Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen miettinyt tätä paljon, ja nyt ajattelin kysyä muidenkin mielipiteitä asian tullessa taas mieleen, kun tuossa yhdessä ketjussa sivuttiin aihetta.



Minä olin ennen sitä mieltä, että vanhemmilla ei ole ikinä missään tilanteessa mitään asiaa nuoren laatikoille, kaapeille, kirjeille tai saatikaan päiväkirjoille. Oma äitini kunnioitti nuortenkin yksityisyyttä ja on jälkeenpäinkin puhunut, ettei koskaan lukenut tai tutkinut mitään juttujamme. Minä olin ns. kunnollinen nuori, eikä mitään salattavaa olisi ollutkaan (no ehkä en olisi halunnut äidin löytävän tupakka-askeja laatikostani kun silloin tällöin polttelin), mutta olisi tuntunut tosi nöyryyttävältä, jos olisin saanut tietää, että äiti olisi esim. päiväkirjastani lukenut jotain ihastumisjuttuja...



Olen kuitenkin alkanut ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta, kun lähipiirissä on ollut tapauksia, joissa nuoren tavaroiden penkominen olisi pelastanut tämän nuoren joutumasta paljon syvemmälle ongelmiin. Jos huomaa jotain outoa nuoren käytöksessä, eikä nuori suostu puhumaan asioistaan, onko se väärin, että kurkkaa salaa reppuun tai pöydänlaatikkoon? Huumeidenkäytön, peliriippuvuuden, syömishäiriön tms. voi monesti huomata nopeasti tavaroita katsomalla, ja asiaan voi puuttua ajoissa.



Päiväkirjan lukeminen tuntuu pahimmalta, enkä itse ainakaan pystyisi sitä tehdä... Mutta jos päiväkirjaan vilkaiseminen pelaistaisi nuoren pahoilta ongelmilta, olisiko se oikein? Täytyy muistaa, että useimmat teinit eivät oma-aloitteisesti tule vanhemmilleen puhumaan ongelmistaan, eivätkä ne välttämättä tule ilmi ennen kuin on liian myöhäistä auttaa tilannetta.

Sivut

Kommentit (28)

..Mutta jos epäilee huumeiden käyttöä, voi hieman " penkoa" nuoren huonetta tämän poissa ollessa.



Syy miksi päiväkirjan lukeminen on ehdottoman tuomittavaa, on se että sieltä voi paljastua ihan mitä tahansa.

Tarkoitan nyt esim. että äiti epäilee lapsensa käyttävän huumeita, ja lukee siksi päiväkirjaa. Äidin huoli on kuitenkin ollut sen osalta täysin turhaa, ja lapsen mieli on ollut maassa esim. siksi että hän pohtii vaikkapa omaa seksuaalisuuttaan, onko hetero vai ei, tai jotakin uuta " vaaratonta."



Veikkaan että harva mamma osaa olla hiljaa asiasta, vaikka ei suoraa asiaa ottaisi puheeksi, niin tyyliin " tiedäthän että me isän kanssa rakastammme sinua vaikka olisit millainen" " minusta homot on ihan ok" tmv. josta lapselle valkenee totuus, ja tämä on noloa, varsinkin jos tämä " pohdinta" oi vain murrosikään kuuluvaa, ja lapsi on ihan tavallinen hetero, mutta vanhemmilleen homoseksuaali...;)

Ja päiväkirjan lukeminen yleensä rikkoo välit niin, ettei luottamus enää koskaan palaa!:(



Toisaalta taas Suomen lain mukaan abortista tmv. ei tarvitse kertoa vanhemmille, mutta nuori voi kirjoittaa siitä päiväkirjaansa. Voi olla aika järkytys lukea tuollaista oman lapsen päiväkirjasta, VARSINKIN kun minusta nuorella on oikeus olla kertomatta vanhemmilleen JOS niin tahtoo.

Itse en ainakaan olisi ikinä voinut puhua abortista tmv. omille vanhemmilleni, ja minusta nyt esim. 15-vuotiaalla ---> on oikeus olla kertomatta.



Päiväkirjasta voi selvitä myös asioita, mitä nuoren kavereille on tapahtunut (esim. seksuaalinen hyväksi käyttö, abortti, tmv.) ja valitettavan moni äiti varmaankin juoruaisi näitä asioita eteenpäin... Valitettavasti!:( Ja saattaisi sotkea monen ihmisen elämän sekaantumisellaan...

Nykyään nuoret ovat nimittäin ilahduttavan valveituneita sen suhteen, että he osaavat hakeutua tarvittaessa kuraattorin, terveydenhoitajan tai perheneuvolan/nuorisoneuvolan puoleen. Ja jos mietin omaa nuoruuttaa, niin joku kertoi äidilleen kaiken, ja joku ei mitään. Suoraan sanottuna, ymmärrän hyvin jos joku ei tahdo kertoa äidilleen kaikkea... kaikki äidit eivät vain ymmärrä!:(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saa lukea. Äitini ei olisi koskaan tiennyt mun nuoruuden aikasista ongelmistani,ennenkuin penkoi laatikkoni,päiväkirjani jne jne...

Vi**umaiselta se sillon 14-kesäsenä tuntu,mutta sanottakoot vaikka näin,että olisin luultavemmin tällä hetkellä haudassa jos äitini&isäpuoleni eivät olisi huolestuneet musta ja menny tonkimaan tavaroitani. Nuoreuudenaikanen huumeidenkäyttöni oli siinä pisteessä jo, että näin myöhemmin kiittelen vain että penkoivat.

Ongelma tuli julki ja vanhempani tiesivät minkä asian kanssa painitaan,osasivat elää sen asian kanssa eikä tullut salamana kirkaalta taivaalta että tytär yhden vkonlopun jälkeen on psykiatrisella osastolla psykoosissa.(Ja siis nyt on turha alkaa moralisoimaa asiaa miksei lähetetty hoitoon ajoissa jne ja siihen on syynä kaupunkimme sosiaalityöntekijä joka ei ajoissa suostunu hoitopaikkaa etsimään...)



Tänä päivänä,pienen lapsen äitinä, kiitän vanhempiani siitä että he eivät olleet sinisilmäisiä. Kiitän että he rikkoivat yksityisyyttäni.

Jos on aihetta huolestua,niin varmasti tongin,pengon ja luen päiväkirjat kun tyttäreni on siinä iässä.

ja kirjoitin siihen minkä takia minun mielestäni isällä oli toinen nainen.



Toinen nainen sillä oli. äiti sai vasta myohemmin sen selville.



Onneksi ei minun kautta sitä saanut tietää. Se olisi ollut kamala taakka lapselle.

Ne salaiset päiväkirjat pidetään lukitussa paikassa, eikä ole tarkoituskaan että niitä kukaan lukee.



Etenkin, jos joku kirjoittaa julkisessa (netti)päiväkirjassaan myös SINUSTA, tottakai sinulla on oikeus mennä lukemaan sitä.

kenties sitten. Pitää kuitenkin muistaa, että jos välit ovat etääntymässä niin yksityisyyden loukkaus on viimeinen naula vanhempien ja lapsen välisessä suhteessa. Kannattaa miettiä tarkkaan onko sitä syytä vaarantaa turhan vauhkoilun takia.

Nyt kuitenkin näitä viestejä luettuana vaihdan kantaani, että jos epäilee rikosta tai lapsen henki on vaarassa, niin sitten saa päiväkirjaa lukea.

Liikkui sellaisen ystävän kanssa. He niin ns. rikkoivat lapsensa yksityisyyden. En kerro miten. Lapsi tai melkein aikuinen suuttui tietty, mutta vanhemmat selittivät miksi ja kuinka huolissaan ovat. Ja mikä on lapselle rangaistus. Viesti meni perille. Ja nyt pari vuotta myöhemmin on jo kiitollinen vanhemmilleen että huolehtivat.

Käytännössä, nyt kun olen itsekin vanhempi niin ajattelen samankaltaisesti kuin ap. Eli mielestäni lapsen/nuoren edun nimissä saa joissain tapauksissa lukea; esimerkkejä mainitakseni vaikkapa epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä, rikollisuudesta, nuoren huumeidenkäytöstä jne. Mutta ei siis " huvikseen" tai uteliaisuuttaan koskaan.

Muussa tapauksessa ei koskaan. Se on todella todella pahasti tehty ja rikkoo luottamuksen. Itse en anna koskaan omalle äidilleni anteeksi sitä. En pidä nykyään päiväkirjaa siitä syystä, että en voi luottaa keneenkään. Olisi varmaan hyvä pitää, toimisi terapiana.

tytär todellakaan ollut tajunnut, että olisin voinut mennä nettiin lukemaan hänen kirjoituksiaan. ja siksi suuttui kun tajusi, että voin tunkeutua hänen omaksi kokemalleen alueelle. Varsin hyvä kun tajusi, mielestäni (tytär 16-vuotias).

ystäni luki 14v lapsensa päiväkirjaa koska oli huolissaan hänestä.

Ja onneksi luki,nyt nuori saa tarvitsemansa avun.

Ei kyllä koskaan kertonut että oli lukenut mutta niiden tekstien perusteella osasi johdatella keskustelua ja sai nuoren puhumaan.

jos on huolissaan lapsensa elämästä ihan oikeesti. Äitini luki aikoinaan kalenteriani, koska oli ilmeisen huolissaan minusta (aihetta ei onneksi ollut), vaikka joitain tyhmiä juttuja olinkin tehnyt. Tottakai raivostuin teininä asiasta, sillä hän itse tunnusti asian, mutta ymmärsin kun hän selitti miksi oli tehnyt niin. Nyt itse aikuisena varmasti lukisin lapseni päiväkirjaa tms. jos olisin aidosti huolissani hänestä. Joskus se voi olla ainut keino saada tietää missä mennään jos lapsi ei muuten puhu asioistaan.

tyttö oli jättänyt printteriin paperin, jossa oli printattuna nettipäiväkirjaa. Tekstin perusteella huolestuin ja kysyin tytöltä mitä tää tarkoittaa, ja tyttäreni suuttui mulle silmittömästi kun puutun hänen asioihinsa. En siis tiennyt hänen olevan tuon nimimerkin takana ennenkuin suuttui.



Ja seurauksena se, että hän koki mun lukeneen päiväkirjaansa, vaikka itse oli jättänyt paperin printteriin kaikkien luettavaksi. Itse asia, johon olisin halunnut puuttua jäi selvittämättä, ja jouduin lupaamaan etten mene kyseiselle palstalle, koska hän kertoo siellä minusta ja perheestään koko yhteisölle " päiväkirjamaisesti" . Hah kun oli kiva yllätys juu!


Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Ja mikä olisikaan suurempi rakkaus kuin rakkaus omaa lasta kohtaan? Jos epäilee lapsen olevan ongelmissa ja tarvitsevan apua, saa käyttää tällaisiakin keinoja.



Mitä tahansa on tehtävä, että ongelmainen lapsi saa apua!





Itse toivon, että minun päiväkirjaani olisi silloin aikanaan joku lukenut ja toimittanut terapiaan.



Syitä on kaksi;



-Uteliaat vanhemmat. Tottakai jokainen vanhempi keksii jonkin syyn lukea lapsensa päiväkirjaa (lehdessä luki että huumerikollisuus kasvussa kaupungissamme, pengon lapseni huoneen ja luen päiväkirjan, sillä epäilen hänen käyttävän huumeita... tmv.)



-Minun tuttujeni äiteihin aikanaan ainakin kuului paljon sellaisia, jotka lukivat lastensa päiväkirjoja. Ja tutuillani ei todellakaan ollut mitään ongelmia...! Päiväkirjoissa oli normaalia lätinää, eli arkisia juttuja, käytiin läpi riitoja kavereiden kanssa, kirjoitettiin ihastuksen kohteesta jne.



No muutama äitihän sitten alkoi puuttumaan lapsen riitoihin/ihastuksiin. Eli ihan kirjaimellisesti kyselemään: Miksi te olette meidän Maijan kanssa tapelleet...? Sinäkös se Matti olet, kun meidän Maija niin kovasti pitää sinusta...!





Ja älkää tulko sanomaan minulle, ettei noin voisi teidän kohdallanne käydä! Asia nyt vaan on niin, että SALAISUUKSIA on vaikea pitää omana tietonaan... Onhan se mukava juoruta tyttökaverille, kuinka kiva on kun meidän Maija ja teidän Matti nyt sitten seurustelevat. Tämä ystävätär sitten kertoo miehelleen, joka kuittailee asiasta pojalleen, ja siinä onkin soppa valmis... Kuka kertoi kenelle, mistä tieto alunperin saatiin jne.



Minä kysyisin suoraan lapselta, jos epäilisin hänen käyttävän huumeita/olevan masentunut/vaarassa jotenkin.



Ihan ensin kysyisin luottamuksella ja suoraa lapsen ystävältä/ystäviltä, esim. ilmestymälle heidän ovensa taakse ja kertovani olevani lapsestani huolissani. Yleensä ihmisestä näkee, jos tämä valehtelee... Joten vaikka kaveri sanoisi että kaikki on, niin varmaankin huomaisin ettei asia ole niin. Sitten kysyisin lapseltani, ja vasta sitten jos olisin todella huolissani, penkoisin huonetta. Mikäli löytäisin jotakin epäilyttävää, EHKÄ vilkaisisin myös päiväkirjaan, kun olisin ensin kysynyt asioista lapselta, ja jos tämä olisi vaiennut...

Tai jos on muka pakko pitää päiväkirjaa, niin sitten pitäisi kyllä tajuta olla kirjoittamatta ystäviensä aborteista yms. Veikkaan, että päiväkirjaa kirjoittavat saavat jotain kicksejä siitä, että joku käy nuuskimassa sitä.



Joo, aiheeseen palatakseni: lue ihmeessä lapsen päiväkirjaa jos olet huolissasi lapsesta.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat