Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Itselläni on 6v nuorempi sisarus ja ei oikein koskaan synkannu... kuin vasta nyt vanhempana. Onko vajaa nelikymppisenä älytöntä edes miettiä toista lasta, kun tulisi noin paljon ikäeroa? Haluaisimme toisen lapsen, mutta... ns. järki yrittää selittää, ettei kannata enää lähteä siihen puuhaan, koska

- taloudellisesti on hieman tiukkaa

- esikoinen on jo aika kivan ikäinen ja ikäero olisi suuri

- itse rupeaa olee lähes 40v

- voiko rakastaa toista yhtä paljon kuin esikoista

- ja ja ja ....



Yleensä oon aika " selväjärkinen" , mutta nyt tuntuu ihan hassun vaikealta... haluaa kysyä tuntemattomilta mielipiteitä sekä kokemuksia aiheesta... :) Mies on vain sitä mieltä, että kaikesta selviää...



kertokaa pliis kokemuksia! ....kiitti etukäteen! :)

Kommentit (9)

Itse olen 38v. ja funtsaamme parhaillaan, hankkiako neljäs lapsi!

Meillä lapsien ikähaitari nyt 6-15 vuotta, kavereita ovat kaikki toisilleen sekä leikki- että riitelymielessä!



Itse olen ainoa lapsi ja kiitän joka päivä, että olen saanut nuo lapset. Ainoan lapsen osa ei ole koskaan helppo. Jos sinun esikoinen ja pikkukakkonen eivät olisikaan nyt läheisiä ikäeron vuoksi, niin he voivat hyvinkin toinen toistaan tukien olla läheisiä elämän varrella; sen kivikoissa ja karikoissa - mutta myös iloissa!



Rohkeutta ja onnea, toivon että saatte vauvan perheenne iloksi - ja esikoisen onneksi.

Olen 38v. ja odotan toista lasta, ekaa yhteistä uuden miehen kanssa. Esikoiseni täyttää loppuvuodesta 7v., enkä kyllä ajatellut yhtään ikäeroasiaa. Totta varmaan, että jos kaveria esikoiselle olisin aikonut, niin olisi pitänyt toimia jo aikaa sitten. Tosin ainahan asiat eivät mene niin, että vaan " toimitaan" . Olen (ja mies tietysti myös) kuitenkin ikionnellinen, että en ole " järkeillyt" ..Nyt on juuri oikea aika tämän vauvan syntyä! Ehkäpä teillekin..;-)



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllä varmasti tulet rakastaamaan kaikkia lapsiasi yhtä paljon! Se on luontainen kyky meille vanhemmille, ei rakkauden määrä tai laatu vähene lapsien lisääntyessä. Onneksi :)

Mulla tulee nyt kakkosen ja tämän kolmosen välille 4,5vuotta ikäeroa,ja ykkösellä ja kakkosella on 3-vuotta.Oon aina ajatellu,että jokaisen saatava olla vuorollaan pitkään se pienin,äitin vauva=) Itelläni on 2-vuotta nuorempi veli,joka kuulema tehty mulle leikkikaveriksi..aina ollu välit sen kanssa huonot,ja ei vielä nytkään olla läheisiä=)Sitten mulla on toinen veli 7-vuotta nuorempi,ja sen kanssa ollaan kun paita ja peppu=)Oon raahannu vauvasta asti sitä mukana.Vaikea etukäteen sanoa mikä ikäero hyvä,jokaisen ite mietittävä paras ratkaisu.Itsestäni tiiän etten jaksaisi lapsia pienellä ikäerolla,mutta joillekkin se paras ratkaisu.Mulla ikää vielä alle 30-vuotta,niin ei sen puolesta kiirus.Ehkä meille vielä se pikku nelonenkin joskus siunaantuu.

Huiskutin 23+6

viidettä, ikää ensi vuoden alussa 40v.



Meillä ei ainakaan ole ollut mitään ongelmaa ikäerojen takia, päinvastoin, tälläkin hetkellä 7v ja 2v leikkivät yhdessä. Ja isommat teinit vievät pienempiä välillä mielellään ulos ja heidän kaverinsakin tykkäävät varsinkin pienimmästä. En tiedä onko sillä vaikutusta, että meillä kaikki neljä ovat tyttöjä. Toki meilläkin on normaalit kahinat ym. mutta ei varmaan sen kummemmin kuin muillakaan ikäeroilla. Ja elämä teinien ja pienten kanssa on omalla tavallaan antoisaa, isommilla on jo paljon omaakin elämää ja heistä on juttuseuraakin.



Kyllä minä itsekin pohdin kahden ekan jälkeen, että jaksanko vielä useamman vuoden jälkeen aloittaa alusta ja taas sama pohtiminen kolmannen jälkeen ja nyt sitten toivotaan jo viidettä...





ajatus siis olisi vasta yrittää pikku kakkosta ?jos luoja suo niin tod.näk. kolmen-neljän vuoden päästä?ja silloin esikoimme olisi n.5-6v ja olen pohtinut asiaa moneltakin kantilta:9Tosin koskaan ei suunnitelmien kulusta tiedä,mutta näin teoreettisella tasolla..Vauvakuume on ajoittain aika kovakin jo:)mutta itse lähdin erikoistumaan juuri ja opinnot kaikkineen lisukkeineen tulee kestämään n. 4 vuotta.Tietystihänsitä aina voi pitää väli vuotta tms,mutta olisi kuitenkin jonkinlainen looginen ajatus saada kaikki opinnot tämän saralta hoidettua ja sitten vasta keskittyä enempi uuteen vauva-projektiin.Jaksamistahan sekin kumminkin vaatii.Ja nyt tuntuu ettei panokset kyllä riittäisi opiskelun +töiden+ muun arjen lisäki.Suuresti ihailen ja hattua nostan niille,jotka elävät usemman pikkuisella ikäerolla olevien pienten kanssa:9Minusta itsestäni ei siihen varmaan olisi.Ja toisaalta olen nauttinut suunnattomasti tämän pieneni alle 2 v kanssa puuhailusta ja hänen seuraamisestaan ja kasvustaan.Tuntuu että rakkaus on rajaton ja se vain kasvaa kasvamistaan:)



Mutta oli kivaa lukea täältä muidenkin ajatuksia ikäero asiasta,varsinkin kun tuntuu että kaikilla on " kova kiire" saasa muksut alle 2v ikäerolla;)



lämpöistä joulun aikaa:)



krisse

vaikkei vastaukseni kylla paljon edellisista muutu.

Meilla on nelja tyttoa vanhin nyt 14 -nuorin 3 vuotias. Esikon ja kakkosen valissa on 4.5 vuotta ja eivat kylla sieda toisiaan mitenkaan hyvin (johtunee kakkosen luonteesta, ei ikaerosta), kakkosen ja kolmosen valilla on 3 vuotta. He ovat vasta nyt 10 ja 7 vuotiaina alkaneet touhuta keskenaan. Nuorimmaisen ja kolmosen valissa on 4.5 vuotta (ei kyllakaan tarkoituksella, vauva vain antoi odotuttaa itseaan) joten ei se ole edes niin itsestaan selvaa etta vauva vaan tulee, vaikka antaisitte sille luvan!!

Parhaimmat ' kaverukset' talla hetkella ovat juuri esikko ja nuorimmainen! Eli 11 vuoden ikaero ei todellakaan haittaa; kylla paljon riippuu lapsen luonteestakin! Meilla kysyttiin myos lapsien mielipiteita uuden viidennen ' hankkimisesta' ; olisin harkinnut vakavasti kahteen kertaan jos he olisivat olleet vastaan hanketta. Esikko tayttaa kuitenkin jo ensi kesana 15 ja oma ikanikin ehtii tayttya 38 ennen uuden vauvan saamista, jos sellainen meille viela suodaan!?

Joten paljon on miettimista, mutta miehesi on sina oikeassa etta aina sita parjaa jollain konstilla!

Paljon mukavia hetkia kaikille

levinia

viela ed.kirjoittavalle aidille jolla on 4 tyttoa; tulehan rupattelemaan suurperhepuolelle!


Meikä on 36v, ehdin täyttää 37 ennenkuin kolmonen syntyy. Kakkonen täyttää toukokuussa 5, kun vauva syntyy heinäkuussa. Tarkoitus oli tähdätä 3v ikäeroon, mut mun työtilanne ei sallinut tuota aikataulua. Nyt kun on vakipaikka ja hyvä sellainen, päätettiin että nyt tai ei koskaan. Järjellä ei ole tän asian kanssa mitään tekemistä, velkaa järjettömästi ja sen takia pakko palata töihin kun vaavi tasan 1v. Kakkonenkin jo tosi " helppo" , yölliset kauhukohtauksetkin loppuivat viimein. Eli nyt kun sais taas nukkua, niin eikun aloitetaan valvominen! =) Näin meillä, tunne voitti järjen.

Tulee kakkoselle ja tälle kolmoselle 5 vuotta (ainakin) ikäeroa.

Esikoinen ja kakkosen välillä on 2v 9 kk ikäeroa ja nyt kun katson taakse en tiedä miten jaksoin. Toisilla on vielä pienemmät ikäerot lasten välillä. Huh, huh ja hatunnosto.

Niinpä tämä 5 vuotta tuntuu mukavalta ajatukselta, vaikka toki käyn läpi samoja pohdintoja kuin sinä.

Mistä aika, raha ja jaksaminen. Rakkauteen luotan, sitä riittää.

Ja riskit pelottaa vaikka olen " vasta" 34vee.



Sen verran vielä ikäerosta että minulla ja pikkuveljelläni oli ikäeroa 11,5 vuotta ja muistan kuinka kyynelsilmin vein pikkuveikkaa vaunuilla ulos, olin niin onnellinen ja ylpeä.

Välit on hyvät ja on ihanaa että ylipään on sisarus, iästä viis!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat