOIMIA!

Meillä oli 3v sitten sama tilanne. Oltiin eroamassa ja kuitenkin huomasin olevani raskaana. Mies muutti pois 3kk ennen lapsen syntymää. Jäin asumaan lasten kanssa.

Mies käy meillä viikottain, ollaan ns. yhdessä.

Nyt olen ehkä jälleen raskaana, ja mietitty on, että jos vauva on tulossa, niin muutetaan koko perhe saman katon alle!!

Meillä ei ole ollut riitaisa ´´ero´´. Jos nyt ero ollenkaan..


Olimme juuri eroamassa miehen kanssa, jonka kanssa en juuri edes ollut ehtinyt seurustella (olimme tunteneet muutaman kuukauden), kun huomasin olevani raskaana. Ei mikään kiva tilanne!



Aborttiakin harkittiin, mutta ei missään vaiheessa vakavasti, sillä olin halunnut lapsen, ja olin jo lähes kolmekymppinen, joten en ihan teinikään enää.



Nyt tuo maailman ihanin lapsi on 3 v ja suurenmoinen taivaan lahja. Myös isänsä on aivan rakastunut häneen ja hoitaa häntä todella paljon, yhtä paljon kuin minäkin.



Muutimme hieman ennen lapsen syntymää yhteen, ja yhdessä asumme vieläkin. Riitoja on todella paljon ja parisuhteella menee huonosti, tosin hyviä hetkiäkin on joskus, mutta arki ja lapsen kanssa " perheenä" oleminen sujuu hyvin ja mieheni on mallikelpoinen isukki. Tulevaisuus on avoin, mutta toistaiseksi elämme näin.



Mielestäni me teimme tuolloin oikean ratkaisun.

mutta sanon vaan, että jossain vaiheessa kadut vielä että menit sen lapsen tekemään. ei ole helppoa sanon vaan. ei ole helppoa. niin monelta kantilta katsottuna. lapsenkaan etu ei ole syntyä isättömänä tieten tahtoen. synnytyksen jälkeen isän pitäisi olla onnenkyyneleet silmissä rakastuneena teihin, kuten toi ellenisi galtsussa jne. ei niin, että yksin yksin ja yksin. noh pidä se... itke sit yksin kun muille miehet tuo kukkia ja soittelee... yksinyksiyksin tulet olemaan monen monituista vuotta.

Vai eikö lapsi ole miehesi? Nimittäin ei mun mielestä parisuhteessa vielä huonosti mene jos kerran seksiä on. Silloin ne asiat vasta huonosti ovat jos seksikin loppuu. Teillähän on vielä vaikka kuinka hyvät mahollisuudet elää yhdessä. Paitsi tietty jos lapsi ei ole miehesi?!?

Täältä et saa apua. Menkää ammattiauttajan luo. vaikka tk-lääkäriin näin aluksi. miehesi pitää saada apua masennukseensa, voi se parisuhdekkin alkaa taas toimia kun pää toimi.

Mieheni on todella vastuullinen ihminen, ja vaikkei kykenisi enää olemaan minun kanssani, isyys on aivan eri ihmissuhde ja asia. Lapsi on lapsi, eikä minun tai mieheni " jatke" . Hän luo lapseen oman suhteensa.

ap

Raskausaika oli ihanaa :) ainoa asia, mikä pisti kyyneleitä silmäkulmiin oli se, että muut parit menivät nvolaan yhdessä, sormukset sormissa. Minä menin yksin.



Toisaalta, mieluummin yksin, kuin miehen kanssa, jonka kanssa ei olisi tulevaisuutta edessä.



No toki oli ensimmäiset 3kk rankkaa, kun vauvalla oli koliikki. Mutta jos tähän koliikkiin lisättäisiin vielä huono parisuhde, joka koliikin lisäksi valvotuttaa öisin ja sekoittaa päätä & mietityttää, niin väitän, että yksin oli helpompaa.



Kun kaiken kokee heti alusta saakka yksin, on se helpompaa, kuin niin, että rinnalla on joku, joka siitä lähtee ja yhtäkkiä huomaakin olevansa yskin vauvan kanssa. Varmasti isompi shokki.



Itse suosin eroa ennen lapsen syntymää. Lapsen syntymä on niin suuri kokemus, joka on toki mahtavaa, mutta siinä on monta " pelottavaakin" asiaa. Mieti nyt hetki...saat vauvan, jota sinun pitäisi täysipäiväisesti hoitaa ja jolle sinun tulisi olla läsnä. Samaan aikaan käy läpi eroa, joka välttämättä ei ole kovinkaan helppo. Onko järkeä?



Paras käydä ero lävitse nyt ennen vauvan syntymää, mikäli eron haluaa. Tuollon voi oikeasti elää täysillä vauvalle, kun se syntyy.



Opiskelin vauvan kanssa, nyt minulla on kokopäivätyö jonka lisäksi oma yritys, koiria koti täynnä (joiden lenkitys ja koulutus vie aikaa paljon) ja ihan hienosti olen saanut elämän pyörimään. Kyllä yksinkin pärjää, mikäli ei ole luonteeltaan " apua, olen uhri" tyyppinen.



Aamukahvia ja lehteä on turha suunnitella lukevansa aivan rauhassa, se kun ei onnistu :) Mutta mieluummin kyllä elän näin, kuin huonossa suhteessa :) Ihan jo lapsenkin tähden.

vaan tiivistin hieman turhan paljon sanottavaani...ideana oli siis se että onko jotenkin kivuttomampaa lähjteä nyt, jos asiat eivät parane?

ap

Monivuotinen liitto oli lopuillaan ja juuri kun olin kerännyt rohkeuden lähteä, olinkin raskaana. Jäin sitten siiheksi, että vauva syntyi, kun vauva oli 2kk vanha lähdin.



Nyt kaduttaa tavallaan. Elämä olisi ollut kaikin osin helpompaa, jos olisin tehnyt abortin ja lähtenyt.

Jos olet päättänyt taistella, sitten etsi terapeutteja. Menkää viikonloppukursseille, etsikää apua.



Oma valintasi miten teet. Sun elämä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat