Vierailija

soitin vanhemmilleni viim. su ja kerroin etta olen ihan poikki ja rikki ja tekisi mieli vain kuolla. Saman iltana he pyysivat esikoiseni heille katsomaan telkkua ja palauttivat pojan kovassa kuumeessa jo silloin kun kaupat oli kiinni.



Eilen illalla soittivat etta mita lapselle kuuluu onko jo parantunut.



sanallakaan eivat kysyneet miten mina voin..



isa viela kertoi miten rankkaa on sisaruksellani asuu heilla ja on 36v. tekee vuorotoita ja joutuu tapaamaan lapsiaankin viela joka viikko!



sellaista.. tekisi mieli vetaa taas paa tayteen!

t. eras myos ketjusta jossa ei kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan!

Kommentit (8)

mihin mun pitaa viela jaksaa menna avautumaan.

Joka paikassa vaan sanotaan, etta hae apua, ota manskusta joku, eiko kukaan ja sitten tama on aina paras, etta ei tarvitse aina jaksaa ja olla reipas.. EIKO!? Mita sitten tapahtuu jos mina luovutan.? Tulee lastensuojelu sitten, EI kiitos! Taytyy muuta apua olla jos ei ole niin mina sitten parjaan!



ap

an ja kerrot olevasi kertakaikkiaan poikki, eikä ketään todellakaan ole apuna! Unohdat ne vanhempasi, tai korkeintaan sanot heille suorat sanat ja unohdat sitten...Siis ainakin unohdat kaiken avun pyytämisen heiltä, sillä jos et sitä kuitenkaan saa (ketään ei voi pakottaa välittämään), sinua vain katkeroittaa heidän asenteensa ja se katkeruuden ja epäreiluuden tunne syö kaikki vähäisetkin voimavarat. Tiedän kokemuksesta, en siksi, etteivät vanhempani olisi välittäneet, mutta lapseni isä ei koskaan välittänyt lapsestaan tai minun jaksamisesta, ja sainkin oppia kantapään kautta, että lopulta oli paljon helpottavampaa antaa hänen olla mikä on ja yrittää hakea apua sitten muualta.

Tottakai vanhempiesi tulisi välittää sinusta ja sinun jaksamisestasi! Tuntuu niin epäreilulta, että jos oma lapsi soittaa kuoleman väsyneenä ei joku vanhempi yritä tehdä kaikkeaan auttaakseen lastansa tässä tilanteessa, mutta sellaisia vanhempia kuitenkin on vino pino. Elämä ei ole aina reilua.



Nyt sinun olisi parasta kääntää jokainen kivi ja miettiä miten saat itsellesi vähän omaa aikaa ja olosi paremmaksi. Ota yhteyttä tosiaan sinne neuvolaan tai suoraan perheneuvolaan ja sano suoraan, ettet jaksa jos et saa apua. Onko sinulla mahdollisuutta säästää vähän rahaa sivuun kuukausittain ja palkata vaikka kerran kuussa joku vahtimaan lapsia (esim. MML:n hoitaja tai joku opiskelija eivät maksa tuhottomasti tunnilta). Huolehdi itsestäsi, nukkumisesta ja syömisestä. Ja jos olet todella henkisesti katkeamispisteessä ota hyvä ihminen yhteyttä paikkakuntasi mielenterveyspalveluihin. Usein ihan muutama juttukertakin ulkopuoleisen ja objektiivisen tahon (perheneuvolan työntekijät, psykologi) auttaa antamaan perspektiiviä ja helpottaa oloa. Lisäksi saat varmasti vinkkejä ja apua arkeen. Sen takia ne instanssit ovat olemassa!



Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ikävä tilanne, mutta muista että viina vain pahentaa oloa lisää!

Asutko suomessa? Soita vaikka neuvolaan ja kysy sieltä neuvoja!

Voimia sinulle!

olen soittanut myos mannerheiminlastensuojeluliittoon ja en ole sielta apua saanut, pari kertaa ei oota ja kerran ihminen joka ei loytanyt kuulemma perille..



Kai mina jaksan, onhan iltakin jo! Iloa tuottaa se etta lapset ovat terveita ja toinen parjaa koulussa hyvin vaikka aiti on ihan zombie eika masennuslaakkeetkaan auta.



Nyt sain onneksi itseni lisatutkimuksiin jos syy tahan vasymykseen ja alakuloon loytyisi.



Kiitos teille ystavat, tuli parempi mieli kun oli linjoilla hyvasydamisia ihimisia!



ap

on mutta kun ei ole! Olen viela itse yrittanyt auttaa kavereita ja hoitanut heidan lapsiaan joskus etta voisin vastavuoroisesti joskus apua saada, KOSKAAN se ei ole onnistunut.



Mita lapsille kay jos vain vasyn ja lopetan?



Ja kiitos sinulle kun yritat auttaa.



ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat