Vierailija

Lapsia kaksi, isompi 4v. Koskaan kukaan ei ole kysynyt että pääsenkö mihinkään yksin, TARJONNUT apua että voisi hoitaa hetken että saan mennä yksin käymään missä haluan. Aina saan itse ruinata ja pyydellä ja kysellä. Olisi aivan ylellistä jos joku joskus tarjoutuisi avuksi!

Olen päättänyt että jos aikanaan omat tyttäreni ovat äitejä, tarjoudun varmasti avuksi, toivottavasti en sentään ihan tuppaudu liikaakin.

Kommentit (12)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Omat vanhempani ovat molemmat juuri eläkkeelle päässeitä ja hyväkuntoisia, eivät ns. vanhuksia. Aina puhuvat, että kyllä he auttavat, mutta eivät tarjoudu kuitenkaan hoitamaan lapsia edes paria tuntia. Minun pitää aina pyytää ja selitellä miksi tarvitsen hoitoapua. Esim. koulutehtävien tekemisen ajaksi.



Tiedän, ettei ole isovanhempien asia hoitaa lapsiani, mutta silti välillä rasittaa. Ja mitä sitten isommassa poppoossa aina läyhäävät, että kyllä he auttavat, kun oikeastaan eivät sitten haluakaan auttaa.



pari kertaa vuodessa varmaan kehtaat pyytää, että pääsette miehen kanssa kahden jonnekin. Eikä kovin moni kotiäiti kai yleensäkään pääse keskellä päivää yksin asioille? Minusta ainakin oli selvää että hoidan asiat lasten kanssa tai sitten mies hoitaa lapsia sen aikaa kun minä käyn jossain, ei siihen mitään jatkuvaa isovanhempien hoitopalvelua tarvittu.



Eikä meilläkään mummut tule hoitamaan pyytämättä. Musta olis oikeastaan aika outoa, jos joku sanois että tulen huomenna hoitamaan teidän lapsia, mene sinä jonnekin muualle...



Vierailija:

Lainaus:


Ei todellakaan kukaan tarjoudu koskaan avuksi. Ja pyydettäviä ammojakin on vain yksi, eikä häntä aina kehtaisi pyytää. Nyt en ole enää aikoihin edes pyytänyt hoitoapua, olen jo tyytynyt jotenkin siihen etten pääse koskaan yksin päivisin mihinkään/emmekä mieheni kanssa pääse koskaan kahden mihinkään.

ap




Loppuu vitutus kun mummelit ei auta. Itse tein näin, just eilen kerroin anopille et meilleppä tulee babysitteri ensi viikolla koko yöksi et päästään vähän miehen kanssa tuulettuun. kallista on mut niinhän se elämä on. Enää ei harmita et anoppi ei auta ja on ihanaa kun ei tarvii koskaan enää anoa apua...:)

Ei todellakaan kukaan tarjoudu koskaan avuksi. Ja pyydettäviä ammojakin on vain yksi, eikä häntä aina kehtaisi pyytää. Nyt en ole enää aikoihin edes pyytänyt hoitoapua, olen jo tyytynyt jotenkin siihen etten pääse koskaan yksin päivisin mihinkään/emmekä mieheni kanssa pääse koskaan kahden mihinkään.

ap

Hyvin on toiminut, eikä ole tarvinnut kokea kerjäävänsä. Anoppi kyllä kieltäytyy, jos hänelle ei sovi ja se on tietenkin ihan ok! Oma äitinikään ei juuri tarjoa apuaan, mutta aina auttaa mielellään, jos kysyn.



Ei siinä, että itse kysyy, ole mitään pahaa!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat