Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

miten olette selvinneet vaivanne kanssa, mitä oireita aiheuttaa ja oletteko olleet leikkauksessa tms. asian kanssa?



Minun kokemukseni: synnytyn suuren lapsen, eikä välilihaan tullut mitään näkyviä jälkiä, en siis revennyt peräaukkoon päin, toiseen suuntaan kylläkin. Jälkitarkastuksessa ihmettelin, kun en kykene pidättämään pierua. Peräaukkoa ei edes tarkastettu mitenkään, vaan sanottiin sen olevan ihan normaalia. Puolen vuoden päästä synnytyksestä itkin gynekologille samaa asiaa, ja hän sanoi sen kuuluvan asiaan tarkastamatta tilannetta. Nyt vuoden jälkeen menin taas saman eli ilman karkailu-vaivan kanssa eri lääkärille: kas, tällä kertaa huomattiin, että peräaukon sulkijalihasten tonus on todella heikko:( ja minut lähetettiin eteenpäin. Odotellessani pääsyä tarkempiin tutkimuksiin pelkäänkin, että on liian myöhäistä tehdä vaivalle mitään ja minun on nolattava itseni pieremällä julkisissa ja sopimattomissa tilanteissa lopun ikäni. Uloste ei sentään ole karkaillut.



Tässä haluan myös varoittaa muita, että jos pieru pääsee teidän mitenkään kykenemättä sitä estämään, asia ei välttämättä olekaan normaalia synnytyksenjälkeistä vaivaa. Kannattaa tutkituttaa ajoissa asia. Tunsin peräsuolessa hirvittävää kipua synnytyksen aikana kun minut pakotettiin synnyttämään perinteisesti puoli-istuvassa asennossa. Mutta omituista on, ettei ainakaan ulkoisesti sinne tullut naarmuakaan. Ehkä peräsuoli on jotenkin venähtänyt pilalle. Itkettää.



;((((((((((((((

Sivut

Kommentit (23)

puoli-istuvaan synnytysasentoon pakotettuna, vaikka itse olisin halunnut olla nelinkontin pystyssä. Ponnistuvaihekin kesti tunnin ja lapsi oli iso.

päällepäin ei mitään repeämiä, mutta vaivana ilman karkailu. Kaikille mahdollisille valitettuani pääsin viimein tutkimuksiin ja sisempi sulkijalihas oli vioittunut ja osin tullut arpikudosta. Repeämät olivat kudoksen sisäisiä, siksi eivät näkyneet päällepäin. Hyksin kirurgin tuomio, " et tule koskaan pystymään pidättämään ilmaa" . Aika masis sen jälkeen. Nyt tilanne on hieman helpottunut, olen myös oppinut varomaan turvottavia ruokia sekä ennakoimaan tilanteita.

Mulle luvattiin että korjausleikkaus on mahdollinen, mutta silläkään ei voida taata eroonpääsyä vaivasta. Uskon, että jos olisin saanut valita synnytysasennon, vauriot eivät olisi olleet näin suuria...



Tsemppiä, et ole yksin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Peräsuolen laskeumassa suoleen tulee pullistuma, mä en ole ihan varma, johtuuko se ympäröivien kudosten repeämästä vai mistä. Mulla oireena oli se, että kakka ei meinannut tulla millään ulos, koska se jää sinne pullistumaan (pullistuma on emättimeen päin) ja usein siitä joutuu painamaan kädellä, että kakka tulee ulos. Onneksi mulla ei ole mitään kipuja, ellei sitten yritä väkisin punnata kakkaa pihalle. Ei todellakaan mukavaa, mutta voidaan korjata leikkauksella sitten kun lapsiluku on täynnä.

Anatomisesti ja ergonomisesti parasta olisi ponnistaa mahdollisimman pystyssä asennossa niin, että emättimen aukko saa venyä tasaisesti eikä mihinkään päin (kuten makaavassa/puoli-istuvassa asennossa peräsuoleen päin) kohdistu kovempaa painetta. Tällöin myös lantion luut aukeavat paremmin. Tämmöisiä asentoja ovat esim. kyykky- tai polviseisonta-asento ja jakkaralla ponnistaminen.



Totta kai on tilanteita, joissa ainoa vaihtoehto on ponnistaa maaten tms.: nainen ei voi nousta, ei jaksa olla pystymmässä (mies tai kätilö voi toki tukea) tai vauvaa on pystyttävä valvomaan erityisen tarkasti. Valitettavasti suurin syy ergonomisempien asentojen harvinaisuudelle näyttää kuitenkin olevan kätilön työasennon optimoiminen ja haluttomuus muuttaa vanhoja rutiineita.

nimittäin mä itse en voinut synnyttää muussa asennossa kuin puoli-istuvassa selällään (olisin kyllä itse halunnut), nimittäin aina kun nousin pystyyn, mulle tuli tosi huono olo ja vauvan sydänäänet laskivat. Eli joskus niin on vain pakko tehdä.



Tosin mullekin tuli synnytyksestä peräsuolen laskeuma, nimittäin lapsi oli avosuisessa kasvotarjonnassa ja piti ottaa aika rajusti imukupilla ulos.

minä sain neljännen asteen repeämät kuopuksen syntymässä, sulkijalihakset kokonaan poikki ja peräsuoli repesi. Nyt vuoden jälkeen en vieläkään pysty pidättämään kakkoshätää:( lapsi oli lähes viisikiloinen ja juuttui synnytyskanavaan ja jouduttiin repimään ulos väkisin.

Siellä on sulle kohtalotovereita enemmänkin. Ikävää, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Tuntuu olevan aika yleistä, että naisen alapää saa suunnilleen räjähtää synnytyksessä, eikä hoitohenkilökuntaa kiinnosta, koska se " kuuluu asiaan" . Ei pitäisi kuulua! Ja tuo puoli-istuva/makaava ponnistusasento pitäisi jo kieltää lailla. Se aiheuttaa hyvin paljon turhia repeämiä ja välilihan leikkuita.

Puistattaa, mitä kaikkea synnytyksessä voi sattuakaan... Kumma, ettei kaikkia oteta keisareina ulos. Luulisi olevan äideillekin turvallisempaa.

todella siltä ettei kukaan välitä. Sairasta itseironiaa kai ja väsymystä. Olen kerran paskonut sänkyyni vahingossa ja olen alle 30-vuotta.



12, 14, 15

vähän samantuntunen " vaiva" . kun on käynyt kakkalla, tuntuu että peräsuolen loppuun/peräaukolle jää vielä kakkaa mitä en saa lykättyy ulos. pitää siis painaa kans. mut tää ei oo mulle ollu mikään kauhee ongelma, oon pärjänny ihan ok. mietityttää vaan et jos joskus vielä tuun raskaaks, miten tää vaiva reagoi



Vierailija:

Lainaus:


Peräsuolen laskeumassa suoleen tulee pullistuma, mä en ole ihan varma, johtuuko se ympäröivien kudosten repeämästä vai mistä. Mulla oireena oli se, että kakka ei meinannut tulla millään ulos, koska se jää sinne pullistumaan (pullistuma on emättimeen päin) ja usein siitä joutuu painamaan kädellä, että kakka tulee ulos. Onneksi mulla ei ole mitään kipuja, ellei sitten yritä väkisin punnata kakkaa pihalle. Ei todellakaan mukavaa, mutta voidaan korjata leikkauksella sitten kun lapsiluku on täynnä.




jalat nostettuna telineille, koska siinä aukee lantio kuulemma parhaiten (tiedettiin odottaa isoa vauvaa). oon synnyttänyt kaikki 4 alakautta tullutta tässä asennossa, ja mulle se on ollu ihan ok asento



t.18



Vierailija:

Lainaus:


Anatomisesti ja ergonomisesti parasta olisi ponnistaa mahdollisimman pystyssä asennossa niin, että emättimen aukko saa venyä tasaisesti eikä mihinkään päin (kuten makaavassa/puoli-istuvassa asennossa peräsuoleen päin) kohdistu kovempaa painetta. Tällöin myös lantion luut aukeavat paremmin. Tämmöisiä asentoja ovat esim. kyykky- tai polviseisonta-asento ja jakkaralla ponnistaminen.



Totta kai on tilanteita, joissa ainoa vaihtoehto on ponnistaa maaten tms.: nainen ei voi nousta, ei jaksa olla pystymmässä (mies tai kätilö voi toki tukea) tai vauvaa on pystyttävä valvomaan erityisen tarkasti. Valitettavasti suurin syy ergonomisempien asentojen harvinaisuudelle näyttää kuitenkin olevan kätilön työasennon optimoiminen ja haluttomuus muuttaa vanhoja rutiineita.





Luojan kiitos se huomattiin jo heti synnytyksessä ja minut pistettiin kirurgille ommeltavaksi. Hyvin olen parantunut, en huomaa mitään pidätysongelmia. Synnytyksestä on vajaa 2 vuotta. Kävin synnytyksen jälkeen pari kertaa synnärin fysioterapeutilla vielä tarkastuksessa sekä ihan tälläisiä repeämiä tutkivassa sairaalassa. Tämä tapahtui pk-seudulla jossa ilmeisesti näihin osataan reagoida.



On olemassa jotain korjausleikkauksia joten ehdotan sinulle ap että pyydät alan fysioterapeutille tms. lähetettä jossa pidätyskykysi tutkitaan ja jos siinä on ongelmia, niin sitten korjausleikkaukseen. Tämä ala on kehittynyt varmaan valtavasti joten uskon, että saat asiasi kuntoon kunhan pistät vain rullat pyörimään.



Muistathan myös, että jos vielä tulet raskaaksi, suosittelee moni lääkäri sektiota koska toista mahdollista vastaavaa repeämää ei välttämättä saada enää korjatuksi.



Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat