Seuraa 

Oppivatko kaikki pienet lapset uuden kielen ilman aksenttia vai jääkö joillekin aksentti?

Meillä on 5-vuotias, joka on altistunut toiselle kielelle muutaman vuoden ajan ja tätä nykyä puhuu kieltä itsekin. Suomalainen aksentti on kuitenkin havaittavissa.

Kommentit (11)

mar1anne:

Lainaus:


käytetään eri kasvolihaksia, joten vaikka puhuisi koko loppu iän toista kieltä niin aksentti pysyy. Mutta nuorilla lihakset taipuvat enemmän ja jos olet oppinut kielen ennen teini-ikää niin osaat sitä niinkuin natiivi, muuten sinulla on aksentti lopun ikääsi.



Lapset eivät ujostele vieraan kielen puhumista vaikka eivät kielioppia kunnolla osaaakaan, se ehkä selittää sen miksi oppivat aikuisia nopeammin.




Hih! Varmaan totta tuo kasvolihasjuttu. Kun luulin Saksassa sanovani " i" , he kuulivat aina " e" , ja kun luulin sanovani " e" , he kirjoittivat " ä" , koska en käyttänyt tarpeeksi kasvolihaksia niiden lausumiseen! Mutta vikaa on kyllä myös korvassa - en vieläkään kuule kunnolla suljetun ja avoimen i:n eroa, minulle kun i on aina i...



Noin alle 6-vuotias lapsi oppii uudenkin kielen äidinkielenään, puhtaalta pöydältä niin sanotusti. Hän ei vertaa sitä ensimmäiseen äidinkieleen vaan hyväksyy kielioppirakenteet sellaisina kuin ne ovat. Kieli tallentuukin aivoissa samaan paikkaan kuin ensimmäinen äidinkieli. Yli 6-vuotiailla ja aikuisilla uusi kieli taas tallentuu aivoissa eri kohtaan, ja sitä opitaan oman äidinkielen pohjalta. Selvähän se, että niin, " mutkan kautta" , oppiminen käy hitaammin. Sitä paitsi, onhan pienten lasten oppimiskyky muutenkin aivan uskomaton.

(Sanne):

Lainaus:


Hih! Varmaan totta tuo kasvolihasjuttu. Kun luulin Saksassa sanovani " i" , he kuulivat aina " e" , ja kun luulin sanovani " e" , he kirjoittivat " ä" , koska en käyttänyt tarpeeksi kasvolihaksia niiden lausumiseen! Mutta vikaa on kyllä myös korvassa - en vieläkään kuule kunnolla suljetun ja avoimen i:n eroa, minulle kun i on aina i...


menee nyt taas vähän OT...



Minulla on Suomessa juuri toisinpäin... Osoitteemme on xxxkatu 9E ja [u]aina[/u] on sanottava " Kuin Emil" , muuten kaikki ymmärtävät I kuin Ida, samoin sukunimeä tavattaessa on sanottava Bertta, muuten B ymmärretään P:ksi.

Ja ensimmäisinä viikkoina tänne muuton jälkeen ihmettelin miksi naama ja alaleuka tekee niin kipeää, kunnes ymmärsin että paljosta suomen puhumisestahan se täytyy olla.

Olemme mieheni kanssa myös olleet huomaavinamme että kasvojen juonteet suun tienoilla ovat suomalaisilla erilaisia kuin esim. saksalaisilla ja miettineet olisiko tälläkin tekemistä puhelihasten erilaisen käytön kanssa.



Alkuperäisestä teemasta vielä - meidän nyt 4,5v tyttömme on oppinut suomea nyt vajaa 1,5v ja puhuu (ainakin minun korvaani) ilman aksenttia, käyttää tosin saksalaista ärrää.

... ja apropos R, huomaan itsekin että käytän saksalaista ärrää varsinkin väsyessäni, kun en enää keskity puhumaan mahd. oikein.



Mutta on todella uskomatonta, kuinka lapset oppivat - siis ilman opetusta, vain ajan kanssa " imien" uusia asioita ympäristöstään. Voitte kuvitella kuinka kateellinen mieheni on tyttärelle, kun mies käy ahkerasti suomenkurssilla ja tyttö vain porskuttaa osaamisellaan ohi kuin vettä vaan:-D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mun lapset on syntyneet Englannissa ja puhuvat taydellista englantia. Opet sanoo etta niiden sanavarasto on muita ikaisiaan (siis yksikielisia) laajempi ja oletan taman johtuvan kaksikielisyydesta.



Eivat tosin osaa sanoa suomalaista arraa.

puhuu suomea vain mun kanssa ja selvasti alkaa olemaan hollanti-aksentti puheessa. Ä kuulostaa enemman A:lta ja puhe on aika " laulavaa" . Se ei mua kylla niinkaan huolestuta, korjaantuu varmasti jos on tarve. Mutta se kylla harmittaa, etta poika alkaa selvasti unohtelemaan suomen sanoja ja on alkanut valilla puhumaan mulle sekakielta. Jos itsekseen leikkii, puhuu aina hollantia. Tekee hyvaa taas paasta suomeen suomea kayttamaan joululomaksi. Kesallakin kun oltiin 4 viikkoa Suomessa huomasi heti eron pojan puheessa.

Hollantia poika puhuu kuten muutkin ikaisensa paikalliset.

Eli siis seka suomessa, saksassa etta ranskassa (kuulemma, itse en sita kahdesta jalkimmaisesta edes kuule, on sen verran hento) on havaittavissa lieva aksentti. Ja ne muutamat sanat jotka englantia puhuu niin aksentti on jopa aika voimakas. En tieda korjaantuuko tilanne sitten kun menee kouluun ja alkaa kayttaa enimmakseen suomea. En kuitenkaan pida tata minaan katastrofina henkilokohtaisest, aika yleistahan tuo on ainakin meidan tuttava- ja ystavapiirissamme etta ihmiset puhuvat varsinkin englantia erilaisilla aksenteilla; mina koen etta on tarkeampaa etta hallitsee sanaston ja kieliopin seka ennen kaikkea kielen vivahteet, niilla paasee jo erittain pitkalle esimerkiksi tyoelamassa ja ystavyyssuhteissa. Suomessa ei ole ehka totuttu siihen etta ihmiset puhuvat kielta aksentilla koska suomea joko yleensa osataan aidinkielena tai ei ollenkaan (ihan vain hiukan karjistaen) mutta tosiaan englanninkielisella kielialueella, ja myos saksan- ja ranskankielisella vaikkakaan ei ihan samassa mitassa, on niin monenlaista " aidinkielistakin" aksenttia etta se on enemmankin pikantti lisa kuin mikaan erityinen " handicap" . Ja esim. Iso-Britanniassahan on monesti helpompaa jos aksentti on ulkomaalainen kuin jos se on paikalliseksi tunnistettava mutta " from the wrong side of the tracks" . ;-)

moonpie:

Lainaus:


Oppivatko kaikki pienet lapset uuden kielen ilman aksenttia vai jääkö joillekin aksentti?

Meillä on 5-vuotias, joka on altistunut toiselle kielelle muutaman vuoden ajan ja tätä nykyä puhuu kieltä itsekin. Suomalainen aksentti on kuitenkin havaittavissa.




Tähän mennessä vastanneilla on hieman eri tilanne kuin kysyjällä. Suurin osa vastaajista on ulkosuomalaisia, joiden lapset ovat syntyneet ulkomailla, ja toinen vanhemmista sekä ympäristö eivät ole suomenkielisiä. Nämä lapset oppivat useimmiten ympäristön kielen parhaiten, koska suomea kuullaan vähemmän tai ehkä vain yhdeltä ihmiseltä. Silloin ei ole harvinaista, että suomeen tulee toisen kielen aksentti.



Kysyjällä kuitenkin on suomenkielinen lapsi, joka on " altistunut" parivuotiaana toiselle kielelle. Et kerro, mitä tarkoitat altistumisella - jos se tarkoittaa toiseen maahan muuttamista, voit olla aika huolettomalla mielellä. Jos (alle 6-vuotias) lapsi menee siellä kouluun ja saa kavereita, ja kuulee ympäristön kieltä muutenkin paljon, todennäköisesti hän oppii sen syntyperäisen veroisesti. (Ja saattaa jopa alkaa puhua suomea aksentilla). Jos " altistuminen" kuitenkin tapahtuu Suomessa (esim. kielikylpy-päiväkoti, tai vaikka perheeseen muuttanut äidin ulkomaalainen miesystävä) on todennäköistä, että vieraaseen kieleen jää suomalainen aksentti, koska vierasta kieltä kuullaan tällöin harvemmin.



Siis: ympäristön kieli opitaan yleensä ilman aksenttia, vähemmän kuultuun kieleen tulee usein toisen kielen aksentti.

Me olemme suomenkielinen perhe, joka asuu ulkomailla. Lapsi käy paikallista koulua ja puhuu paikallista kieltä suomen lisäksi. Aksentilla ei minunkaan mielestäni ole mitään väliä ja lapsi on vielä sen verran pieni, että kielessä tapahtuu vielä huimaa parannusta ajan kanssa. Lähinnä vain kiinnostaa, kun aina kuulee, että pienet lapset oppivat kielen nopeasti ja ilman aksenttia, että onko meillä ainoa poikkeustapaus, hän kun ei oppinut kieltä nopeasti eikä ilman aksenttia, ainakaan vielä. Suomea kyllä puhuu paikallisen kielen nuotilla : )

mutta itsellani suurempi huoli on nyt etta han oppii suomea aksentilla! Oma suomenkin kun jo kuulostaa kuulemma vahan ulkomaalaiselta (siis lahes aksentittomalata, eli ei mitaan murre-vivaheteita ole)... ja kun lisaksi suomi on ihan selvasti se toinen kieli.



Muuten luin joskus kai jostain Tiede 2000 lehdesta semmoisen jutun kielen kehityksesta, jossa sanottiin etta " aanien kartaa" muodostuu neljannen ikavuoden loppuun mennessa. Sen jalkeen on vaikeaa oppia uusia aanteita koska ne oppii seka erottamaan etta muodostamaan vain jo " aanikartassa" olevien aanteiden perusteella. Itse en esim. edes kuule kunnolla italiankielen avoimen ja suljetun e kirjaimen eroa vaikka phun kielta paivat pitkat, ja melko hyvin...



Asumme ranskankielisessä maassa ja sitä kieltä puhumme kotona, minä olen aina puhunut lapsille suomea ja he kuulevat sitä muiltakin aikuisilta MUTTA aksentti suomenkielessä on aivan selvästi. Esim Ä vivahtaa a:han ihan selvästi.



Ranskaa lapset puhuvat koulun ja hoitopaikan kommenttien mukaan kuin paikalliset. Lapsemme ovat siis syntyneet täällä ja ovat nyt 2 ja 6 v.

isän kanssa suomea ja minun kanssa toista kieltä, koska olen itsekkin kaksikielinen ja nyt kaikki sukulaiset kesällä kun olimme suomessa käymässä sanovat että hän puhuu suomea toisen kielen aksentilla ja huomattavasti nopeammin kuin suomea yleensä lienee kai toisen kielen syytä. Mutta mitä sitten vaikka onkin aksenttia, sehän vain kuuluu asiaan ja varmasti häviää jonkinajan kuluttua.

käytetään eri kasvolihaksia, joten vaikka puhuisi koko loppu iän toista kieltä niin aksentti pysyy. Mutta nuorilla lihakset taipuvat enemmän ja jos olet oppinut kielen ennen teini-ikää niin osaat sitä niinkuin natiivi, muuten sinulla on aksentti lopun ikääsi.



Lapset eivät ujostele vieraan kielen puhumista vaikka eivät kielioppia kunnolla osaaakaan, se ehkä selittää sen miksi oppivat aikuisia nopeammin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat