Vierailija

Miksi näin?



Meidän lapsi on vauvasta asti ollut kuin uhmaikäinen. Nyt kun se uhmaiän aika on koittanut, niin ne koettelut ja uhmakohtaukset eivät tunnu enää missään, sillä meillä on ollut koko ajan samanlaista. Ja itse asiassa nyt on helpompaa, koska kiukuttelulle on olemassa tuollainen yleisesti tunnettu ja hyväksytty nimi: uhma.

Kommentit (10)

Meidän 1v2kk poika on juuri tasan tuollainen nyt, vaikea vauvana, ja " uhma" päällä koko aika. Esikoinen taisi olla helppo vauva ja vielä 1-vuotiaanakin. Kunnes 2.5-vuotiaana rävähti silmille uhmat. Mutta nyt ei tunnu varmaan missään pojan kanssa, kun koettelee tasaisesti koko ajan. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja sit joku sanoo, että odotas vaan, kun se uhmaikä kohta tulee päälle.



Aivan kuin tuosta mitenkään voisi enää kamalammaksi muuttua....

Ainahan on uusiakin lukijoita.



MInä joskus kaipasin niin kovasti vertaistukea vaikean vauvan kanssa. Ja niin kuin tiedät, niin osa ei usko niitä olevan. Ja siksi muistankin, että sinä olit yksi niitä puolustajiani ja sen kaivatun vertaistuen antajia.



No nyt olen jo paremmin raiteillani, enkä enää itse niin kaipaa sitä tukea, olen jopa päässyt sitä antamaan jollekin toiselle tarvitsevalle. Tämä aloitus tuli vaan mieleeni, kun tuossa oli toinen ketju uhmasta, ja mun kokemukset koko uhmasta on ihan päinvastaiset.



ap (siis lähinnä kentille mutta tietysti muillekin)

Lapsi nyt 1v4kk ja olen kirjaimellisesti tulossa hulluksi hänen kanssaan.



Mikään ei kelpaa, ei leiki millään, ei syö, ei nuku, roikkuu äidin jalassa koka ajan, puree, läpsii ja tekee kaikkea mitä ei saisi.



Tämmöistä meillä on päivät:



Aamulla oltiin leikkipuistossa pari tuntia ja ajattelin että on aika lähteä kotia syömään ja nukkumaan, lapsi päätti heittäytyä hankalaksi, meni maahan makaamaan ja aloitti kauhean huudon. Loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että lapsi makasi miten sattuu vaunuissa, kirkui kurkku suorana ja minä pukkasin rattaita kireä hymy huulillani. Ei auttanut vaikka olisi saanut itse kävellä, vaikka anto lelun, vaikka hulluttelin, ei mikään...



Tultiin kotiin jolloin lapsi karkasi pihassa, otin lapsen kiinni, jolloin lapsi alkoi huitomaan ja potkimaan minua. mentiin sisälle ja koitin riisua lasta, hän puri minua ja huusi. Lämmitin ruokaa, lapsi sylki ruuat pois, suuttui kun se saanut nakata lautasta lattialle, nakkasi nokkamukin seinään...



Leikittiin vähän aikaa, eli minä koitin keksiä leikkejä ja lapis kitisi, vaihdoin vaipan, jolloin lapsi taas hermostui, huusi ja itki, vein hänet sänkyyn ja laitoin lastenlauluja soimaan, lapsi huusi 75min jolloin en enään jaksanut vaan hain lapsen sängystä ja annoin olla... Koitin käydä hyssyttelemässä ja kaikkee, mutta ei...



Lapsi kitisi koko iltapäivän, puri kolme kertaa jalkaan, löi kaukosäätimellä minua naamaan. Nakkeli kaikki lelut minne sattuu jne...



Tiedän, että illalla on taas huutoa ja huutoa ja huutoa ja huutoa, mutta ei auta:(

Uhmaikä oli helppo homma, vaikka tuntuikin, että koko ajan on uhma päällä. Samoin meni murrosikä. Itse asiassa hän on vieläkin hankala, vaikka on jo 18-vuotias, mutta kaikkein vaikeinta oli vauvaikä koliikkeineen ja väsymyshuutoineen.

Me ollaan keskusteltu meidän lapsistamme ja temperamenteistä ennenkin, ja meillä on paljon yhteistä. Mulla ei vaan valitettavasti ole olemassa nimeä täällä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat