Muita joiden vanhemmat kohtelevat sinua ja sisaruksiasi eriarvoisesti?

Vierailija

Olen aika kurkkuani myöten täynnä.

Vanhempani paapovat minua vanhempaa veljeäni, ihan kun tämä ei osaisi tehdä mitään itse. Veljelläni oma perhe ja käy työssä. Vanhempani työntävät hänelle rahaa joka välissä ja kyselevät, onko tarpeeksi. Hankin veljeni perheelle joululahjan vanhempieni puolesta (vanhempani antoivat rahat) Ostin hieman halvemman ja erivarusteisen kodinkoneen, jota vanhempani olivat suositelleet. Pahoittelivat tätä veljelleni ja suosittelivat koneen vaihtamista, jos ei kelpaa. Lisäksi antoivat rahaa. Minä sain sukat ja deodoranttia.



Vanhempani maksoivat veljelleni opiskelurahaa joka kuukausi automaattisesti. Minulle maksoivat, jos sitä pyysin. Opintotuista ja heiltä mahdollisesti saamistani rahoista säästin, että saatoin ostaa vaatteita itselleni, esim. talvitakin tai kengät. Veljeni vietiin ihan varta vasten ostosmatkalle, jolloin ostettiin kenkää, takkia, sukkaa ja paitaa, että poika pärjäisi. Veljeni ei siis ole koskaan tarvinnut pyytää mitään, aina on tullut kun manulle illallinen. Minä olen saattanut saada muutaman roposen, jos polvillani anelen.



Muilla tämmöistä?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

meillä myös äitini minua syyttää ihmeasioista ja syyttelee. Minulla oli selvästi villimpi nuoruus kuin veljelläni ja olin hankala.

Nykyäänkin äitini saattaa yht' äkkiä alkaa syytellä minua jostain, mitä en ole tehnyt.

Esim toissapäivänä kun olin siellä kylässä poikani kanssa, alkoi äitini vakavissaa syytellä minua siitä, että lyön poikaani, koska hän läiski käsillään äitiäni sennäköisesti että " selvästi hänelle on tehty niin" .

Jälkeenpäin äitini sanoisi, että ei ollut tosissaan, mutta jotenkin hölmöä.

Vierailija

Vanhemmat rakastavat pikkuveljeäni syvästi ja näyttävät sen kaikin mahdollisin tavoin. Taustatietona voin kertoa, että vanhempani kärsivät 4 vuotta lapsettomuudesta ennenkuin äitini tuli raskaaksi. Ja voi sitä pettymystä, kun lapsi olikin tyttö. (=minä) Seuraavaakin lasta tehtiin vuosia, ja sitten viimein onnisti ja he saivat pojan. Isä muistaa aina kertoa, miten sanoi synnytyksessä kätilölle minut nähtyään että laita se takaisin... :(



En sen tarkemmin ala kertomaan elämästämme, mutta tiivistetysti voi sanoa, että minua on aina rankaistu omista ja veljeni virheistä ja olen aina erittäin selkeästi saanut kokea olevani huonompi.

Veljelleni on maksettu kaikki, minulle on maksettu joskus jotain pitkin hampain. Kotoa minun toivottiin muuttavan mahdollisimman nopeasti, 16 vuotiaana äiti ehdotteli jo että voisin kysyä paikkaa koulun asuntolasta. (asuimme 15km päässä koulusta, hyvien bussireittien vieressä) Veli asuu edelleen kotona täysihoidolla. Minulle kuului automaattisesti koko talon siivous viikottain + muita kotitöitä (jotka tein aina väärin ja sain haukut), veljeni ei siivoa edes omaa huonettaan.



Nykyään minulla on jo oma perhe, mutta minä ja lapseni (vanhempieni ainoat lastenlapset) jäämme aina kakkoseksi, jos kotona asuva sinkkuveljeni päättää tahtoa vanhemmiltaan aikaa tai tavaroita.



Yritän olla ajattelematta asiaa, mutta välillä iskee epätoivo ja kaipaan kipeästi hyväksyntää. Olisinpa syntynyt orvoksi...

Vierailija

Olen perheen musta lammas. Mua on voinut aina syyttää ihan mistä vaan, äitini on keksinyt ihan järjettömiä juttuja minusta. Muut sisarukseni ovat saaneet olla rauhassa. Tai oikeastaan tuntuu siltä, että minua ei ole rakastettu mutta muita sisaruksia on. Rahaa olen kyllä saanut, mikä oli loukkaavaakin.

Vierailija

Muut sisarukseni puolisoineen ovat olleet aina mukana, joskus myös isoäiti. Meillä on kolme lasta ja olemme varsin pienituloisia. Edes jonkun meidän isomman lapsen mukaan tulemisesta ei ole ollut koskaan vakavasti puhetta. Asia on kuitattu itsestään selvän typeränä ehdotuksena, " Eihän me nyt voida kulkea koko lomaa jonkun pikkulapsen tahdissa, päiväunetkin vielä ja kaikkea" jne.



Olen joskus itkenyt tätä asiaa tälläkin palstalla, ja nyt asia on taas ajankohtainen. Vanhemmat tulevat parin viikon päästä yöpymään meille ja tapaamaan lapsenlapsia ennen lähtöään aurinkoisen Välimeren rannalle.



Isä potee kaamosmasennusoireita, ja hänelle loma tekee oikeasti hyvää. Minulla on sama oireisto, ja oireet pahenevat vuosi vuodelta. Lääkitys on päällä jatkuvasti, työssä käydään ja perhettä hoidetaan.



Juuri nyt olen tosin sairaslomalla masennusoireiden pahennuttua melkoisesti. Tämäkin asia voi vielä tulla ongelmaksi, sillä siskon mielestä on niin itsekästä olla naama norsunvitulla, kun toisilla on kiva loma alkamassa.

Vierailija

Otan osaa! tuli surullinen olo. Kirjoitin itse tuohon edelle. itselläni on vain yksi lapsi, mutta jos joskus saisin toisen haluan heille olla tasapuolinen. itse kärsin huonosta itsetunnosta. eikä mikään ihme, jos isä on aina vähätellyt minua. en ole katkera, mutta aina välillä pahoitan mielni kun huomaan olevani aina siskon varjossa. Hyvää yötä 10!

Vierailija

oikeestaan minä olen aina ollut se " isin tyttö" ja saanut isiltä kaiken mitä olen pyytänyt... edelleenkin laittaa välillä mulle rahaa jos soitan ja pyydän.. pikku veljeeni ei niinkään pidä yhteyttä tai anna rahaa.. vaikka tosin kyselee multa veljen kuulumisia... pikku veljeni ei varmaankaan tiedä tosta mun ja faijan rahahommasta mitään.. (mutsi ja faija siis eronneet jo kun olimme veljen kanssa pieniä) nyt siis itse 23 ja broidi kohta 19

Vierailija

Olen kovasti miettinyt että mikä siihen on syynä että äiti sorsii toista lasta. Osaako kukaan sanoa mikä voisi olla takana? Vai olenko oikeasti ollut niin paska tyyppi jo pienestä pitäen, että äitikin sorsii... Mitkä on vaikutukset itsetuntoon...

Vierailija

Meillä on tavallaan aina kerrottu, että pojat ovat niin ihania ja kilttejä jne.

Se on vaikuttanut minuun siten, että minuunkin (tunteisiin) vetoaa ennemmin pojat kuin tytöt, ja tuntuu siltä, että " no kyllä tytöt pärjää" . Esim. jos jossain leffassa joku poika kidnapataan niin minua säälittää enemmän kuin jos kyseessä olisi tyttö. EN tiedä miksi, mutta siis tietenkään erot tuntemuksissa eivät ole suuret eivätkä vaikuta tosielämään jne...



Lisäksi veljeni on saanut ajokortit ymsyms, enemmän rahaa aina jne, mutta se on tuntunut minusta oikeutetulta, koska minulle on aina annettu sellainen kuva, että pojat (veljeni) on niistä onnellisempi kuin minä, joka olen vähän sellainen hölmö ja voin vaikka etsiä jonkun rikkaan miehen itselleni...

Vierailija

aina ollut " isin-tyttö" eli isäni huomioi enemmän siskoani kuin minua. olkoon asia kuin asia jonka minä esitän isäni sivuuttaa sen. mutta jos siskoni siitä puhuu, isä heti kommentoi ja keskustelee aiheesta. isä lainaa autoaankin mieluummin siskolleni kuin minulle. se nuorempana harmitti minua. minun ajaessa hän ei salli minkäänlaisia virheitä. siskolle ei valita mistään. sisareni on huomannut saman ja joskus aiheesta aina vitsaillaan. tosin aika rasittavaahan tuo on välillä. koomisinta on se, että sisareni on uraa tekevä ja kovin kiireinen. yleensä se olen minä joka huolehtii jo iäkkään isänkin asioista. mutta ei armoa!

Vierailija

Kun kyseessä on lapsi, jota kohdellaan huonommin kuin sisarustaan, hän ei vielä osaa tehdä asialle mitään. Mutta kun se lapsi on kasvanut aikuiseksi, ja yrittänyt jo ottaa asian puheeksi (tuloksetta), pitäisi hänen uskoa että näin tulee jatkossakin olemaan: aina se rakkaampi sisarus saa kaiken, lopulta niin että rakkaampi sisarus saa jättipotin perintönäkin (ehkä vuosien aikana hissuksiin on siirretty omaisuutta hänelle, ennen varsinaista perinnönjakoa). Joten jokaisen jo aikuiseksi kasvaneen syrjityn pitää ajatella: On se joka tekee väärin mutta siinä tilanteessa on aina myös se, joka antaa tehdä väärin. Eli: Miksi minä haravoisin yhtäkään pudonnutta puun lehteä vanhempieni pihalla, miksi lähtisin heidän luokseen kylään ja vielä viemisiä mukanani, miksi auttaisin ainoassakaan veroilmoituksessa, miksi vahtisin heidän kissaansa tai kastelisin heidän kukkansa kun ovat lomalla, tai miksi olisin niin lähellä että ainoatakaan kritiikkiä lapsieni kasvatuksesta kuulisin? Okei: kieltäytyessäni kaikesta kanssakäymisestä olisin sitten se todella paha lapsi. Mutta hei: Sehän olen muutenkin!

 

epätoivoinen pullukka

mulla on ollut samaa. Olen perheemme esikoinen 13v kohta 14. Isäni haukkkuu minua usein pullukaksi.Olen 174cm ja painan päälle 65kg.Nyt olen jo omastakin mielestä läski.Toisin kuin pikkuveljeni 8v on samanlainen kuin minä hänelle ei koskaan sanota niin. Minulle on jo nyt ehdoteltu että muutat sitten 16v yms. pikkuveljeni harrastus on jääkiekko ja isäni varaa siihen kaiken aikansa nyt veljeni alottaa myös mikroautoilun eli todella kallista. minä harrastan lentopalloa ja isä tehnyt selväksi ettei kiinnosta vittuakaan. minulla on pienet vanhat sisäpelikengät mutta eihön siihen ole aikaa että hommattaisiin uudet...eli tuossa se sitten tiivistettynä :((

Yx vaan

Niin eikä tuu muuksi muuttumaan vaikka kuinka päälläni seisoisin. Isäni jopa nauttii siitä kun suosii yhtä ja on myöntänytkin että sisarus on hänelle rakkain ja suosituin. Taloudellinen auttamista ei ole vaan yksi kerta vaan useita. Rakkautta kun ei oikein rahalla voi ostaa. Toki sisaruksen rakkauden voi....

SadFace

Itsellä melkeen sama tilanne. Olen kohta 15 vuotias poika joka jo 9 vuotiaana haaveili Moposta ja mopo kortista. Minulla on 1 sisko ja 4 veljeä 2 veljeä on jo 28 ja 30. Kaksi muuta veljeä on 19 ja 20.  He ovat kaikki saaneet mopo kortin ja vähintään 2 mopoa jos toinen oli ''huono'' Ja nytten kaikilla auto kortti ja kevyt moottoripyörä kortti ja kaikki mahdollinen olen ainut 19 vuotiaan veljen kanssa kotona enään. Sisko muutti juuri 1 vk sitten pois (17 v) En ole vieläkään saanut sitä mitä olen pyytänyt eli Mopo korttia ja mopoa. Nytten olen unohtanut koko asian ja ajatellut että Haluan pelitietokoneen että voin pelata kavereiden kanssa ja Tehdä Youtube videoita peleistä. En ole saanut mitään enkä varmaan tule saamaankaan. Aloin säästämään rahaa 8 vuotiaasta 12 vuotiaaseen saakka. 13 vuotiaana älysin että iskä Oli käyttänyt minun 300 euroa minkä olin pappalta saanut ja muilta ja laittanut säästöön. Nytten ei ole edes mielenkiintoa kerätä rahaa. Kaikki veljeni ja siskoni ovat saanet / saavat auto kortin ja 1-4 autoa. Minä en saa edes vaivaista 500 euron Budjetti tietokonetta... Välillä tuntuu tosi pahalta kun kaikki haukkuvat ja syylistävät. Oon ajatellut todella vakavasti Vaan lähteä pois kotoo ja mennä raiteille. Koulussa uhattiin puukottaa ja siitä sitten puhuttelu ja rikosilmoitus rankesi uhkaajalle. Iskä ja Äiti esittivät selvästi tapaamisessa että kiinostaa. Eihän niitä kiinosta minun asiani. Muistan kun olin 8-10 vuotias ja aina kun joltain oli rahaa varastettu tai jokin rikottu niin minua siitä ensimmäisenä syytettiin. Vaikka oikea ''rikollinen'' oli siskoni taikka veljet. Minua on jo pienestä saakka nipattu otalle tai muuta vastaavaa jos olen tehnyt edes vahinkossa jotain pahaa. Jos Minut käsketään kotona siivota niin sen yleensä teen. Kun olen imuroinut laittanut tiskitkoneeseen ja ottanut pois. Niin ajattelen että äitin/iskän olisi kiva tulla kotiin nytten. Kun tulevat kotiin ja sanon että imuroitu ja tehty koti työt niin heti sanotaan että oot tehnyt jotain väärin astiat väärin Imuri väärässä paikassa taikka väärässä asennossa, Todella naurettavaa. Olen tällä paskalla koneella pelannut pelejä mikä ei todellakaan onnistu. Jos Minulla on synttärit/ jouluaatto saan villa sukat / suklaata. veljet/siskot saavat 50-500 euroa Minä saan rahaa EHKÄ 5-20 euroa+ sukat ja suklaata. sillon kun äiti ja iskä olivat huono palkkaisessa työssä niin veljille / siskoille ostettiin autoja ja mopoja ja annetaan rahaa. Nytten 3x parempaa palkaa saavata vanhemmat eivät suostu Maksamaan minulle tietokonetta taikka antamaan rahaa jos menisin kaverin kanssa elokuviin. Nytten kun vanhempani ovat parempi palkkaisessa työssä saavat siskoni ja veljeni apua vielä 3x enemmän vaikka ei sitä pyydä/ tarvitse. Itse joudun melkeen 500 kertaa pyytämään päivässä että saanko ja saanko. Sitten kun asia ei enään kiinosta niin tullaan kysymään että Haluatko tämän, Sitten ollaan todella vihaisia ja loukkaantuneina kun en 15 vuotiaana enään halua jotain Suklaata / leluja. Sitten kun puhun asiasta jollekkin veljellä / vanhemmille niin aina ollaan sanomassa että Sä sanot aina että tää on ihan paska ja huono. Sanon mieli piteeni suoraan. Eikä niinkuin veljeni / siskoni että ovat hiljaa ja heittävät pois jos ei kiinosta... Todella rasittavaa. Sitten kotona haukutaan ja syytetään ihan turhasta. Myönnän että oon tehnyt virheitä / tyhmijä tekoja. Mutta silti todella rasittavaa että minä joka olen nuorin ja se joka yrittää kasvattaa omaa tahtoa pärjää yksin ja säästää rahaa niin sen kaiken menettää ja ei saa toisin kun pärjäävät siskot ja veljet.. Suoraan sanotusti Ihan vituttaa tällännen paska perhe jossa syrjitään.

Anteeksi pitkästä tekstistä !

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat