Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Onko muita pienten lasten (2v) vanhempia, jotka asuvat kerrostalossa ja joitden lapset jouksevat, hyppivät ym. sisällä iltaisin? Mitä naapurit sanovat? Meillä kun naapurit valittaa (alakerta), ettäei saa nukuttua, kun joka ilta oon juoksukilpailut. Totta on, että meidän tyttö on vilkas ja tykkää juosta, mutta yleensä hän kuitenkin on jo sängyssä klo 21 ja nukkuukin klo 22. Toki on poikkeusiltajo, jolloin uni ei meinaa tulla ja sängystä hipsitään olohuoneeseen ja kun äiti/isi huomaa, niin juostaan noppeesti takaisin sänkyyn.

Aattelin vain, että eikä lapset saa kotona sisällä juosta, että täytyykö laittaa lapsille istuma tai hiipimis pakko (ja miten saat 2v. sen tajuumaan?) vai täytyykö muutta pois vai mitä? Täytyykö pyytää naapurilta työvuorolistaa (vuorotyö kuulemma), jolloin tiedämme milloin hän ehkä yrittää nukkua niin osaisimme olla hiljaa?

Täytyykö kerrostalossa asuvien lapsiperheiden siis elää napureiden elämän mukaan??



Onneks tämä on vain väliaikaista!!!!!!!!



Kommentit (14)

Ja kyllä niistä ääntä lähtee. Meille tähän alas kuuluu kun lapset juoksee monta tuntia asuntoa ympäri ja jos on rajummat leikit niin se huutokin on sen mukaista. Päiväs aikaan tämä ei niinkään haittaa vaikka välillä täytyy televisiota katsellessa säätää ääntä kovemmalle että kuulisi jotain. Illallakin pojat hiljenevät ennen klo 21. Mutta aamulla kun juoksuleikit alkavat klo 8 ja itsellä olisi myöhäisempi ylös nousu, niin kyllä sillon saattaa ottaa päähän. Mutta ei tulisi mieleenkään mennä asiasta valittamaan. Meillekin kun on keväällä vauva tulossa, niin eiköhän yläkertakin saa niistä yöllisistä huutokonserteista osansa. :)



Sopu sijaa antaa.

Asumme kerrostalossa (viimeinen kerros) jossa asuu melkein vain ja ainostaan eläkeläisiä.

Poika 3,5 v on myös vilkas ja juoksentelee ympäriinsä tai ajelee mopolla " rundia" (meillä pääsee ajelemaan olohuone-eteinen-ruokailutila) joskus ennen klo 21. Klo 21 nukkumaan. Nämähän on niitä ns elämisen ääniä ja hiljaisuus meidän taloyhtiössä klo 22 (järjestyssäännöt). Siihen asti siis saa elää normaalisti johon minun mielestä kuuluu myös lapsen juoksu. Sen jälkeen pyrittävä minimoimaan turhat äänet/kolistelut.

Olen meidän naapureiltä kysellyt kuuluuko meiltä ääniä ja häiritseekö se?

Mielestäni ei tarvitse elää naapurin ehdoilla. Toki naapureitä pitää ottaa huomioon mutta ei niiden takia tarvitse huopatossuilla hiippailla omassa kodissa. Onko teidän naapureilla (valittajilla) omia lapsia?



Valitettavasti näitä tapauksia aina löytyy ja olen aina sanonut, että jos ei kestä normaalia elämisen ääniä kerrostalossa niin kannattaa muuttaa jonnekin landelle missä ei ole muita. Siellä sa ainakin olla rauhassa eikä ole häiritseviä naapureita.



Toivottavasti tilanne ratkeaa jollain tavalla.



että mitä he itse tekivät lapsena? Eivätkö he leikkineet lapsena normaaleja lasten leikkejä, johon kuuluu myös ääntä ja juoksua? Istuivatko he itse hiljaa sohvalla kädet ristissä tai lukemassa päivät pitkät sängyllä kirjoja tai piirtelivätkö he koko päivän pöydän ääressä hiljaa papereihinsa. Epäilenpä, että yksikään näistä valittajista ei ole ollut tällainen lapsi ja jos väittää olleensa, niin silloin hän ei ole ollut normaali terve lapsi ja tuskin on normaali ja terve vielä aikuisenakaan. Leikki on lapsen työtä! Kysypääpä neuvolassa mitä terveydenhoitajat ovat mieltä kuuluuko lasten saada leikkiä normaalisti. Pitääkö naapureiden takia tukahduttaa vaikkapa lasten kehittävät mielikuvitukselliset roolileikit sun muut.



T.brunette2006

Alakerrassa oli natiseva nainen, joka valitti kaikesta ja vähän kaikille. Valitti meille juuri siitä että kuuluu äänet alakertaan. Lapset ei saisi leikkiä yms kun äänet kuuluvat heille. Tämä nainen oli vielä päivät kotona, ei käynyt töissä tms... Aluksi itseäni stressasi siinä määrin, että kielsin todella paljon lapsiani leikkimästä äänekkäämpiä leikkejä ja suunnilleen hipsimme asunnossamme.



Keskusteltuani asioista muiden kanssa, päätin että meillä saa lapset leikkiä ja meillä eletään normaalia elämää ja jos tätä meidän alakerran rouvaa niin paljon häiritsee elämisen äänet, niin hän on väärästä paikasta valinnut asunnon itselleen. Olisi pitänyt muuttaa jonnekkin metsikköön missä ei kuulu ihmisten ääniä.

Kävin itse sitten avautumassa tälle alakerran naiselle. Hän sanoi tietävänsä lapsista kaiken, koska hänen siskollaan on lapsia! Juuri niin, tottakit hän tietää, koska hänellä on niin paljon ollut omia lapsia! (0kpl) ;)

Kerroin että kuuluu ne musiikin jytä-äänet häneltä myös meille ja liesituulettimen kautta puhe jne....

Ei natissut tämä rouva enään sen jälkeen meille kun kävin kertoon että tässä talossa saa normaalit elämisen äänet kuulua ja hiljaisuus alkaa klo 22, jonka jälkeen myös lasten itkut ovat sallittuja jos lapsi itkee!



Tsemppiä sinulle Ap, rasittavaa elää jos tuollaisia narisijoita asuu alapuolella! Eläkää vain normaalia elämää! Voit ottaa yhteyttä vaikka isännöitsijään ja kysäistä häneltä miten on asian laita, onko kerrostalot tarkoitettu asumiseen vai huopatossutehtailijoille...

ja on alkanut vähän rasittamaan. tämä on ns. kovan rahan talo hyvällä paikalla, melkein kaikki asukkaat ovat 55 + pariskuntia, joilla omat lapset muuttaneet pois ja jotka ennen asuneet omakotitaloissa jne. alakerrassa asuu pariskunta, jonka rouva päivät kotona ja joka kiertää päivisin ympäri taloa " tarkistamassa" että kaikki kunnossa. siis ihan ok sinänsä, mutta samalla kyttää mitä kukin tekee. vaunuvarastot niin pienet ettei mahdu kuin 3-4 vaunut. jos varaston eteen on jäänyt hiekkaa niin rouva pistää mielenosoituksellisesti siivousvehkeet oven eteen.



meille hän on valittanut, koska poikamme leikkiminen kuuluu. meillä poika menee nukkumaan klo 20.30 ja nukkuu 12 h. minusta sekä 3-vuotiaalla että 6-kymppisellä on yhtälainen oikeus asua kerrostalossa. normaalin elämisen piikkiin menevät suurin osa lapseperheen " metelistä" .



meille on tulossa toinen lapsi, ja olen kyllä ajatellut että haluaisin muuttaa jonnekin soveltuvampaan paikkaan. kyllä se niin on, että oma piha ja autolle kunnon ajoreitti oven eteen ovat aika kovassa kurssissa pienten lasten kanssa.



kyllä tässä voisi asua, mutta inhottaa kun tietää että muutamat katsoo tosi karsaasti ihan vaan sitä että meillä nyt sattuu oleman lapsia...

Saa ne lapsettomat aikuisetkin todella kovaa ääntä aikaan!

Meidän kerrostalossa ainakin oli näitä lapsettomia pariskuntia ja yksinäisiä, niin heidän juhlimisensa on paljon ahkerampaa kuin lapsiperheiden oli, ja nämä juhlimiset eivät kestäneet klo 22 asti, vaan ne alkoi yleensä suunnilleen hiljaisuuden jälkeen. Samoin tämä meidän yksinäinen alakerran työssäkäymätön nainen huudatti isolla musiikkia ja kuvitteli ettei SE kuulu mihinkään tai häirtse ketään. En kieltänyt koskaan häntä huudattamasta musiikkia, mutta mainitsin hänelle, että kyllä se musiikin soittaminen kuuluu todella hyvin ja liian isosti meille. Musiikin soittamiseta oli sitäpaitsi maininta meidän taloyhtiön säännöissä. Siitä oli olemassa jotkut desibelirajat, mitä naapurustoon saa kuulua.

Että näin. :) Ei ne ole ainoastaan lapset jotka ääntä saavat aikaan. Jotkut ihmiset eivät vain kestän lasten ääniä, mutta kestävät juhlijoiden ääniä. :)

tietenkin elämisestä lähtee ääntä, lapsiperheellä varsinkin. Kerrostalossa vaan on kohteliasta ottaa muutkin asukkaat huomioon, varsinkin jos tietää että äänieristeet ei ole kunnossa. Meillä on tosi huonoja kokemuksia lapsiperheestä jossa ongelma on vaan aikuiset, jotka ei halua ottaa muita huomioon ja ovat sitä mieltä että he saavat tehdä mitä haluavat muista piittaamatta. Kun heitä on ystävällisesti pyytänyt ottamaan muita huomioon, on ruvettu haukkumaan, hakkaamaan lattiaa tahallaan, tultu ovelle huutamaan, keksitty kaikenlaisia valheita jne.



Toisten huomioon ottamisen voi tehdä pienillä asioilla, laittaa esim. matot lattialle niin pahimmat tömähtelyt vaimenee, ei asenna halvinta laminaattia joka kopisee eikä varsinkaan " säästä" siinä että asentaa sen suoraan betonin päälle ja valehtelee että kaikki eristeet on kunnossa... (nim. kokemusta) tuolienkin alle voi laittaa tassut ettei lasten niitä ympäriinsä työnnellessä koko talo raiu. Sitten ei kannata huudattaa lapsia yksin joka päivä puolta tuntia rappukäytävässä kun käy itse parkkeeraamassa autoa...



Asiallisesti jos naapurit kommentoi meteliä, ei kannata ruveta haukkumaan ja sättimään ja vihjailemaan erilaisista asioista, mm. toivon ettet koskaan saa omia lapsia...



Että näin



Me hiljattain ostettiin eka oma asunto kerrostalosta (täynnä eläkeläisiä) ja olen kauhulla odottanut milloin naapurit (tai lastensuojeluviranomaiset) ovat ovella. Meillä on 3,5-vuotias uhmaikäinen nuoriherra ja kaksi aikuista ja meistä todella lähtee ääntä!! Varsinkin iltatoimet aiheuttavat kovasti meteliä (heh).

Itse olen myös sitä mieltä, että ne jotka elämisen ääniä säikkyy, muuttakoot metsämökkiin. Tosin kolmen lapsen yh-isän alapuolella asuneena tiedän, että rajansa kaikella.

me asutaan kolmen lapsen kanssa kerrostalossa. Toki innostuvat välillä juoksentelemaan, mutta sängyssä ovat aina viimeistään klo. 21, joten valittamisen aihetta ei kenelläkään voi olla.



Mutta meidän yläkerrassa asuu maahanmuuttajaperhe, ja voi todella sanoa että hermo meinaa mennä. Siellä tantereet tömisee aina vähintään puoleenyöhön asti ja siellä on välillä koko suku laukkaamassa.

Meillä asui alakerrassa mies, joka oli päivät kotona pientä lastaan hoitamassa. HÄn valitti ja kun lapsi oli vielä vauva hakkasi meildän lattiaa, omaa kattoaan siis, jos lapsemme ottivat yhtään juoksuaskeleita. Mun oli paha olla, ja meillä lapset heräävät aikaisin. Muutimme (vuokralla) ja olen sinänsä tyytyväinen, nyt on alin asunto ja isompi, vaikka nyt sitten harkitsemme oman ostoa. Kyllä se kamalaa oli, kieltää lapsia normaalista juoksemisesta päiväaikaan. Aamusta teimme parhaamme, mutta kun mies on päivät kotona ja nukkkuu pitkään alakerrassa. Ei koskaan enää sellaiseen tilanteeseen.

Vierailija

Elämisen äänet on osa kerrostaloasumista, mutta  meidän naapurissa on lapsia jotka pitävät juoksukilpailuja 8:sta aamulla 24:ään yöllä. Välissä pidetään myös keilapallon pudotuskilpailuja ja vasaroimisolympialaisia. Kun minä olin lapsi, aikuiset sanoivat että menkää ulos juoksemaan.

Jra

Kerrostaloasumisessa pitäisi kyllä osata ottaa huomioon muut asukkaat. Tämä aika on vaan niin hemmetin itsekästä, ettei oikein kukaan osaa ajatella mitään itseään pidemmälle. Oikeus siihen ja lupa siihen ja  jos se vähänkin on uhattuna niin jo ollaan tekemässä ilmoituksia niin isännöitsijälle kuin poliisillekin. Missäs ne velvollisuudet? Lapsi hyppii, pomppii, huutaa ja juoksee sisällä lähes 24/7. Öisin ensin itkee, sitten huutaa ja lopulta karjuu, välillä käytävässäkin. Kuin yksin olisi, mutta äiti siellä kertomansa mukaan nukkuu korvatulpat korvissa, jotta saisi nukkua ja samaa suositteli talon muillekin asukkaille. Tämä käytös tosin jo herättää huolen, joka pitänee viedä lastensuojelun tietoon. Omassa lapsuudessa oltiin siivosti sisällä ja mekastettiin ulkona. Mut se aika tuskin koskaan palaa. 

Hakatsu

Vierailija kirjoitti:
että mitä he itse tekivät lapsena? Eivätkö he leikkineet lapsena normaaleja lasten leikkejä, johon kuuluu myös ääntä ja juoksua? Istuivatko he itse hiljaa sohvalla kädet ristissä tai lukemassa päivät pitkät sängyllä kirjoja tai piirtelivätkö he koko päivän pöydän ääressä hiljaa papereihinsa. Epäilenpä, että yksikään näistä valittajista ei ole ollut tällainen lapsi ja jos väittää olleensa, niin silloin hän ei ole ollut normaali terve lapsi ja tuskin on normaali ja terve vielä aikuisenakaan. Leikki on lapsen työtä! Kysypääpä neuvolassa mitä terveydenhoitajat ovat mieltä kuuluuko lasten saada leikkiä normaalisti. Pitääkö naapureiden takia tukahduttaa vaikkapa lasten kehittävät mielikuvitukselliset roolileikit sun muut.

T.brunette2006

70-80 -luvun kerrostalolapsuuden eläneenä totean vain, että juoksimme ja huusimme ulkona. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat