Vierailija

Mikään ei huvita ja ahdistava olo rinnassa. Nyt olen myös alkanut pelkämään, että saan jonkin kamalan sairaskohtauksen ja lapsi jää tänne useaksi tunniksi YKSIN kun itse makaan kuolleena/elottomana lattialla. Eniten pelkään, että saan aivohalvauksen ja pystyn näkemään kun lapselleni sattuu jotain, mutta en pysty tekemään mitään. :(((

Kommentit (7)

suosittelen että haet apua heti! Itse odotin aivan liian pitkään ja oireeni pahenivat todella hirveiksi aivan yhtäkkiä! Reippaasti vaan!

Esikoinen käy esimmäistä luokkaa ja kuopus täytti juuri kaksi. Olen vielä hoitovapaalla. Ihana mies, joka paljon lasten kanssa. Keskenämme voisimme kyllä enemmän keskustella yms. Esikoisen jälkeen oli masennusta(aika paha), mutta selvisin " omin avuin" . Esikoisen syntymästä asti olen pelännyt kaikkia sairauksia. Neurologiset ja syövät olen jo läpikäynyt. Nyt pelkään sydän -ja verisuonitauteja (lähinna sairaskohtausta tai, että sairastun diabeteekseen.) Olen jopa alkanut laihduttaa (nyt MBI 18,9..) En uskalla syödä oikeastaan mitään runsaasti hiilihydraattia sisältävää, enkä oikein muutakaan. Eilen söin suklaata ja kävis oksentamassa.. koska pelkäsin, että verensokeri nousee liian korkeaksi. Molemmissa raskauksissa minulle on tehty sokerirasitus-testi ja tulokset ovat olleet hyvät. Silti olen varma, että olen saamassa diabeteksen.. Kaikki aika menee vain itsensä tarkkailuun tai sairauksien googlettamiseen :(((

AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos tulisit mun vastaanotolleni, niin mä näkisin kaksi vaihtoehtoa, tai oikeastaan suosittelisin niiden kahden yhdistelmää: ensinnäkin sun pitäisi jatkaa vastaanotolla käymistä (eli siis koska et oikeasti ole potilaani, niin tarkoittaa sitä, että sun pitää esim. omalääkärisi tai neuvolan kautta saada lähete psykologille ja käydä puhumassa asiasta.) Toiseksi, sun pitää hankkia muuta sisältöä elämääsi. En todellakaan tarkoita vähätellä kotiäidin työtä, kaukana siitä, olin itsekin 4.5v. kotona lasten kanssa, mutta tosiasia on, että aina ja kaikille se ei koko aikaa sovi. Voisit joko harkita uuden, ajatukset vievän harrastuksen aloittamista tai vaihtoehtoisesti osa-aikaisesti työhön palaamista. Joko entiseen työpaikkaasi, jos tämä on mahdollista, tai sitten voisit katsoa, löytyisikö joku muu työ, jota voisit tehdä vaikka muutaman päivän viikossa muutaman tunnin kerrallaan.



En nyt tiedä, miten tämän selkeästi sanoisin, mutta siitä voit olla varma, että käytöksesi ja ajatuksesi eivät ole mitenkään epätavallisia, päinvastoin ne ovat oikeastaan osa ihmisen perusluontoa. Jos ja kun ärsykkeitä ei ole tarpeeksi, niin ihminen ahdistuu ja masentuu. Tämä on ihan selkäytimestä tulevaa käytöstä, joka näkyy kaikilla nisäkkäillä, jos nyt ihan näin banaalisti aletaan vertailemaan. Eläintarhoissa tätä näkee usein: " vankeudessa" eläimet tulevat neuroottisiksi ja häiriökäyttäytyminen yleistyy. Toiset muuttuvat apaattisiksi, toiset kiipeilevät seinille tai kävelevät pakonomaisesti edestakaisin. Vaikka me miten olemme ajattelevia olentoja, jotka pystyvät järjen tasolla perustelemaan kotonaolomme, niin perusluonteellemme emme pysty mitään.



2

Kai sitä pitää alkaa varaamaan aikaa psykologille jos tilanne ei helpota. Mitähän kautta pitäisi aloittaa.

Ja kiitos sinulle 5, mikä muuten olet ammatiltasi?

ap

Ihan siitä syystä, että psykologille ja psykiatrille on etenkin yleisellä puolella todella vaikea päästä. Selkeästi psykologia tai psykiatria tarvitsevat tapaukset tietenkin ohjaan heti eteenpäin, mutta koska odotusajat ovat pitkiä, niin usein seuraan näitä potilaita tämän odotusajan. Voisin tietenkin vain kirjoittaa mielialalääkkeet, ja ne auttavatkin useissa tapauksissa, mutta hyvin usein näen, että vanha kunnon keskustelu auttaa paljon tehokkaammin. t. 5

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat