Seuraa 

Tuntuu että on kokoajan ankara stressi päällä niin ei kait se ole mikään ihme jos ei tärppää.

Inhoan työtäni ja eilen taas oli sellainen päivä että oikein kiehui kun olin töissä. Ja sitten vielä kun on yli kaksi vuotta yritystä takana eikä tärppää, vaikka vikaa ei ole kummassakaan.



Auttoiko sinua jos sait stressiä vähenemään.

Kommentit (9)

Toukokuussa, kun vauvamme sai alkunsa, mieheni oli sairaslomalla rannekanavien leikkausten vuoksi. Minä pidin taukoa yliopisto-opinnoistani ja olin töissä päiväkodin vauvalassa. Näiden lisäksi asuimme mökillämme järven rannalla. Vaikkei touhuilua ollut yhtään enempää kuin muinakaan kuukausina, rentous varmaan vaikutti :)

sit kun hain kouluun ja pääsin pääsykokeisiin ja kouluun ja suunnittelin vaan opiskeluja ym, siis en ajatellu yhtään vauva-asiaa, niin 3 päivää ennen koulun alkua plussasin :)



Eikös kaikki asiat vaikuta, mulla ainakin o sellanen käsitys että just stressi varsinkin, ja se hirveä jatkuva yritys..



Tsemppiä vaan sulle!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin 3,5 vuotta edellisessä firmassa ja 2v siitä etsin uutta koko ajan. 2v siis " kärsin" työssäni ja joka aamu mietin, kunpa ei olisi pakko mennä töihin.. Sairastelin flunssia yms. Viime vuoden vaihteessa vaihdoin työpaikkaa ja nautin edelleen työstäni ihan hirveästi! Sanoisin että kun stressi ja työahdistus laukesi, tulin raskaaksi kesällä.. :) Mieskin sanoi että eihän se vauva uskalla tullakaan jos on pahantuulinen mamma..



Mammanalku + Tiitiäinen 22+0

... lisäys äärimmilleen näytti tuottavan oikean tuloksen. ;) Tais olla kyse samasta mitä muutkin on kirjoittaneet; kun on tarpeeksi muuta mielessä, ei ehdi raskautumista miettiä ja sitten tärppää!



Ennen kuin tulin raskaaksi mietin asiaa edelliset pari kuukautta tauotta ja ootin menkkoja. Sitten tuli talonrakennuksessa järkkystressi päälle ja kaiken lisäksi töissä meinasi projekti mennä puihin. Siinä hötäkässä oli sitten vauveli saanut alkunsa..

Kävimme jo Väestöliitossa tutkimuksissa. Minulle tehtiin munanjohtimien aukiolotutkimus (SSG) toukokuussa. Menkat tulivat kuitenkin vielä kesäkuussa, ja olin kuin maani myynyt. Juttelimme mieheni kanssa, että ei tässä auta kuin hoitoihin ryhtyminen. Päätimme, että lomien jälkeen elokuussa sitten aloitetaan hoidot. No, ei tarvinnut aloittaa, sillä ne kesäkuiset menkat jäivät sillä erää viimeisiksi ja tulin raskaaksi. Yritystä kesti noin 1,5 vuotta. Olo alkoi jo olla aikasen epätoivoinen.



Saman verran meni toisessakin. Tosin tällä kertaa oltiin ihan sillä asenteella, että tulee jos on tullakseen. Meille sopi mainiosti sekä se, että esikoinen olisi jäänyt ainoaksi, että tulisin raskaaksi uudelleen. Toisen yrityksen kanssa ei ollut lainkaan sellaista stressiä kuin ekan kanssa, jolloin tuli jo aito huoli siitä, jäämmekö kokonaan lapsettomiksi.



Onnea matkaan ap:lle ja kaikille muillekin asian kanssa " painiville" !


koko yhdessäoloaikamme eli 7 v. ja kummassakaan ei todettua vikaa eikä luomuplussan plussaa!

Käytiin läpi lapsettomuushoitoja 6-7 kertaa, (yksi tärppi, mutta meni kesken aika alussa) ja sitten päätettiin lopettaa joka kuukautinen stressaus asiasta ja päästiin jonoon Nkl:n koeputkihoitoihin.



" Unohdettiin" koko asia ja elettiin normaalisti, laitettiin taloa kuntoon, minä puuhastelin koko kevään kasvimaan taimien kimpussa ja kuinkas kävikään: toukokuussa sitten huomasin olevani raskaana!

Ja siis ilman " yritystä" , päinvastoin....

Kuukautiset oli 2 vkoa myöhässä muttei tullut pieneen mieleenkään että voisin olla raskaana!

Ja tässä mennään nyt loppusuoralla paksusti voiden!



Joten niin kliseeltä kun se kuulostaakin ja monesti helpommin sanottu kuin tehty, niin kai se auttaa asiaa kun hetkeksi relaa ja antaa stressihormonien poistua kropasta, on varmasti vastaanottavaisempi raskaudelle siinä tilassa!



Onnea yritykselle!



Pupina rv 34

moi Hanna, minä taas häiriköimässä=) Meidän onnekkaassa inssikierrossa joudun työni puolesta erääseen oikeudenkäyntiin, joka oli ehkä 10-vuotisen työurani kuppasin tehtävä. Stressi oli kauhea. Kyllä v:tutti, kun piti joutua siihen kesken vuorotteluvapaan..Lisäksi tuli ajoitusstressi, kun lääkäri totesi kp11 munikisen (2kpl) olevan 22 millisiä ja inssi pitäis tehdä viim. seuraavana päivänä=oikeudenkäynti. Taisi taivaan Isä pistää sormensa peliin, kun ovisplussa tuli vasta kp13 ja inssi päästiin tekemään. Piinisajaksi en pystynyt unohtamaan vauva-asiaa hetkekisään ja terrorisoin erinäisiä pinoja kuumeilu- ja lapsettomuuspuolella epätoivollani. Plussa siis kuitenkin tuli eli ei sitä koskaan tiedä, koska se tärppi käy tai on käymättä.

me yritttiin 10kk tuloksetta. sit tuli eteen muutto ja asuntolainan selvittämiset yms ja heti tärppäs. eli kun vauvan tekeminen jäikin hetkellisesti toiseks ajatukseksi päässä niin johan alkoi tapahtua.

tai ainakin ajatuksen siirtyminen muuttoon ja siihen, että kohta päästään kovempiin hoitoihin, eikä " vastuu" ollu vaan omalla onnistumisella. Meillä tuli plussa kesäloman päätteeksi kun oltiin jo alottamassa (taas) uutta hoitoruljanssia. Yritystä takana n.3,5v ja hoidoissa oltiin oltu. kesällä oli lääkärit lomilla ja lääkkeet käytettiin loppuun. pidettiin hetki hormonitaukoa kun syksyllä ois sit uuden lääkkeen vuoro. mut sit ei kuulunutkaan kuukautisia! luomuihme tulossa siis toukokuussa :) nyt alkamassa rv 16 ja tänään kuultiin sydänäänet neuvolassa! Pieni juna!



Mut kokemuksesta tiedän, ettei esim. työhön keskittyminen auta jos sitä ajattelee, et nytpä keskityn ni sit tärppää. sen täytyy tapahtua itsen huomaamatta. Siihen ei auta kun aika ja sekään ei aina. Onnea teille vauvan hankintaan! Tiedän miltä tuntuu odottaa odotusta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat