Vierailija

Olen parisuhteessa oleva yli kolmikymppinen mies ja meillä nainen käy silloin tällöin vieraissa. Itse en pahastu moisesta koska hän rehellisesti kertoo minulle menonsa ja molemmat nautimme tästä tilanteesta. Saan häneltä huomiota yhtä paljon kuin aina ennenkin ja vieraissa käyminen on vain syventänyt omaa suhdettamme. Rakastamme toisiamme, mutta seksielämämme on vaan hieman toisenlaista. Itse en koe tarvetta käydä vieraissa vaan saan nautinnon siitä kun naiseni nauttii. Kysyisinkin että onko muita joilla on samanlainen tilanne? ihan vaan mielenkiinnosta. Enkä jaksa noteerata minkäänlaisia moralistisia tuomioita vastauksena. Ja jos joku tuntee siihen tarvetta niin kehoitan tutkimaan raamattua jossa joku puhui siitä kuinka on vain yksi joka saa tuomita...mutta totta puhuen. Asialliset vastaukset ovat tervetulleita.

Sivut

Kommentit (34)

Mä en pidä mitenkään outona, itse suostuisin samanlaiseen järjestelyyn, mutta mieheni ei ikinä!

Mua pidetäänkin aivan kummajaisena jos oon kertonut jollekkin (harvoille) ettei mua haittais tollanen järjestely, että olisin ainakin valmis kokeilemaan.

Helpottava kuulla että muitakin " kummajaisia" on olemassa :D

Vierailija:

Lainaus:


Juuri näin meidät on opetettu ajattelemaan. Aivopesty, opetettu, muokattu. Mutta minä nään asian niin että suurinta rakkautta on antaa toisen olla mahdollisimman vapaa.



(...)



Ajatusmaailma on omani, ei yleisesti hyväksytty.




oma mieheni minua millään tavalla SIDO - jos haluan mennä, voin sen tehdä. Mutta hän on kyllä tuonut sen esille, että jos harrastaisin seksiä toisten kanssa, se olisi hänen mielestään loukkaavaa.



Jos hänen mielestään se olisi aivan se ja sama, mulle tulisi tunne ettei hän uskalla välittää ja sitoutua. Että hän haluaisi jättää " takaportin" auki siltä varalta, että jos menisin ja pettäisin, hän voisi aina sanoa, että " meillä on vapaa suhde, siksi hän meni rakastelemaan vierasta, koska minä haluan hänelle vain kaikkea hyvää" . Ei tarvitsisi ajatella, että menisin toisen kanssa sänkyyn siksi, että saisin siitä jotain sellaista, mitä en omalta kumppaniltani.



Niissä suhteissa, joissa ei ole ollut rakkautta mukana, en ole välittänyt vaikka toinen olisi pannut kokonaisen cheerleader -joukkueen kanssa. Kunhan ei vain tauteja ole tuonut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En vaan ole käyttänyt vieraissakäyntioikeuttani hyväksi.

Tai ainakaan vielä ja en tiedä tuunko koskaan käyttämäänkään.

Mieheni on sanonut ihan suoraan et sitä ei haittaa vaikka vähän vieraissa kävisinkin kunhan vain tulisin takaisin ja vähän ehkä paljastelisin missä, miten olen saanut ja mitä.

Aika pervo mies mulla joo, mut ei haittaa. Onhan se ihan kutkuttava ajatus et jos vastaan tulis kaveri joka jostain syystä ois niin houkutteleva, niin lupa olisi kotoota kävästä testaamassa.

Mä oon kyllä luonteeltani niin uskollista tyyppiä et en kyllä hevillä lähde ketään muuta kuin omaa miestä testailee.

Ja mun mieskään ei itse halua käydä vieraissa.

Ollaan saman ikäisiäkin, 30 ja 31.



Säännöllisesti tulee puhetta, että miten sen kimppakivan oikeen järjestäisi. Finnswingers (oliko se tollanen?) taitaa olla paras paikka hakea kontaktia samanhenkisiin. Vielä ei olla edetty toteutusasteelle, mutta joku päivä varmasti.



Haastavaa se kyllä on, että saa kaiken menemään hyvin. Se on kyllä itsetuntotesti parhaimmillaan. Mielenkiintoista on ollut minusta se, että vaimon mielestä toinen nainen ei saisi olla mikään ' liian kaunis' ettei tule mustasukkaiseksi jne. Miehenä taas ajattelen, että antaisin tyttöni mielummin kunnon miehelle, siis mukavalle ja komealle, kuin jollekin kaljamahaiselle paskiaiselle :)



Noh.. joka tapauksessa mielenkiintoinen aihe.

Usein kyseessä on hiljainen hyväksyntä. Tällaiset kyllä usein syö miestä (tai naista). Ainakin minussa on syvä tarve olla kiltti. Kun vaimo ekakerran tunnusti käynneensä vieraissa niin heti olin " antamassa anteeksi" . Paljolti varmaan siksi, etten halunnut kriisiä. Myöhemmin syrjähypyistä riideltiin, mutta lopulta olen hyväksynyt kokonaisuuden. Ehkä vaimolla noita vieläkin on, ehkei.

Juuri näin meidät on opetettu ajattelemaan. Aivopesty, opetettu, muokattu. Mutta minä nään asian niin että suurinta rakkautta on antaa toisen olla mahdollisimman vapaa. Ei taida olla ihminen olla luonnostaan yksiavioinen. En väitä, aavistelen...



Se kai riippuu paljolti ympäröivän yhteiskunnan asettamista moraalisäännöistä. Onhan äärimuslimien tapa suhtautua naiseen ja sitten on moniavioisia kulttuureja ollut historian sivu. En tiedä edustaako omat ajatelmat jotain äärilaitaa, mutta olen ainakin tiedostaen koittanut asettaa omat rajat. En paheksu muslimeja, mutta minusta heidän kulttuurissaan on ehkä turhan tiukat rajat naisille. Toivottavasti olen ymmärtänyt väärin.



Tunnen vaan että se muotti mihin mua on istutettu, ei sovi. En näe omistamisotetta rakkautena sen enempää. Pidän sitä jopa rakkauden vastaisena. Vieläkö puolet avioliitoista päätyy eroon? Ehkei muotti olekaan niin toimiva.

Todennäköisesti olen väärässä ja yhtä onneton tulevaisuus edessä kuin muillakin, mutta seuraan sydäntäni. Haluan rakkaalleni hyvän ja ihmisarvoisen elämän olemalla silläkin tavalla vapaa. Nähtäväksi jää..



Ajatusmaailma on omani, ei yleisesti hyväksytty.

Itse olin nuorempana (nyt 31) tosi tiukalla asenteella näissä jutuissa eli se ois ollu kerrasta poikki. Nyt....muutaman aviovuoden jälkeen ajatukset on hieman muuttuneet. Ensinnäkin meillä on hyvä liitto. Seksi on hyvää ja rakastan miestäni. Oma suhtautumiseni seksiin on kuitenkin muuttunut ja varmasti siksi, että suhteeni itseeni on paljon seesteisempää ja itsetunto kohdallaan eli parempi kuin nuoruusvuosina.



En usko että maailmani kaatuisi jos mieheni kävisi vieraissa jos siitä voitaisiin keskustella eikä se olisi sellaista ' joka firman bileissä takahuoneessa panemista jonkun random työpaikan lumpun kanssa' :) Jos joku ymmärtää :D.



Tähän liittyy tietysti myös se, että itseäni kiinnostaisi myös... Ei se seksi ole niin mustavalkoista mielestäni, että sitä pitää ja saa harrasataa ainoastaan aviovuoteessa. Ollaan itseasiassa miehen kanssa suunniteltu myös jonkun pariskunnan petiin mukaan kutsumista.



Tämä luvan kanssa vieraissa käyminen ei todellakaan joka tapauksessa toimi ja asiaan liittyy todella paljon epävarmuustekijöitä mutta minusta henkkoht on hienoa jos joku pariskunta saa sen toimimaan.

Joku pukeutuu vaimon sukkahousuihinkin varmasti sillä aikaa ja syö koirankupista. Minä olen sen verran ainakin panostanut omaan vaimooni, että en viitsi sitä ihan kaikille lainata. Vanha sanontakin sanoo " ettei mikään lainassa parane" .

Kiinnostaisi muuten tietää lainaatko myös autoasi tarpeen tullen ? tai kesämökkiä? Mä voin ottaa vaikka heinäkuun viikonloput.



tosimies33

Juuri näin!



Mutta eipä näitä asioita vaivauduta miettimään. Asenteet ja perustelut ovat niin opittuja, ettei osata ajatella itse. Sen verran pitäisi jokaisessa olla ' sisäistä hippiä' , että pyrkii parisuhteessa onnellisuuteen. Kaavoja seuraamalla siihen ei aina pääse.



No. 17 on hyvä esimerkki siitä, miten yhteiskunnan näkökulmasta melko poikkeuksellisella yhteisellä päätöksellä voidaan onnistua tekemään molemmat onnelliseksi.

Vapauden olen antanut. Tai siis todennut että en kiellä mitään. Ei ole pois multa. En halua kahlita, vain elää hänen kanssaan. Perusoikeus mun mielestä. Peruskristilliset arvot ei mua varten.

Mua ainakin huolestuttaisi turvallisuus noissa asioissa. Parasta olisi jos löytyisi tarpeellinen määrä vakipanoja.



Turha tosiaan tuomita jos kerran molemmat asian hyväksyvät. Onhan se nyt parempi kuin perinteinen salassa pettäminen.

En pistäisi pahakseni, jos miehellä olisi satunnaisia syrjähyppyjä. Mies taas ei ymmärrä moista asennetta ollenkaan, joten satunnaiset seksisuhteet ovat siten pannassa.

Pointti on se että ei tunnu pahalle. En tyrkytä ajatuksiani, ehkä hiukan asenteellisesti kirjoitin korostaakseni että saa tehdä kuten parhaaksi pariskunta tuntee.

Rakkausliittoja, kulissiliittoja, lastenkasvatusliittoja..Onnellisia ja onnettomia.



Ympäriinsä paneskelu on sitten ääripäässä taas. Siitä ei ole kysymys. Heh, miks asiat mielletään niin mustavalkoisina.



Out side the box...

Tietty tossa on se vaara itsesi kannalta että hoidosta tulee suhde tunteet tulee mukaan seksi on jännityksen takia loistavaa, ja kohta huomaat olevasi yksin miettimässä, että itse annoit luvan. Rakkaus se on semmoinen hassu asia mikä syvenee jos seksi on hyvää ja arki ei paina päälle. minulla on kokemusta vastaavasta tilanteesta!!! Ja näin naisena sanon että jo olisin rakastanut edellistä miestäni tai ollut tyytyväinen seksiin, en olisi tarvinnut ulkopuolisia...Nykyisin jo tunne tasollakin ajatus mahdoton

Vierailija:

Lainaus:


Vapauden olen antanut. Tai siis todennut että en kiellä mitään. Ei ole pois multa. En halua kahlita, vain elää hänen kanssaan. Perusoikeus mun mielestä. Peruskristilliset arvot ei mua varten.




se olisi ihan sama kuin mies sanoisi " en välitä susta niin paljon, että tuntuisi missään että nait muita" .

Tottahan se on, että ei parisuhteen ulkopuolista seksiä oikein voi tuomita. Perusteluita on aina vaan kaksi:



1. Se vaan tuntuu niin pahalta

2. Sukupuolitautien riski kasvaa



Ensimmäinen johtuu juuri kulttuuritekijöistä, opituista tavoista ja moraalista. Toinen on käytännön asia, jonka voi ratkaista kortsulla.



Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus!

Olemme olleet yhdessä koko aikuisikämme eli 16 vuotta tuli kesällä täyteen. Seksielämä kukoistaa ja välillä haemme vaihtelua siihen parinvaihdolla tai toisella miehellä. Keskustelemme paljon asioista, niin ettei kumpaakaan jää kalvamaan mikään asia. Mutta sitä en hyväksy jos mieheni menisi ilman minua jonkun toisen naisen sänkyyn.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat