Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

olen kokenut jo yhden sektion ja tavallaan tiedän mitä tuleman pitää, mutta moni asia meni poskelleen, huomenna on äippäpolikäynti ja päätetään päivä parin viikon päähän. kaksi ekaa oli alatiesynnytyksiä, toinen jäi tosi tiukkaan kiinni ja revittiin ulos (äiti paloina). Millä voisin valmistautua tulevaan sektioon, henkisesti olen ihan riekaleina, kun pelkään nyt myös leikkausta...viimeksi sain vain panadolia kipulääkkeeksi eikä se auttanut mitään. Lisäksi tuli tosi paha olo ja oli kiva kyökkiä siinä haavan kanssa. tämäkin oli suunniteltu sektio. kotiin lähdin su kun to leikattiin, pääsin omien kipulääkkeideni luo toipumaan, vaikka hädin tuskin pystyssä pysyin. Kaipaisin kokemuksia hyvin menneistä sektioista...

Kommentit (10)

Oli mukava kun kirjoitit kokemuksistasi!



Tässä on vielä aikaa kypsytellä ajatusta. Asia on kuitenkin vasta sitten ajankohtainen kun tämä pikku kakkonen on parin vuoden ikäinen. Meillä on myös haaveena isompi perhe ja yksi vaihtoehto mitä mietimme on kansainvälinen adoptio.



Mukavaa joulun odotusta!



Masusu

itselläni on takana kaksi suunniteltua sektiota, tyttöjen perätilan takia. Ikäeroa heillä on 1,5 vuotta. Nyt mietin olenko valmis kolmanteen raskauteen ja sektioon ja jos niin koska...



Olisi mukava kuulla sinun kokemuksista, miten sinun raskautesi ja sektiot ovat sujuneet? Onko ollut mitään komplikaatioita leikkaukissa tms?



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Todella paljon kiitoksia MandiK tuosta viestistäsi, siinä tuli paljon asiaa, jota olen miettinyt. Itselläni on ahdas lantio, odotan nyt pikkukakkosta rv 14+6, ja ikäeroa lapsille tulee 1v6kk.



Sain ensimmäisessä sektiossa valita, haluanko vaaka- vai pystyviillon. Lääkäri sanoi, että vaakaan voi leikata vain kahdesti, ja jos sitten vielä olen raskaana kolmannen kerran, niin sitten leikataan pystyyn. En onneksi uskonut vain tämän lääkärin mielipidettä, ja valitsin vaakaviillon.. vielä leikkaussalissa lääkäri yritti saada minut ottamaan pystyviillon.



Yhden äidin tiedän, jolla on 5 kertaa leikattu vaakaan, ja nyt sinä kerroit, että sinulle niin on tehty kuudesti. Eihän sitä tiedä, saadaanko lisää lapsia, kestääkö kohtu jne, mutta on mukava tietää, ettei vatsaani välttämättä leikellä ristiin rastiin, vaikka enemmän kuin kaksi lasta saisimmekin.

joista ensimmäisestä toipuminen kesti huomattavasti pidempään kuin tästä toisesta. Ensimmäisen sektion yhteydessä kärsin kanssa kovasta pahoinvoinnista ja oksensin koko lopun leikkauspäivän, eikä mikään ruoka pysynyt sisällä. Toisen sektion yhteydessä mainitsin tästä ja sain todella hyvän pahoinvointia estävän lääkityksen. Tällä kertaa jäi oksentelu kokonaan pois. Itse leikkkaus sujui hyvin, vaikka kestikin kauemmin kuin ensimmäinen.



Osastolla sain kyllä reilusti kipulääkkeitä, välillä tosin niitä sai pyytää, mutta nyt sitä osasi jo pitää puoliaan. Olin jo leikkauspäivän iltana jalkeilla. Ekan leikkauksen yhteydessä siihen meni melkein kaksi päivää. Tyttö syntyi su ja jo ti oltiin kotona. Kipulääkkeitä en juuri enää syönyt kotiin päästyä. Kolmas mahdollinen raskaus ja sektio kyllä jo jännittää jos siihen vaihtoehtoon päädytään...



Onnea, toivottavasti kaikki sujuu tällä kertaa hyvin =)

Minulle tehtiin kiireellinen sektio 9 pv sitten. Kotiin sain luvan lähteä kaksi päivää sektion jälkeen, koska pärjäsin tavallisilla kipulääkkeillä ja niitäkin vain pieniä annoksia. Nyt en ole tarvinnut enää mitään kipulääkkeitä. Haava tehtiin todella vinoon ja pystysuuntaan. Sen kokonaispituus taitaa tällä hetkellä olla n. 20cm. Tikit poistettiin tasan viikko sektion jälkeen neuvolassa. Haava on parantunut kaiketin hyvin. Rumahan toi vino ja pitkä arpi on, mutta ei sille mitään voi. Tikkien poistoon asti pidin sairaalan verkkopöksyjä, ettei tikkilangat olisi ottaneet kaikkiin vaatteisiin kiinni. Samalla haava sai koko ajan ilmakylpyä, koska täällä kotona olen nyt ollut enimmäkseen joku paituli päällä. Suihkutellut en ole sitä erikseen. Suihkuttelua on siis tullut sen verran mitä olen muutenkin suihkussa käynyt ja eilen jopa saunassa.

kokemus. Eli ahtaan lantion takia suunniteltu sektio. Kaikki meni oikein hienosti. Ei ollut pahoinvointia yms.. seuraavana päivänä leikkauksesta kävelemään ja hoitamaan vauvaa...suihkussa käyntiä yms. Ens kesänä olisi uudestaan edessä sektio, eikä ole minkäänlaisia pelkotiloja. Paitsi se että jouduin heräämössä nielemään pienen kupillisen lääkkeitä vähäisellä vedellä.



Mut onnea matkaan ja toivottavasti menee hyvin tuleva sektiosi!



t.sadetar + eppu7+4 ja tyttö03

Hei!



Kuinka kauan edellisestä sektiostasi on? Nykyisinhän laitetaan yleensä sektion yhteydessä lopuksi morfiini epiduraalitilaan helpottamaan ensimmäisen vuorokauden haavakipuja. Se auttaakin ihanasti, mutta pahoinvointi on yksi mahdollinen sivuoire. Kun juttelet anestesialääkärin kanssa sektiopäivästä sovittuasi, kerro, että voit viimeksi pahoin ja toivot heti heräämössä pahoinvointilääkettä. Lääkkeitä saa ja kannattaa pyytää voinnin mukaan lisää, automaattisesti niitä tuskin tarjotaan parin päivän päästä. Kerro, että Panadol ei vie kipua, saat kyllä Buranaa tai muuta vahvempaa. Lääkkeet kannattaa myös ottaa alkuun ihan säännöllisesti eikä vasta kun kipua alkaa tuntua, niin särky ei ehdi yltyä. Jumppa-ja hengitysohjeita on fiksua noudattaa ja sängystä pikaisesti nouseminen nopeuttaa toipumista.



Itselläni on 1 alatiesynnytys päättynyt ahtaan lantion takia sektioon, 1 kiireellinen sektio ja 4 sovittua, yksi näistä sovituista oli keskoslapsen syntymä.



Tsemppiä tulevaan!!



Mandi

Itselläni nelonen syntyi hätäsectiolla, muut norm synnytyksiä. Sectioon joutuminen oli aika yllätys... Minulle kylä tuotiin sen jälkeen jatkuvasti kipulääkettä ja sanottiin että kannattaa ottaa vaikka kipuja ei tuntunutkaan ja samaa tahtia kannattaa jatkaa kotonakin muutaman päivän. Fyysiset kivut olivat pahimmat ekan päivän, eikä sängystä meinannut ylös päästä. Henkinen tuska oli sitten suurempi sillä oli kamalaa kun ei olisi vauvaansa saanut hoitaa, kelloa olisi pitänyt soittaa kun vauva piti rinnalle nostaa jne. Luonto ei antanut myöten ja itse koitin vauvaani hoitaa. Liikkeelle yritin myös itse päästä ja hain mm. ruokaa itse ja vähän minulle sanottiin että mitä sinä täällä kävelet... Ehkä tämä vaikutti siihen että kuntouduin aika nopeasti, sectio tehtiin to, la lähdin kotiin. Eivät olisi vielä päästäneet, mutta sanoin että on sama missä makaan ja mieskin on kotona ja muut lapset jo odottaa. Vaikeaa oli kotona se, että ei olis saanut nostaa vauvaa painavampaa... Tästä kyllä lipsuin ja nyt vähän jännittää kun viidettä odotan, että toivottavasti kohdun toipuminen ei siitä kärsinyt...



Koitahan olla jännittämättä (helppo tosin sanoa), tiedät että sectio on nyt kuitenkin hyväksi sinulle sekä vauvalle. Vaadi lääkettä kipuun ja pahoinvointiin!!! Lepää rauhassa operaation jälkeen! Tsemppiä sinulle paljon!!!! Kyllä kaikki sujuu hyvin!





















Masusu:

Lainaus:


itselläni on takana kaksi suunniteltua sektiota, tyttöjen perätilan takia. Ikäeroa heillä on 1,5 vuotta. Nyt mietin olenko valmis kolmanteen raskauteen ja sektioon ja jos niin koska...



Olisi mukava kuulla sinun kokemuksista, miten sinun raskautesi ja sektiot ovat sujuneet? Onko ollut mitään komplikaatioita leikkaukissa tms?






Hei taas.



Raskaaksi tuleminen oli minulle ensin erittäin helppoa. Kolme ensimmäistä lasta saatiin nopsasti alulle ja raskausajat sujuivat hyvin, paitsi että kolmatta (tyttö) odottaessani jouduin pari kertaa piikille suppareita estelemään. Esikoinen syntyi rv 41, alkoi siis spontaanisti alatienä ja päättyi sektioon kun ei mahtunut (3340g). Olin osastolla 6 pvää kuten silloin oli tapana, toivuin nopeasti ja maito nousi hyvin.Toinen syntyi rv 38+3, alkoi myös spontaanisti 4 pvää ennen sovittua sektiopäivää ja tehtiin sektio kun ei saatu synnytystä pysähtymään.(3300g). Kotiuduimme 5 pvää sektiosta, toivuin nopeasti.Kolmas syntyi supisteluista huolimatta sovitusti 39+1 sektiolla.(3210g) Kotiin pääsimme 3 pvää sektiosta, toivuin nopeasti.



Neljättä lasta yritimme 1v2kk ja minulla oli sinä aikana peräti 5 alkuvaiheen km. Syynä keltarauhashormonin puute ilmeisesti, koska Terolut auttoi kolmannesta kierrosta. Raskaus sujui muuten hyvin, mutta streptokokin takia meni lapsivesi rv 31+3. Terve poika syntyi sovitusti sektiolla rv 34+2, siihen asti makasin osastolla. (2170g). Toivuin todella pian, 9h sektiosta kävin suihkussa ihan helposti. Kotiuduimme yhdessä 4 pvän kuluttua sektiosta.



Viides lapsemme sai alkunsa 3 kierrosta, minulla oli heti alusta lähtien Terolutit apuna, yksi km siinä ehti tulla. Raskaus oli jo hankalampi, supisteli ja streptokokki häädettiin kerran. Olin muutenkin vaivainen ja pelkäsin tietenkin, että käy kuten edellisessä raskaudessa. Vauva syntyi sovitusti sektiolla kuitenkin rv 39+1.(3165g) Sektio kesti kauan kun kiinnikkeitä napsittiin auki. Koska morfiini aiheuttaa minulle pahan kutinan ja pahoinvoinnin, se jätettiin tällä kertaa pois, mikä oli virhe. Kykenin sängystä ylös vasta reilun vuorokauden kuluttua ja olin menettää tajuntani vessassa kivun takia. Ilmeisesti kiinnikkeiden napsiminen aiheutti sen, että toipuminen kesti pitkään. Kotiin pääsimme kuitenkin jo 3 pvää sektiosta.



Kuudes raskaus oli sitten megaylläri; ehkäisy petti juuri paria viikkoa ennen kierukan laittoa ja ilman mitään lääkkeitä :). Olin järkyttynyt, koska edellisessä sektiossa oli sanottu kohdun jo ohentuneen ja viitosemme oli vasta 9kk. Raskausaika oli vaikea, ohentunut kohtu aiheutti alavatsakipuja, supisteluja ei saanut tulla. Samalla yritin toipua yllätysraskauden aiheuttamasta shokista ja hoidella kahta pientämme. Keskeytykseen en silti kyennyt. Leikkauspäivä sovittiin hiukan aiemmaksi ettei synnytys ehtisi käynnistyä. Vauva syntyi sovitusti rv 38+4 ja pyyhki pois kaiken huolen ja vaivan, ihana lapsi!!(3090g)Sektio oli todella nopea ja toivuin huippupian. Kotiin lähdimme 3 pvää sektiosta, olisin voinut lähteä jo edellisenä päivänä :)Kohtu oli todella ohut eikä olisi kestänyt lääkärin mukaan kovinkaan paljon supisteluja. Minulle tehtiinkin sterilisaatio samalla.



Minulle sektioissa hankalinta on ollut puudutus. Jostain syystä puudutusaine jää jonnekin epiduraalitilan lokeroon ja tarvitsen paljon puudutetta. Sitten kun sektion jälkeen siirrellään, puudute leviää ja vietän aikaa heräämössä pitkään.

Kaikki sektioni on tehty vaakaviillosta, joskin viidennen kohdalla ensin suunniteltiin pystyviiltoa usean aiemman sektion vuoksi. Koska vauva oli korkealla ja pienehkö, leikattiin sittenkin vaakaan.

Sektion yhteydessä kannattaa leikkaavalta lääkäriltä kysyä, miltä kohtu vaikuttaa. Itselläni vielä neljännessä sektiossa kohtu oli hyvässä kunnossa. Kolme viimeisintä lastamme ovat syntyneet aika pienillä ikäeroilla (1v11kk,1v5kk), joten kohtu ei ehtinyt toipua ilmeisesti tarpeeksi. Eli jos haluaa monta lasta ja sektio on ainoa vaihtoehto, kannattaa jättää väliä raskauksille. toki tämäkin on yksilöllistä, joidenkin kohtu ei kestä kahtakaan sektiota ohentumatta, toisilla taas useampiakin.



Itse olen onnellinen, että ahtaasta lantiostani huolimatta saimme toivomamme ison lapsikatraan.



Mandi ja kuusi ipanaa

Ei kylläkään ollut suunniteltu sektio, mutta ei kuitenkaan hätäsektiokaan.

Leikkaus meni hyvin. Minulle oli keretty laittaa epiduraali supistusten ollessa niin kipeät. Olin hereillä ja mies piti kädestä kiinni koko ajan.

La- aamuna leikattiin, su pääsin autettuna vessaan, jossa otettiiin katetri pois. Sitten rupesi huimaamaan, joten hoitsu talutti äkkiä sänkyyn.

Ma pääsin suihkuun mieheni auttamana. Aika hitaasti pääsin liikkeelle sairaalassa. Viimesinä päivinä sairaalassa aloin liikkua enemmän ja opetella vauvan hoitoa. Olimme perhehuoneessa, joten minä pääasiassa vaan imetin ja mies huolehti minusta ja vauvasta. Olimme sairaalassa 1 + 5 päivää.

Kipulääkettä sai tarpeen mukaan, ja minulla oli vielä ekat päivät se kipupumppu.

Kotiin päästyäni toivuin nopeasti. Vaikutti varmaan hyvä mieliala, kun oli niin kiva päästä kotiin.:) Kotona en tarvinnut enää juurikaan kipulääkettä. Oisinko ekan viikon aikana ottanut panadolia harvoin, esim. yöksi. Mutta äkkiä jäi panadolikin pois. Vaunuilukävelyt aloitin heti kuin vauvan sai viedä ulos. Aluksi kävimme miehen kans yhdessä ja sitten pikkuhiljaa kaksinkin vauvan kans. Raskaiden nostelua yritin vältellä jonku aikaa. Vauvaa kyllä hoidin normaalisti.

Olen jälkeenpäin ajatellut, että tuota nopeaa toipumistani edesauttoi varmaan sekin, että sain ekat päivät levätä ja opetella rauhassa imetystä, kun mies huolehti siellä sairaalassa kaikesta muusta. Ja ekan viikon ajan myös äitini oli meillä apuna kotitöissä.

Ei siis jäänyt mitään kammoa.:)

Toivottavasti teillä menee myös kaikki hyvin. Onnea koitokseen!:)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat