Vierailija

Tässä olisi pakko joku ammatti hankkia, kun meni työkyky. Mulla on yksi lapsi. Mietin tässä, millainen yhtälö mahtaa olla opiskelu (mahdollisesti ammattikorkeassa) ja lapsi? Toivottavasti saisin rohkaisevia kommentteja ;)

Kommentit (6)

Etänä olen opiskellut ja erittäin hyvin on mennyt. Suosittelen. Paljon helpompaa kuin normiopiskelu päiväpuolella. Virtuaaliopiskelu on aikuisille tarkoitettu joten hopsauskin on sen mukaista.

lapsi on 16 kk vanha ja olen yh - yhtälö toimii jotenkuten, kun on kummeja, sukulaisia ja kavereita apuna. Illat venyy piiiiitkiksi, kun tenttiinluku tapahtuu lapsen käytyä yöunille, mutta eihän tää loppuelämää tämä vaihe kestä. Joskus on kiire, kun hommat pakkautuu päälle ja esimerkiksi monta kurssia loppuu yhtäaikaa ja kaikkiin pitää tehdä joku työ tai essee, mutta ihmeesti sitä saa muutaman minuutin tutkittua kirjoja vaikka tenava on hereilläkin, siinä istun kirja toisessa ja leikkiauto toisessa kädessä lastenhuoneen lattialla :) Koulumenestys on ollut aika hyvä, joten ilmeisesti homma siis toimii. Yliopistolla opiskelen sellaisella laitoksella, jossa suurin osa opinnoista on tylsäntuntuisia kirjatenttejä, ja vaativat lähinnä paljon omatoimista lukua. Ammattikorkeassa taas on läsnäoloa, molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa, molemmat toimii, kunhan tosiaan saa apuja hoitoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ainakin yliopistolla opiskelu sujuu kun voi itse paljolti määrätä opiskeluajat ja tahdin. Itsellä vajaa 2v lapsi. Illat tosin venyy joskus myöhäiseksi, kun joutuu opiskelemaan paljon vasta lapsen mentyä nukkumaan. Kotona paikat hieman repsottaa, mutta jostain se on tingittävä, että jaksaa. Mutta rohkeasti vaan opiskelemaan, opiskelijatutullani on viisi pientä lasta ja kohta maisterin paperit valmiina! Että kai se asenne ratkaisee :)

Tiedän, hän on kauhean nuori, mutta mummi ja isi hoitaa kotona joten ei tarvitse tarhaan viedä, mikä helpottaa. Lounasaikaan tulen kotiin, vaikka se vaikeuttaakin vähän minun elämääni, mutta on niin hirveä ikävä. Mutta koulussa keskityn tietysti opiskeluun, ja olen huomannut, että perheellisillä on kaikilla tosi korkea motivaatio ja hyvin selviytyvät opiskelusta lasten ohella.



Maanantai aamuisin inhottaa lähteä koululle ja jättää napero kotiin, itken aika usein ikävää autossa... Mutta kyllä se siitä, häntä varten tätä teen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat