Seuraa 

Onko kelleen tuttua?

Mulla meni odotusaika fyysisesti todella hyvin, ei ollu pahoinvointia, paino ei noussut kuin 4kg, ei pahemmin väsymystä ja muutenkin kaiken olisi pitänyt olla hyvin, lapsi oli toivottu ja kovasti yritetty, mutta...

Mä en voinut sietää miestäni, se teki ja sanoi kaiken väärin. Jos se lähti perjantai iltana baariin, mä suutuin. Jos se ei lähteny perjantai iltana baariin, mä lähin kaverille koko illaksi.

Siis mä olin kertakaikkiaan hirvittävä sitä kohtaan, en puhunu kuin pakolliset, en antanu sen tulla osalliseks raskaudesta. Olin myös vakaasti päättänyt, että synnytykseenhän se ei mukaan tule.

Olin niin valmis koko touhuun että olisin muuttanu pois, jos olisin asunnon löytänyt. Me ei yli puoleen vuoteen koskettu toisiimme.

Tää kaikki johtui ilmeisesti hormooneista, nyt kun tyttö on syntynyt on kaikki palautunut pikkuhiljaa ennalleen. En kyllä käsitä miten mun mies kesti mua koko ton ajan, itte olisin kyllä vintannu itteni pellolle jo aika päiviä sitten.

Mä olen oikeastaan vasta nyt myöntänyt ittelleni että mun käytöksen syy on siinä raskaudessa ja olen aatellu että kun meidän suhde kesti tollasen koettelemuksen nii se kestää mitä vaan!













Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat