Seuraa 

Pääsinpäs kerrankin aloittamaan!

Laskettu aika on tänään, kirjoittelin eilisen ketjuun vielä vajaa tunti sitten, miten odottaminen todella kypsyttää. Nyt tuli vielä " ihana" pitkään poissaollut migreeni kaveriksi.. *mur

(En usko, että tämä on migreeniä kummempaa; tuntuu niin tutulle kaikkine oireineen, ja verenpaine oli vielä keskiviikkona ok: 112/70 kuten jo pitkään; ei valkuaista, turvotusta vähän, kuten jo muutaman viikon ajan.)

Toivon, että ne supistukset sais nyt vähän vauhtia, mutta migreeni väistyis alta pois. Eilen tähän aikaan uskoin taas lähteväni synnyttämään, mutta sitten taas suppareiden väli piteni ja taas ne loppui. Ei taida mun kohtu nyt oikein tietää mitä tehdä.

Eka alatiesynnytys siis tulossa ja vähän hirvittää, arvion mukaan nelikiloinen vauva tällä hetkellä!



Onnea vielä kaikille jo vauvansa saaneille, kun en ole juuri kirjoitellut viime aikoina!



PS. Paljonkos sitä parasetamolia saikaan ottaa vuorokaudessa..?

Sivut

Kommentit (29)

Enpä ole täällä pitkään aikaan ollut. (kiitos, kun ei nettiyhteyksiä ole) Tosin lähipäivinä pitäisi avopuolison kännykällä päästä surffailemaan nettiin. :)

Hoo hetkeä tässä odotellaan juu. LA 28.12 mutta lekuri sanoi neuvolassa, että neiti saattaapi pamahtaa jo aikaisemmin maailmaan. Eli sairaalakassit on pakattuna jo valmiina.. :)

Olo on muuten hyvä, ainut, että nukkuminen on nykyään huonoa. Mukelo muiluaa massussa aikas paljon.



T. Tirppis ja neiti 36+1 (jos en väärin muista) :)

SAARAKAS; Pahoittelen tuota sectiopäätöstä, mutta tosiaan kuten sanoit, hyvä, että selvisi nyt eikä vasta synnytyssalissa! Tsemppiä vaan maanantaille.



Just tarkistin nimimerkin, mut unohtui jo (minullako laho pää...?) SYNNYTYSKIVUISTA ja PELOSTA... Eihän se mitään mukavaa ole, myönnetään, mutta kyllä sen kestää. Ihme, miten näyttävätkin noin yksityiskohtaisia videoita siellä valmennuksessa... Ihan oikeasti, kyllä se sattuu ja tuntuu, mutta esim epiduraali on äärimmäisen tehokas tapa saada itselleen hieman hengähdystaukoa ja lepoa. Eihän sitä oikeasti koskaan tiedä, minkälainen oma kipukynnys on. Itse omaan aika alhaisen sellaisen kaikessa muussa paitsi tässä synnytysasiassa, ihan oikeasti, kyllä sen kestää. Tsemppiä kovasti ja toivottavasti koko loppuraskautesi ei mene tämän asian murehtimiseen. Synnytystä, sen ajankohtaa, kestoa tai tapaa kun ei koskaan voi tietää ja samaten sitä lopullista omaa suhtautumista. Jos kuitenkin tuntuu, että ajatus saa vallan eikä mistään tunnu tulevan mitään niin kannattaa vielä mainita asia neuvolassa... Itse ajattelen aina kun synnytyskivut ym tulevat mieleen, että vaikkei se kivaa olekaan niin me naiset olemme syystä (miehet ei tätä kestäisi) etuoikeutettuja synnytykseen ja siitä kannattaa olla ylpeä. Ja kun se muksu on sieltä ulkona niin ai että sitä voittajafiilistä!!!! Se on aikamoinen!



(.) Käväisin äsken neuvolassa kuunteluttamassa äänet, muksu kun ei ole viitsinyt oikein tänään liikkua vaikka olen ollut paikallani, syönyt makeaa ja suolaista ja töninyt ym... Kaikki kuitenkin ok ja hyvä niin. Herkästi kuulemma vaan viikonloppuna synnärille jos liikelaskenta ei tuota toivottua tulosta.



Esikoinen söi ekan kerran hyvin tänään, ehkäpä tämä tauti on jo hieman voiton puolella. tsemppiä vaan kohtalotovereille...



Ja nyt tilaa muillekin...



Tiina 39+1



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

sektioaikaa sitten saatiin... 21.12. lääkärillä on kiirettä ennen sitä ja siksi olen sitten joulun sairaalassa. lapset (4kpl) vailla hoitajaa joulun ja mieli on enemmän kuin maassa. Nyt pitää ottaa kaikki konstit käyttöön jotta saatais synnytys käyntiin edelliselle viikolle, jotta leikataan sitten päivystyksenä. verenpainekin oli jo 118/97, hurja lukema meikäläisen 100/60 lukemien jälkeen ja turvotusta on tullut, lääkäri ei kuitenkaan kommentoinut muuta kuin että seurataan neuvolassa lisää. En jaksa kirjoitella nyt enempää, mieli on ihan maassa kun alkuun luvattiin ettei suunniteltuja sektioita tule joulun alle :-(

Onnittelut nyt heti tähän alkuun kaikille uusille vaavin saaneille joita en ole vielä ehtiny onnitella =) Empulakin taitaa jo kuulua niihin ;)



Ja saaraks, tsemppiä maanantaille ja toivottavasti kaikki menee hyvin!



Niin, se on nyt se JOULUKUU! Viikkoja on siis tasan 40 eikä vaavista tietoakaan =/ Osasin kyllä odottaa sitä että laskettuun aikaan menee, mutta silti tämä tympii... Olo on kummallisen hyvä ja fyysisesti jaksaisin vielä varmaan vaikka kuinka kauan mutta henkisesti alkaa ottaa koville kun haluaisi päästä jo vaavia hoitamaan =)



Neuvolassakin tuli käytyä tänään ja kaikki on ihan hyvin. Paineet 109/75, pissa puhdas ja sf-mitta noussut sentillä 35 senttiin. Painoa oli tullut hurjat 1,4 kiloa viikossa mutta näyttää johtuvan enimmäkseen turvotuksesta, joka nyt näköjään löysi minutkin =( Vaavin sydänäänet oli hyvät ja hän liikuskelikin välillä. Ääniä kuunneltiin vähän kauemmin kuin tavallisesti kun täti oli vähän huolissaan siitä mun kaatumisesta. Mun ois kuulemma pitäny soittaa sairaalaan heti sen jälkeen ja käydä ultrassa kun varsinkin raskauden loppuvaiheessa on kuulemma kaatuessa riski että istukka repeää... Enhän minä tuommosia hoksannu ajatella -mietin vain että turhaan soittelen kun mahassa tuntui olevan kaikki hyvin eikä ollu kipuja... Noh, nyt tuli ainakin todettua ettei vaaville ollu sattunu mitään...



Seuraava aikakin sovittiin 11.12 ja jos silloin en oo synnyttäny niin varataan OYSiin aika käynnistykseen. Vauvan pää on kylläkin jo alhaalla ja kiinnittynyt ja jonkinlaisia supistuksiakin tulee välillä eli luulis nyt että viimeistään ens viikolla minäkin " pääsen" ähkimään =)

Kovasti kyllä jo mietityttää että mitenköhän menee kun ensimmäinen tulossa ja miltäköhän meidän vaavi näyttää tai miten osaan imettää ym ym...

Mutta nyt painun paketoimaan joululahjoja että nekin on sitten valmiina ja sen jälkeen vois kokeilla edistäiskö tuo imurointi tätä tilannetta ollenkaan =)



pimmi 40+0

USAmama:

Lainaus:


TINURILTA onkin pitänyt jo monena päivänä pitänyt kysyä kunnon pullien ohjetta. Oisko sulla? Siis luontaisesti gluteenitonta, jota pystyis edes vähän leipomaan erimuotoisiksi joulupulliksi. Mulla on sellainen hyvä ohje, mutta taikina on kaadettava vuokiin. Oishan, oishan sulla...? kyselee täällä huulia lipoen.... :o) Ainiin, ja oiskohan sulla vielä sitä joulutorttutaikinan ohjettakin antaa? Suuttuukohan muut, kun menee vähän jutut ODOTUS-asian vierestä? Anteeksi vaan kaikille.




En minä usko, että kukaan tästä meille suuttuu :) Valitettavasti vain joudun tuottamaan pettymyksen tuossa pulla-asiassa, leipoutuvaa luontaisesti gluteenitonta pullataikinaa taitaa yksinkertaisesti olla ihan mahdotonta tehdä! Vuokiin minäkin ne esikoisen joulupullat tein.



Tässä yksi linkki torttutaikinan ja monen muun gluteenittoman herkun reseptiin:

http://www.keliakialiitto.fi/view/categories.asp?koodi=b5_4



Tässä on joitain pullaohjeita:

http://personal.inet.fi/yhdistys/allergia-ja.astmayhdistys/glutmaidmunso...



Itse ajattelin kokeilla tehdä gluteenittoman rahkavoitaikinan, mutta onnistumisesta en osaa sanoa kun en vielä ole tätä reseptiä testannut!



VOITAIKINA ESIM. PASTEIJOIHIN TAI JOULUTORTTUIHIN

(GLUTEENITON)

5 DL GLUTEENITONTA LEIPÄJAUHOSEOSTA

1 TL LEIVINJAUHETTA

250 G MARGARIINIA

250 G MAITORAHKAA



NYPI RASVAT JA JAUHOT SEKAISIN. SEKOITA JOUKKOON MAITORAHKAA. ANNA TAIKINAN KOVETTUA

KYLMÄSSÄ.



Sorry kaikille tämä " OT" , mutta pitäähän joulunpallomahaa jeesata rapakon taakse :)



Tinuri, toivottaen onnea tiistaiseen sektioon myös!



Vähän on mulla ihmeellinen olo, kun eilen selvisi minun röntgenkuvista, etten voi synytää normaalisti lantion ahtauden takia ja maanantaina pitäisi mennä sectioon sitten. Jotenkin inhottavaa ajatella sitä kauheaa toipumista siitä, mutta parempi näin kuin lähteä synnyttämään ja taas päätyisi sectioon kuitenkin, kuten esikoisen kohdalla kävi. Kaikista inhottavinta siinä on se pari ekaa päivää ja varsinkin se, kun vauva viedään synnytyssaliin punnittavaksi ja pestäväksi ja itse joutuu heräämöön toipumaan. onneksi sentään isä pääsee vauvan mukaan, se vain on tosi kurjaa maata siellä yksin ja ikävöidä :(



Ajattelin nyt sitten siivota ja laittaa vauvan sängyn valmiiksi, sekä ajattelin tehdä ruokaa pakkaseen, jos koko ensi viikko menee siellä sairaalassa, ettei nämä minun mussukat kuiten nälkään kuole täällä...



toisaalta on kiva tietää, että lapsi syntyy silloin , toisaalta mulla on kauhean haikea mieli tästä kaikesta, vähän surettaakin, että jos vielä halutaan yksi lapsi tämän jälkeen, niin ei ole toivoakaan enää, että voisi syntyä normaalisti. Mutta kyllä tästä selvitään kuitenkin.



Tuskin ehdin enää kirjoittelemaan tänne, kun sunnuntaina pitää jo mennä sinne sairaalaan, mutta onnea kaikille tulevaan koetukseen!



Terkuin saaraks 38+5

Heinille onnea uudesta pikku ostoksesta :) Meillä haave omakotitalosta jatkuu! Vaatimukset kun on niin suuret ja tulot niihin nähden pienet. Lue edellinen...omakotitalo Helsingistä vähintään 1000 neliön tontilla tai sitten vielä isompi tontti ja siihen rakennuttaisi kaksi taloa. Toiseen asumaan mun veli perheineen. Jeps ja jos tuo toinen vaihtoehto toteutuisi, niin veli haluaisi veden ääreen ja hyvät julkiset kulkuyhteydet esim. junan. No haaveita pitää olla :) Ehkä tuokin toteutuu seuraavassa elämässä tai kun lottoan oikeaan aikaan sen seitsemän oikein ;)



Synnytyksen suhteen toivoton olo, kun ei mitään ennakoivaa tapahtu. Ehkä se taas alkaa aivan yllättäen niinkuin esikoisen kanssa. Silloin kun supparit alkoi, niin se oli samantien menoa. Kipeiden suppareiden väli oli heti sen 5min...sitä ennen ei ollut tullut mitään harjotussuppareita.



Tohon esikoisen kuumeeseen, josta joku puhui (oliko se pikkusisko, anteeksi hatara pääni). Meillä esikoinen myös korkeassa kuumeessa ollut tiistaista lähtien, joten jotain on nyt liikkeellä! Paranemisia itse sun kullekkin!



Jaiks ja onnea matkaan kaikille joilla tositoimet on edessä :)

Mikä ihmeen joulukuu, kun on niin harmaata että... Odotan lunta innolla, tosin nyt jouluvalot valaisevat ikkunoissa. Tapana on laittaa ne ensimmäiseksi adventiksi.



Onnea vauvanhakureissulla olevilla ja tsemppiä teille jotka painitte erinäisten pelkojen ja ongelmien kanssa. Ja onnea Heini talokaupoista!



Itse liityn näihin joita alkaa tuleva pelottamaan. Tuleva sektio hirvittää aika lailla, on niin tuntematon käsite. Tuntuu, että miten osaan asennoitua siihen, että vauva tulee eri kautta. Ja siihen, että jää monta vaihetta synnytyksestä kokematta. Kertokaa te joilla on sektio takana, ja jotka olette myös kokeneet alateitse synnyttämisen! Nouseeko maito normaalisti yms?



Toisaalta odotan jo malttamattomana (kuten varmaan suurin osa), että saan nyytin syliin. Viime yönä olinkin aika kipeä, johtunee varmaan osittain epäonnistuneesta kääntöyrityksestä. Supisteli kivuliaasti ja muutenkin kuvotti ja oli outo olo. Supistelu on jatkunut tänäänkin, saas nähdä joutuvatko leikkaamaan ennen asetettua päivää.



Tälläisten ajatusten kourissa



Jouluodotus 37+1



PS Edelleen Päivikkiä huhuilen, onko nyytti jo kainalossa?

Törmäsin tämän pallomahani kanssa esikoiseen ulkona. Katselin ihan toiseen suuntaan, kun neiti käveli minua kohti ja sitten kävelinkin hänen " päälle" . Kaatui suoraan selälleen vaikkei ollutkaan kova törmäys. Talvivaatteissaan on niin kömpelö vielä, 1v10kk. Takaraivo osui asfalttiin ja pää auki. Ette usko miten pahalta tuntuu, että itse aiheutin sen omalle pikkuiselle, vaikka olikin vahinko. Oltiin lähdössä päivystykseen, mutta käskivät suihkuttaa ensin. Näyttää kuulemma yleensä pahemmalta kuin on ja verta tulee paljon pienestäkin haavasta. Nyt kuuluu riemunkiljahduksia suihkusta ja haava tosiaan oli pieni pintanaarmu. Pitää seurata vointia aivotärähdyksen varalta. Onneksi oli hattu välissä. Laitoin tosin ohuemman hatun, kun on niin lämmin. Olisipa ollut paksu toppahattu:-( Toivottavasti tytön olo pysyy hyvänä. On se niin ihana. Halaili minuakin äsken ja naureskeli vain vaikka äiti oli noin pölvästi. Ensimmäistä kertaa tuli muuta kuin joku pieni mustelma ja nyt tiedän miten pahalta tuntuu, kun omalle lapselle sattuu jotain. Entä sitten jos joskus sattuu pahemminkin? Oma olo on hirveä. Tämä neiti kun ei ole sairastellutkaan muuten kun kerran ollut kuumeessa niin ei ole tarvinnut hänen pahaa oloa paljon nähdä. Nyt ei ollut ihan raskausjuttuja, mutta niistä enemmän ensi kerralla.

Täällä olis synnytys alkanunna,odottelen supistuksien tihentymistä jotta " pääsee" laitokselle.Tällä hetkellä tulee 8 min välein ja kuuteen minuuttiin pitäisi kai odotella.Mutta kipeää tekevät,iltakuudelta jo alkoivat ja tulivat ensin 20 min välein.Toivoa sopii että olisi paikat auenneet kunnolla jahka pääsen NKL:lle.. Luulinpa ain tämän toisen synnytyksen jotenkin vauhdikkaammaksi mutta ei kovin lupaavalta näytä..limatulppakin meni jo eilen aamulla.

Menen sitten synnyttämään yksin,kun ei esikoiselle saa tähän hätään hoitajaa, saa mies olla tytön kanssa kunhan vievät minut ensin laitokselle.Harmittaa herätellä toinen kesken hyvien unien,mutta eipä ole vaihtoehtoja.

Eipäs muuta kuin että liittykää joukkoon joulukuisten ;)

heissulivei! T.empula rv 39+0 (samat viikot kuin esikoisen syntymä)

varoitus, viesti sisältää tästä eteenpäin ikävää asiaa joka voi vaikuttaa vahingollisesti odottaviin äiteihin!



*************************************************



kaikki tuntuvat olevan niin onnellisia odotuksessaan, mutta mulla on hiipinyt synnytysvalmennuksen jälkeen ihan pänvastainen olo. mulle on tullut jo monesti mieleen, että haluan perua koko synnytyksen!



valmennuksessa puhuttiin synnytyksen kolmesta eri vaiheesta; minulle ei tuota tuskaa ajatella niitä kipuja, varsinkin kun nyt tiedän niihin syyn ja että mihin ne tähtäävät. mutta se, mikä sai minut todella miettimään asiaa uudelleen oli se hitsin video jossa kuvattiin synnytys supistuskivuista ponnistukseeen ja vauvan syntymään saakka. pystyin pidättämään itkua vielä terkkakeskuksessa mutta kotiinmeno olikin yhtä itkua. en HALUA tuohon tilanteeseen! eihän siinä mitään järkeä ole, tiedän, mutta minkäs teet näille ajatuksille!?



toivottavasti en aiheuta kenellekään kriisiä, minun oli vain pakko saada purkaa tämä asia jonnekin. samalla omat ajatukset selkiintyvät (NOT).



parempaa odotusta muille, terveisin mom72 35+6

Empula: Onnea reissuun! Toivottavasti nyytti tulee helposti maailmaan.



Piko: minullakin on ollut noita niin ihania migreenejä pitkin raskautta ja lääkettä saa ottaa lääkärin mukaan sen verran kuin pakkauksen ohjeessa lukee.



Heini: Omakotitalo olisi ihana. Varmaan tosi kivaa muuttaa sinne uuden vauvan kanssa ja järjestellä kotia.



Pikkusisko, Äitikuu ja Angelinako: Toivottavasti pienet paranevat pian.



Iituli: Toivottavasti se turvotus vaikka meinaisi sitä, että synnytys käynnistyy kohta. Minullekin tuli pari viikkoa sitten 2 viikossa yhtäkkiä 3 kiloa ylimääräistä noin vain ja jalat ja kädet ovat olleet siitä asti ihan punaiset ja läikikkäät sekä tietysti paksut turvotuksesta.



4äippä: Ajattelin myös asentaa parvekkeelle jouluvalot joulukuun kunniaksi.



saaraks: onnea sektioon. Leikkauksessa ainakin tietää milloin vauva tulee.



mom72: en minä ainakaan ole ollut aina niin onnellinen tässä odotuksessani. Olen ollut suorastaan ihan typerän hysteerinen ja pelokas :)

Keskosviikoille asti pelkäsin kuollakseni keskenmenoa, jonka jälkeen stressasin ennenaikaista synnytystä ja nyt tuntuu ettei vauva tule ikinä ulos. Niistä kivuista sen verran, että ne ovat kovia (minulla oli aiemmassa keskemenossa monta tuntia kestävät todella kovat kivut enkä saanut mitään kivunlievitystä), mutta niistä selviää kyllä (näin jälkikäteen todettuna) ja nykyäänhän melkein kaikki synnyttäjät ehtivät saada epiduraalin. Itse olen asennoitunut siihen niin, että se on ikävää ja pakko tehdä, mutta palkinto on sitäkin suurempi, kun tällä kertaa saan oman vauvan enkä lähde tyhjin käsin kotiin. Sellaisella taistelumielialalla aion varustautua, että tästä selvitään tuli mitä tuli. Vähän niinkuin lähden voittamaan itseäni.



Omaa napaa: Tuli sitten nukuttua aika pitkään. Heräsin ihan äsken. Eilen illalla alkoi tuskainen jomotus ja vihlonta alapäässä. Tämä sen jälkeen, kun olin ollut liikenteessä koko päivän ensin äidin ja siskon kanssa ja sitten vielä joululahjaostoksilla miehen kanssa. Kaiken lisäksi kompastuin lattialla lojuneeseen johtoon, kun laahustin kipujen takia ja kaaduin lattialle, mutta maha ei onneksi osunut lattiaan. Polviin vaan sattui vietävästi ja ovat nyt mustelmilla. Illalla tuli vähän itkeskeltyäkin pitkästä aikaa tätä olon kurjuutta. Kun ei niitä supistuksia kuulu kuin kauhean vaimeina, lähinnä vaan kaikkia muita kipuja ja kamala olo. Mielialakin heittää jatkuvasti. Pitää kauheasti tsempata, kun en halua valittaa olostani kenellekään (paitsi juuri nyt tällä palstalla; ihanaa, että on joku henkireikä). Pitäisi olla vaan onnellinen ja tyytyväinen, että on päässyt näinkin pitkälle ja vauva on vielä elossa ja voi toivottavasti hyvin.



Tulipas valitusvirsi, joten toivotan vähän mukavampaa joulukuun alkua kaikille.



rv. 38+6

Äippäpolilla aamulla kävin, kaikki ok. Alapaine tosin koholla. Vauva voi hyvin, hyvät virtaukset, tekee hengitysliikkeitä ja vettä riittävästi. Kohdunsuu kiinteä, mutta raollaan(?). Painoarvio tällä hetkellä n.3100g. Ja selvisi vielä sekin, että meille tulee POIKA. :) Komeasti näkyivät Aarteen pallit ruudulla...



Hyvää yötä!



Onnesta sekaisin oleva Kirsikka ja " Aarre" rv 36+0

Ja heti aluksi ruikusta!!! Kuten jo aiemmin kirjoittelinkin, on jo muutaman kerran tullut pikkuhousunsuojaan sellaista vaaleanpunertavaa, limansekaista vuotoa ja ollut jonkin verran menkkamaisia kipuja. Eilen terkkarikin ennusteli että synnytys saataisi olla lähellä ts. ei mene enää pitkä aika. Sekin on niin suhteellinen käsite, tuo pitkä aika, kuinka pitkä? Kaksi päivää, viikko? Laskettuun aikaan enää 3 viikkoa, eikä sekään oikeastaan ole pitkä aika.



No, anyway. Tänään kävin heti aamusta kaverin kanssa kahden tunnin lenkillä. Ei mitään himo hikilenkkiä, mutta tasaisesti taivallettiin koko ajan. Lenkistä asti nämä menkkamaiset kivut ovat vahvistuneet ihan älyttömästi!! Mutta ei minkäänlaisia supistuksia... Selkäkin on ollut aamusta saakka kipeä. Mutta kun on normaalistikin noita selkävaivoja, niin sehän voi johtua ihan siitä. Paitsi että raskausaikana minulla ei oikeasti ole ollut mitään selkävaivoja!!! Mitä lie hormoonit vaikuttaneet kun pitäneet selkäkivut loitolla tosiaan koko raskauden ajan. Paitsi nyt.



" Menkkakivut" juilii säännöllisesti, tuntuu että pakarat ja reidetkin on välillä ihan tulessa. AAAaaaarrrggghhh!!!! Ärsyttävää kun ei tiedä mitä tämä on... Aiemmat synnytykset lähteneet käyntiin selkeillä supistuksilla, mitään tällaista vastaavaa ei ole ollut. Järki sanoo että ei tämä vielä mitään ole, kunhan vauva vaan porailee paikkaansa lantiossa. Neuvolassa sanottiin eilen että vauva on jo laskeutunut ja kiinnittynyt, mitä ei aina edes uudelleensynnyttäjillä tapahdu. Tämä on tässä loppuraskaudessa varmastikin se kaikista raivostuttavin asia: kun ei oikeasti tiedä milloin jotain alkaa tapahtua.



Olipas varsinainen valitusvirsi. Jotta saisin aikaiseksi jotain mukavaakin asiaa, toivotan lopuksi onnea ja tsemppiä kaikille jakautuneille, synnyttämään lähteneille/ lähteville, talon ostaneille ja rengastetuille!! Kai tämä minunkin elämäni vielä iloksi muuttuu :-)



Teppis ja Junnut 36+6

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat