Vierailija

Tarkoitan nyt sitä, että asetan heidän tarpeet (pienemmätkin) edelleni myös miehen. Jotenkin aloin vain miettimään tuosta ketjusta " en rakasta yhtä lastani" kun itse olen lapsi jota ei rakastettu, että onko mulla sitten mennyt jotenkin överiksi?



Ja tekeekö mun psyyke sen tahallaan, koska vaihtoehtona olisi välinpitämättömyys?



Tälläistä..

Kommentit (2)

mutta mun mielestä tästä pitää erottaa toimimisen taso. Sokea rakkaus ei koskaan ole kellekään hyväksi, ja lisäksi pitää osata nähdä kokonaistilanne. Oy Perhe Ab on kuin iso laiva, ja pitää osata ottaa huomioon kaikki olosuhteet, niin sisäiset kuin ulkoisetkin. Jos aina ja automaattisesti laitat lastesi tarpeet omiesi ja esim. miehesi tarpeiden edelle siitä syystä, että rakastat heitä yli kaiken, et huomaakaan ehkä pientä tihkuvaa vuotoa jossain toisessa päätä laivaa, eli parisuhteen tilaa ja miehesi ajatuksia. Jossain vaiheessa alkaa upottaa, koska miehesi tuntee, että hänellä ei ole tässä laivassa mitään tekemistä ja hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä. Parisuhde viilenee, saattaa tulla ero, ja silloin olet taas jatkuvalla lastesi tarpeiden etusijalle laittamisella aiheuttanut ihan päinvastaisen tilanteen - isän lähtemisen kotoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat