Vierailija

Me ei kuuluta mihinkään kirkkoon kun ei uskota jeesuksiin sun muihin sellasiin.

Esikoisen esikoulussa on nyt joulun alla alettu laulamaan kaikenlaisia jeesustelulauluja ja se ei oikein meitä miellytä. Voiko sellasesta sanoa vai vetääkö ne herneen nenään?

Sivut

Kommentit (95)

avoliitto, homous yms ovat tavoiteltavia arvoja. Minusta niissä ei ole mitään ylevää ja on vain hyvä, jos uskonto toimii selkärankana niiden vastustamisessa. Ei silti ole pakko toimia täysin tiukkapippoisesti, mutta hyviä ja tavoiteltavia arvoja ovat minusta juuri esimerkiksi avioliiton kunnioitus ja hyvät perhearvot.



Ateistit ovat usein rikkinäisistä kodeista, joilla on elämän perusturvallisuus särkynyt jo lapsena vanhempien vuoksi.

Mielestäni jopa todella pelottavaa. Yritän kasvattaa lapsistani mahdollisimman itsenäisiä, moraalisia olentoja. Emme tarvitse siihen mitään uskontoa. Jos te tarvitsette siihen uskontoa kyytipojaksi niin ihan vapaasti. Mielestäni on todella väärin, että joku uskovainen ottaa oikeudekseen oman pienen maailmankuvansa pakkotuputtamisen muille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapset kyllä ymmärtää tosi paljon kun heille selittää asiat iän mukaisesti. Mutta teillä on oikeus päättää osallistuuko lapsene uskonnon opetukseen vai ei. Meillä tämä myös edessä, hoitopaikassa vain vähän tullut näitä tilanteita ja kun on hoitajan kanssa avoimet ja hyvät välit, pystyy aina puhumaan.

Tai vaikka eläisi sodassa, nälässä je niin edelleen. Ateisteja on aina ollut ja tulee olemaan, välillä vain on aikoja jolloin on parempi pitää pää kiinnio ettei joudu vankilaan tai hirteen saatika sitten roviolle

Vierailija:

Lainaus:


en tarkoita siis suoranaisesti rahaa pelkästään, vaan ylipäätään sitä, että nykyään on kaikilla todella turvattu olo Suomessa ja kaikki perustarpeet tyydytetty. Uskontoa ei tarvita toivon tuojana ja suojan antajana. Jokaisella on mahdollisuus toteuttaa itseään ja omia itsekkäitä tarpeitaan.



Jos olisi sota, puute ja ainainen kuolemanpelko kaikilla, niin uskonnosta tulisi turva monelle. Perustarpeet olisivat uhattuja ja toivo paremmasta olisi myös siellä kuoleman tuolla puolen.




Lapset uskovat johonkin aina, sen ei tarvitse olla jumala. Se voi yhtä hyvin olla vaikka pääsiäispupu tai Uppo-Nalle. Kyseessä on sitä paitsi yhden ihmisen mielipide, tässä tapauksessa ilmaisesti jumalaan uskovan sellaisen. Isäni on myös psykiatri eikä hän kotona opettanut meille uskontoa sillä verukkeella että (kristin)usko olisi lapselle tärkeää.



Vierailija:

Lainaus:


Siinä lastenpsykiatri Tuula Tamminen sanoo että lapsilla on oikeus uskoa Jumalaan ja se on myös hyvin tärkeää. Antaa paljon hyvää lapselle tässä nykyajan maailman menossa.




En ymmärrä, koska kyse on lasten hoidosta. Jos vanhemmat haluavat lastensa rukoilevan opettakoon sen itse ja voivat vaikka vaatia heitä tekemään sen PK:ssa, mutta koko ryhmä rukoilee? Olen itse käynyt koulun, jossa 1/3 oppilaista oli ateisteja, enkä koskaan ole esim. joulukirkossa käynyt. En koe menettäneeni mitään " suomalaisesta" kulttuurista. Kristinuskolla ja minun kokemallani suomalaisella kulttuurilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.



Olen samaa mieltä siinä, että uskonnonvapaus koskee myös lapsia ja sen oltava kunnallisessa hoidossa lähtökohta. Uskonnollisen kasvatuksen saa sitten jokainen vanhempi hoitaa lapsillensa itse. En oikein ymmärrä uskonnonopetuksen funktiota koulussakaan. Minä voisin vaatia lapsilleni vaikka Lindgrenin satujen opiskelua vastaavina aikoina?

Vierailija:

Lainaus:


Lapseni kayvat taalla koulua, eika niissa opeteta uskontoa lainkaan, vaikka 99% oppilaista onkin muslimeja (meidan kolme lasta on ainoat jotka ei ole). Uskontoa opitaan kotona tai koraanikoulussa jos vanhemmat pitavat tarpeellisena sita opettaa. Suomella olisi opittavaa tasta asiasta.




vanhemmat/seurakunnat hoitakoon sen uskontopuolen. Oikeasti, ei se uskonto kuulu kouluaineeksi josta vielä saadaan numero todistukseen, silläkö sitä uskomista mitataan?? Minusta vähintäänkin outoa opiskella uskontoa koulussa ja saada siitä arvosana, tekeekö se 10 todistuksessa sitten sinusta hyvän kristityn? Tai ylipäätään edes kristittyä ollenkaan? Usko on kuitenkin - ja uskonTO - henkilökohtainen/perhekohtainen asia.

häissä ja hautajaisissa. Kun mulla tuli aika mennä päiväkotiin ei muualla ollut paikkaa kuin katolisessa todella uskonnollisessa päiväkodissa jossa opettajat olivat nunnia.



Siellä mä vietin 3 vuotta kunnes menin kouluun. Se ei millään lailla aivopessyt mua. Tänä päivänä olen kirkkoon kuulumaton mutta muistan lämmöllä päiväkotia jossa olin. Opin siellä paljon suvaitsevaisuutta sillä ryhmissä oli jo silloin paljon muiden kulttuurien lapsia (70-luvun loppu 80-luvun alku) ja uskontonumero oli aina koulussa 10 :) Lisäksi siellä puhuttiin paljon esim. hyväntekeväisyystyöstä ym.



Tänä päivänä olen itse lto ja ehkä se kipinä lähti sieltä... sen vaan sanon että jos te ette kuitenkaan halua lapsenne osallistuvan uskonnollisiin hetkiin päiväkodissa päiväkodilla on velvollisuus järjestää teidän lapsille muuta toimintaa sen ajaksi. Joskus se on vaan lapsille aika vaikeaa kun eivät ihan ymmärrä miksi eivät saa osallistua johonkin mihin muut saavat...

Vierailija:

Lainaus:


avoliitto, homous yms ovat tavoiteltavia arvoja.




Tiedätkö, mikä on olkiukko, siis kun puhutaan keskusteluista? Se tarkoittaa sitä, että keskustelukumppanin sanomisesta väännetään jokin irvikuva, jota vastaan on sitten helppo hyökätä.



Lainaus:

Minusta niissä ei ole mitään ylevää ja on vain hyvä, jos uskonto toimii selkärankana niiden vastustamisessa. Ei silti ole pakko toimia täysin tiukkapippoisesti, mutta hyviä ja tavoiteltavia arvoja ovat minusta juuri esimerkiksi avioliiton kunnioitus ja hyvät perhearvot.




Mitä se sinulle kuuluu, miten muut ihmiset haluavat elää? Siis niin kauan kuin se ei vahingoita ketään. Tätä ei jaksa ymmärtää. Sinä elät niinkuin sinun moraalisi mukaan eletään, toiset omilla tavoillaan. Laki sitten sanoo, mikä on väärin ja sitäkin voi muutta, kun haluajia on tarpeeksi.



Lainaus:

Ateistit ovat usein rikkinäisistä kodeista, joilla on elämän perusturvallisuus särkynyt jo lapsena vanhempien vuoksi.




Höpönpöpön. Tämä ateisti on uskonnollisen (mutta fiksun ja järkevän) kotäidin lapsi, vanhemmat ovat yhdessä vieläkin ja muutenkin on niin " ehjä perhe" kuin vain voi. Kukaan tuntemani ateisti ei ole mitenkään ongelmataustainen. päinvastoin, yleensä hyvinkoulutettujen vanhempien hyvin menestyviä jälkeläisiä.

pitäisi mukisematta laittaa ateistiperheenkin lapsi tunnustuksellista uskonnonopetusta kuuntelemaan? Kyllä koulun tehtävä on järjestää lapselle korvaavaa opetusta siksi aikaa kun muut kuuntelee miten Jeesus oli jumalan poika, yms juttuja johon me ainakaan emme usko.



Tunnustuksellinen uskonnonopetus pitäisi saada pois kouluista. Sen sijasta siellä voitaisiin opettaa kaikista suurista maailmanuskonnoista perusasiat. Nykyään opetetaan että luterilaisuus on se ainoa oikea tapa, ja jossain sivulauseessa saatetaan mainita että koko maailma ei ehkä uskokaan niin.



Ja mitä joululauluihin ja juhlintaan tulee, eikö tontut, joulupukki ja poro riitä? Pitääkö olla seimi, joulukuvaelma ja jeesusaiheisia lauluja?



Kukin hoitakoon tunnustuksellisen uskonnonopetuksen joko kotonaan, tai laittakoon lapsensa pyhäkouluun. Ja onhan jossain päin Suomea niitä kristillisiä kouluja ja päiväkotejakin. Mistä päin Suomea löytyisi uskonnoton koulu ja päiväkoti?

Esikoulun alkaessa tästä oli kyllä puhetta ja täytettiin lappu jossa oli uskonnostakin asiaa. Sen takia vähän ihmetyttää koko juttu. Siellä on kaks vanhempaa naista hoitajina ja vaikuttavat itse tosi uskonnollisilta, liekö sitten niin että ajattelevat oman kantansa mukaan. No, täytynee asia ottaa puheeksi.

Jos asuisimme maassa, jossa vaikka hindulaisuus tai islam olisi keskeinen osa kulttuuria, niin en minä yrittäisi henkeen ja vereen suojella lastani kaikilta tämän kulttuurin vaikutuksilta. Ja todellakin olen sitä mieltä, etteivät joululaulut tee kenestäkään uskovaista.

Aamuhartauden ajaksi voidaan aivan hyvin järjestää muuta uskonnottomille ja eriuskoisille, se on pelkkä järjestelykysymys. Yksi opettaja voi aivan hyvin olla valvomassa kahtakin luokkaa hartauden ajan jos sellainen nyt muka on pakko järjestää. Harvoin siellä edes ovat kaikki koulun opettajat paikalla, vaikka muuta sanotaankin.

Jos aamuhartaus on esim klo 9, voidaan myös sopia että osa oppilaista tulee kouluun vasta hartauden jälkeen, esim 9.15 jne.



Mun kouluaikana 80- ja 90-luvuilla jo asiat voitiin hoitaa ilman ongelmia, ja kaikissa kouluissa joissa olen ollut töissä, kristillisiin tilaisuuksiin osallistumattomuus on järjestetty asianmukaisesti. Kyllä se on ihan viitsimisestä kiinni. Taitaa vaan ko koulussa olla tapana olla kunnioittamatta muiden vakaumuksia ja vedota siihen että " eihän siitä nyt mitään haittaa ole" . Todennäköisesti samat hmiset eivät olis yhtään samalla kannalla jos heidän lapsensa osallistuisivat päivittäin islamilaisiin rukouksiin ja vastaaviin...



Vierailija:

Lainaus:


Opettajan ja koulunjohtajan mukaan esim. virsien laulaminen ei ole uskonnonharjoittamista. Laki on tässä kohtaa vähän vaikeasti tulkittava. Kuulemma lapsia ei saa jättää (edes vanhemman luvalla) yksin esim. aamuhartauden ajaksi ja kun jokaisella opettajalla on oma luokka valvottavana, ei ole ketään jäämään lastemme kanssa luokkaan hartauden ajaksi. Kuulostaa hieman omituiselta. Tämä on kuitenkin asia, josta emme ole viitsineet alkaa tappelemaan.




" 22 ehkä noita traumoja ei olisi tullut jos sinun olisi

annettu olla samanlaisessa opetuksessa mukana kuin muidenkin lasten."



Ja luuletko todellakin, että olisin edes halunnut olla uskontotunneilla mukana tai rukoilla ruokarukousta? En todellakaan! Sitäpaitsi ruokarukouksen rukoilematta jättäminen ei vaadi yksilön eristämistä toisista. Paikallaan voi istua ristimättä käsiään ja rukoilematta, sillä aikaa kun muut näin tekevät.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat