Sivut

Kommentit (28)

tyttö oli jättänyt printteriin paperin, jossa oli printattuna nettipäiväkirjaa. Tekstin perusteella huolestuin ja kysyin tytöltä mitä tää tarkoittaa, ja tyttäreni suuttui mulle silmittömästi kun puutun hänen asioihinsa. En siis tiennyt hänen olevan tuon nimimerkin takana ennenkuin suuttui.



Ja seurauksena se, että hän koki mun lukeneen päiväkirjaansa, vaikka itse oli jättänyt paperin printteriin kaikkien luettavaksi. Itse asia, johon olisin halunnut puuttua jäi selvittämättä, ja jouduin lupaamaan etten mene kyseiselle palstalle, koska hän kertoo siellä minusta ja perheestään koko yhteisölle " päiväkirjamaisesti" . Hah kun oli kiva yllätys juu!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Ja mikä olisikaan suurempi rakkaus kuin rakkaus omaa lasta kohtaan? Jos epäilee lapsen olevan ongelmissa ja tarvitsevan apua, saa käyttää tällaisiakin keinoja.



Mitä tahansa on tehtävä, että ongelmainen lapsi saa apua!





Itse toivon, että minun päiväkirjaani olisi silloin aikanaan joku lukenut ja toimittanut terapiaan.



Syitä on kaksi;



-Uteliaat vanhemmat. Tottakai jokainen vanhempi keksii jonkin syyn lukea lapsensa päiväkirjaa (lehdessä luki että huumerikollisuus kasvussa kaupungissamme, pengon lapseni huoneen ja luen päiväkirjan, sillä epäilen hänen käyttävän huumeita... tmv.)



-Minun tuttujeni äiteihin aikanaan ainakin kuului paljon sellaisia, jotka lukivat lastensa päiväkirjoja. Ja tutuillani ei todellakaan ollut mitään ongelmia...! Päiväkirjoissa oli normaalia lätinää, eli arkisia juttuja, käytiin läpi riitoja kavereiden kanssa, kirjoitettiin ihastuksen kohteesta jne.



No muutama äitihän sitten alkoi puuttumaan lapsen riitoihin/ihastuksiin. Eli ihan kirjaimellisesti kyselemään: Miksi te olette meidän Maijan kanssa tapelleet...? Sinäkös se Matti olet, kun meidän Maija niin kovasti pitää sinusta...!





Ja älkää tulko sanomaan minulle, ettei noin voisi teidän kohdallanne käydä! Asia nyt vaan on niin, että SALAISUUKSIA on vaikea pitää omana tietonaan... Onhan se mukava juoruta tyttökaverille, kuinka kiva on kun meidän Maija ja teidän Matti nyt sitten seurustelevat. Tämä ystävätär sitten kertoo miehelleen, joka kuittailee asiasta pojalleen, ja siinä onkin soppa valmis... Kuka kertoi kenelle, mistä tieto alunperin saatiin jne.



Minä kysyisin suoraan lapselta, jos epäilisin hänen käyttävän huumeita/olevan masentunut/vaarassa jotenkin.



Ihan ensin kysyisin luottamuksella ja suoraa lapsen ystävältä/ystäviltä, esim. ilmestymälle heidän ovensa taakse ja kertovani olevani lapsestani huolissani. Yleensä ihmisestä näkee, jos tämä valehtelee... Joten vaikka kaveri sanoisi että kaikki on, niin varmaankin huomaisin ettei asia ole niin. Sitten kysyisin lapseltani, ja vasta sitten jos olisin todella huolissani, penkoisin huonetta. Mikäli löytäisin jotakin epäilyttävää, EHKÄ vilkaisisin myös päiväkirjaan, kun olisin ensin kysynyt asioista lapselta, ja jos tämä olisi vaiennut...

Tai jos on muka pakko pitää päiväkirjaa, niin sitten pitäisi kyllä tajuta olla kirjoittamatta ystäviensä aborteista yms. Veikkaan, että päiväkirjaa kirjoittavat saavat jotain kicksejä siitä, että joku käy nuuskimassa sitä.



Joo, aiheeseen palatakseni: lue ihmeessä lapsen päiväkirjaa jos olet huolissasi lapsesta.

vastikään. Monet oireet menivät murrosiän piikkiin. Kuitenkin tyttö oli kavereilleen kertonut aikeistaan ja lähettänyt tekstarit ennen tekoa sekä kirjoittanut aiheesta. Tämän tapauksen jälkeen olen vahvasti sitä mieltä, että tarvittaessa saa lukea ja penkoa!

ja vain silloin jos todellakin on huolissaan lapsestaan.

Varmaan moni vastaaja on vastauksista päätellen vielä autuaan tietämätön millasta elämä murkkuikäisen kanssa voi olla:(

t.kahden murkun äiti

siitä tuskin on haittaa jos ohimennen vilkaisee avonaisiin laatikoihin, laukkuun, kalenteriin tms, mutta päiväkirjan lukeminen on sen kaliiberin loukkaus etten osaa kuvitella että siitä lähtökohdasta lähdettäisiin järkevästi hoitamaan mitään ongelmia.

123456789

Mielestäni on sairasta jos vanhemmat eivät pysty kommunikoimaan lastensa kanssa. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että olin joskus huvittunut, kun äiti ravas huoneesta ulos kun kävelin ulko ovesta sisään hups ai sä tulitkin jo. Ei mulla mitään salattavaa ollut, mutta oli se ihan järjetöntä, että aikuiset ihmiset ei voinut hoitaa asiaa puhumalla. Vaan pitää tutkia huonetta ja öisin mopoautoa on se kyllä ihme että aikuiset ihmiset osaa olla lapsellisia. Näin jälkeenpäin ajateltuna jos minulla olisi jotain salattavaa ollut niin, ehkä ymmärtäisin vanhempien huolen. Mutta ei ollut joten aivan älytöntä. Asiat kysytään suoraan tai sitten annetaan olla kenenkään yli 14v yksityisyyteen ei pitäisi kajota. Kaikelle rajansa!

Rikottu

Itse olen myös sitä mieltä että voisko olla vanhemmilla peiliin kattomisen paikk jos lapset ei puhu. Oma äiti penkoo aktiivisesti tavaroitani vaikka olen täysi-ikäisyyden kynnyksellä eikä mitään huumeita tai muita aiemmin mainittuja esimerkkejä ole omalla kohdalla.

Lisäksi äidilläni ei ole ikinä kiinnostanut kuunnella jos olen halunnut sanoa jotain. Esimerkiksi kertominen että jatkuva painon haukkuminen ei tunnu kivalta johti siihen että olen itse liian herkkä. Sairastuin sitten jossain kohtaa syömishäiriöön ja olin itsetuhoinen jonka käytyä ilmi sain huudot siitä, että tuhoan koko perheen maineen olemalla ongelmanuori.

Että jos ette ensin tee ilmapiiristä ja väleistänne sopivia luottamukselliselle keskustelulle niin silloin ei todellakaan ole mitään oikeutta alkaa rikkomaan vielä yksityisyyttäkin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat