Sivut

Kommentit (23)

" Tuntuu olevan aika yleistä, että naisen alapää saa suunnilleen räjähtää synnytyksessä, eikä hoitohenkilökuntaa kiinnosta, koska se " kuuluu asiaan" . "



Siin mulläkanssa paikat ihan " piloilla" .... siksi oli niin hyvä juttu... kröhöm.. väsy, väsy

Huolestunut

Hei!

Onko täällä muita, joita asia koskettaa? Kuulisin mielelläni kokemuksia. Oletteko kuinka selvinneet myöhemmin muista synnytyksistä? Kuinka seksielämä?

Kohdallani sfinkterirepeämä jäi huomaamatta aivan kuten ketjun aloittaneellakin. Pitkään juoksin etsimässä apua, enkä sitä vieläkään lopulta ole saanut. Ei kuulemma kannata korjata ulomman lihaksen repeämää ennenkuin lapsiluku on täynnä. Oireina ulostamispakko ja suoliliman valuminen.

Pelkään mahdollisia tulevia synnytyksiä. Voinko revetä vielä pahemmin? Seksiä emme ole mieheni kanssa harrastaneet nyt vuoteen. Inhottaa tämä epähygienisyys. Ulkosynnyttimet ovat repaleiset ja emätin nykyisin niin väljä, etten voi käyttää tamponeja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eke

Huolestunut, ikävä kuulla, että vaurio on jäänyt huomaamatta. Mulla sama tilanne. Ensimmäisessä synnytyksessä repesin pahasti, ja jälkikäteen todettiin, että vauriot on korjattu väärin sekä myös kirjattu vain 2. asteen repeämiksi. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen ei ollut oireita, mutta synnytin alateitse 1,5 v ekan synnytyksen jälkeen (vauriot eivät olleet tiedossa) ja sitten alkoi oireilu. Ilman karkailua, kiirettä vessaan jne. Kävin valittelemassa vaivojani, sain fysioterapiaa ja sanottiin olevan normaalia synnytyksen jälkeistä vaivaa. Sitten menin yksityiselle gadtrokirurgille, joka diagnosoi sulkijalihasvaurion. Vaurio oli silmillä todettava.

Nyt toisesta synnytyksestä 1,5 v ja olen julkisella puolella jonossa korjausleikkaukseen. Alatiesynnytykseen ei ole enää asiaa. Toivon, että saisin jotain helpotusta vaivaan, koska tilanne haittaa arkea jo nyt ja vaiva pahenee iän myötä. Ilmeisesti 2/3 saa jotain apua noista jälkikorjauksista. Siitä on Tarja Pinta tehnyt väitöskirjan.

Eli jos sinulla vaurio sulkijalihaksessa on niin en usko, että alatiesynnytys on enää suositeltava. Siitä voi seurata täysipidätyskyvyttömyys. Mulla myös alapää kuin pommin jäljiltä. Välilihaa ei käytännössä ole ja vaikuttaa kyllä seksielämään.

Jos olet juttuseuraa/vertaistukea vailla niin juttelen mielelläni. Mulla asiasta on tulossa myös potilasvahinkoasia, koska kyseessä on hoitovirhe. Tämäkin kannattaa selvittää. Oletko käynyt millaisissa tutkimuksissa?

Huolestunut

Hei Eke!

Kiitos vastauksestasi!

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että sulkijalihaksen vauriot on hoitohenkilökunnalle niin hankalia muistaa, siis pitää mielessä synnyttäneen tuodessa esille oireitaan. Kysyin tuntemuksistani heti synnytyksen jälkeen synnytyssalissa, synnyttäjien osastolla, neuvolan kotikäynnillä ja ne lukuisat kerrat sekä privaatti gynellä että julkisella. Privaatissa gyne tokaisi, että jos olisikin, niin huonot leikkaustuloksethan niissä on. Eli hänestä ei kannattanut edes selvittää asiaa. Kurja asenne.

Hienoa, että olet päässyt nyt eteenpäin hoidon osalta! Minäkin mietin tuota potilasvahinko asiaa. Lähinnä siksi, että asia tulisi jatkossa paremmin huomioiduksi hoitavassa yksikössä. Mun osalta kun se ei mitään enää muuta.

Taidat olla oikeassa tuosta sektiosta. Leikkaus on vain jotenkin niin pelottava ajatus, mieluummin synnyttäisi alakautta. 

Kävin lopulta julkisella puolella ultrassa, missä paitsi kuvanaten mutta myös tunnustellen oli todettavissa selvä repeämä. 

Eke

Huolestunut, kiva kun vastasit. Itselläkin ihan sama kokemus ettei oteta todesta ja että hoitohenkilökunnalla on liian vähän tietoa asiasta. Voihan se olla ettei leikkaus tuo apua, mutta tottakai asia pitää tutkia ja miettiä mahdolliset apukeinot. Myös tulevia synnytyksiä varten on tärkeä tietää, mikä tilanne on. Onpa kauheaa, että sulle on sanottu noin!

Mulla on ihan sama ajatus potilasvahinkoasiasta. Ei se mua enää auta, mutta ehkä jotain toista, jos asiaan alettaisiin kiinnittää tarkempaa huomiota. Tiedän tapauksia, joissa korvauksia on myönnetty sulkijalihasvaurioista.

Mulle tuli nyt tuo leikkausaika toukokuun lopulle, mutta emmin vielä leikkaukseen menoa. Haluaisin kipeästi apua vaivaan, mutta toisaalta pelottaa, jos vaiva paheneekin. Lääkäri ei lähtenyt pohtimaan asiaa ollenkaan. Sanoi vaan, että kyllä se siitä leikkaamalla paremmaksi tulee, mutta ajan myötä hyöty heikkenee. Itse olen vähän skeptisempi. Olen kuullut useampiakin tapauksia, joissa leikkaus ei ole auttanut.

Ymmärrän täysin sun ajatuksen sektiosta. Itsekin synnyttäisin mieluiten alateitse, jos tilanne olisi toinen. En kuitenkaan uskaltaisi enää synnyttää alateitse, koska omalla kohdallani vaiva paheni olennaisesti tuon toisen synnytyksen vuoksi. Mulle lääkäri sanoi, että sektio on ainoa vaihtoehto, mutta meille ei varmaan enää lapsia ole tulossa. Mutta ota ihmeessä selvää sektiosta. Olen ymmärtänyt, että Suomessa pelotellaan usein turhaankin sektion riskeillä ja että vauvalle se olisi jopa turvallisempi tapa syntyä.

Facebookissa on ryhmä Parsitut äidit, jossa on muutamia jäseniä. Löydät minut sieltä, jos haluat vaikka jutella facebookin kautta (Nimikirjaimeni ovat H.H.). Ryhmässä on myös muita samankokeneita, mutta se on valitettavan hiljainen ryhmä. Toki voidaan täälläkin vaihtaa ajatuksia!

Piti vielä kysyä, että oletko saanut fysioterapiaa? Sitä kannattaa kokeilla ehdottomasti. Itselleni oli siitä jonkin verran hyötyä ja edelleen jumppailen säännöllisesti.

huolestunut

Hei Eke!

Joko olit leikkauksessa? Miten sujui, voitko jo hyvin vai onko vielä toipuminen käynnissä?

Ei fysioterapiaa edes ehdotettu, mutta mietin kyllä itsekin, että se nyt ois vähintä mitä kannattaisi kokeilla. Facebookista en ks ryhmää löytänyt, mutta täällä keskustelu onnistuu hyvin myös.

Toivottavasti voit hyvin!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat