Vierailija
klo 15:21 | 15.8.2008
Soitin miehelleni sen jälkeen kun olin saanut tietää mutta siltä ei mitään sympatiaa tai tukea herunut :(
Soitin miehelleni sen jälkeen kun olin saanut tietää mutta siltä ei mitään sympatiaa tai tukea herunut :(
Ladataan...
sano miehellesi suoraan,että kaipaat tukea jaksamiseen ja asian käsittelyyn!
mutta oli vain että "ajaa".
ap
Otan osaa. Pahoitteluni myös miehen käytöksestä. Olisi tietysti voinut olla empaattisempi. Ehkä mieskin vähän järkyttyi ja töistäpaluun jälkeen saat kaipaamaasi empatiaa ja osanottoa.
Voimia suruusi.
Monille ne "mummit ja ukit" ovat sellaisia ihmisiä jotka kuolevat. Eli uutinen ei ole yllätys ja saattaa tuntua siltä että "no yksi vahus kuoli (kuten kuuluukin asian mennä)"
Siis ei tietoisesti ajattele, mutta se estää suuremmat sympatiat kun kuolemaan ei useinkaan liity tragediaa. Itsekin muistan kuulleeni joitain vastaavia suru-uutisia isovanhemmista eikä reaktioni ole ollut itseni kannalta tunteikas, VAIKKA tietenkin on asiaan kuuluvaa ottaa osaa ja lohduttaa surevaa ja ymmärtää surua.
Sitten jo löytyy paljon enemmän ymmärrystä kun on kyse vanhemmistä, vaikka he olisivat vanhojakin, sillä moni varmemmin pystyy eläytymään vanhemman menettämiseen kuin usein etäisemmän isovanhemman, vaikka tietysti nämäkin läheisyyssuhteet vaihtelevat kovasti.
Oli miten oli, täytyy lähimmäisiä tukea surussa kuin surussa.
Ja itse juuri menetin myös läheisen isovanhemman ja reaktiot olivat hyvin lieviä, eikä kukaan enää päivääkään myöhemmin ottanut asiaa mitenkään esille, esimerkiksi sen suhteen millaiset omat tunnelmani olivat.
Millaista tukea olisit halunnut?