Vierailija

eivät kerro kenellekään esim. töissä uskostaan? En tarkoita että asiaa pitäisi toitottaa enemmän kuin ketään edes kiinnostaa, mutta onko ok vaieta asiasta täysin?



Minä olen tarkoituksella uudessa työpaikassa ottanut sen linjan, etten puhu mitään uskovaisuudestani. Syy on siinä, etten halua leimautua yhtään miksikään vaan olla ihminen ihmisten joukossa. Joskus aikaisemmin huomasin niin selvästi sen muurin, joka minun ja ihmisten välille syntyi uskovaisuuden käydessä ilmi. Olen ajatellut että sitten vasta kun joku tuntee minut hyvin, voin kertoa asiasta jos se tulee luontevasti puheeksi. Ei usko siis mikään salaisuus ole, vaikka en sitä huutelekaan.



Monet uskikset vain tuntuvat ajattelevan, että uskovan pitäisi olla todistuksena esim. elämäntapansa kautta. Ei minun elämäntapani kyllä hirveästi muista poikkea. Samat ilot, surut ja ongelmat on kuin muillakin.







Kommentit (14)

Vierailija:

Lainaus:


työpaikan juhlissa. En kaihda ronskiakaan leikinlaskua ja nauran haukoille jutuille, mutta olen kuitenkin ehdottoman uskollinen aviomiehelleni, eli en lähde mukaan minkäänlaiseen flirttiin.



Luulen, että moni etäisempi tuttu yllättyisi minunkin uskovaisuudestani.

Joskus olen miettinyt, että pitäisikö tehdä parannusta. Helposti sorrun leikinlaskussa pieneen liioitteluun ja joskus jopa kaksimielisyyksiin. Nauran myös pikkutuhmille vitseille.




Mitä pahaa on pikkutuhmille vitseille naureskelussa? Kuulisittepa minkälaista läppää heitämme miehen kanssa kotona. Työpaikan pikkutuhmuudet ovat lastenleikkiä sen rinnalla. Kyllähän uskovainen saa ymmärtää navanalusjuttujen päälle siinä missä muutkin. Törkeydet (naisen halventaminen tms) ovat asia erikseen, eikä niiden paheksunta taas uskosta riipu.



Niin ja kyllä minä flirttailenkin!



ap

Vain ihan läheiseni tietävät uskostani, ei edes " kaverit" . En ymmärrä, miksi siitä pitäisi kertoa? En tietenkään sitä kysyttäessä kiellä, mutta enhän minä muutenkaan kaikkea itsestäni paljasta muille.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

uskomattomille! Olet ihan tavallinen ihminen, etkä yritä olla parempi muita. Uskovainen on ihminen kuten muutkin. Kuitenkin Raamatussa sanotaan, että uskosta tullaan vanhurskaaksi, mutta suun tunnustuksella pelastutaan. eli älä pidä liian paljon uskoasi piilossa. Olemmehan " maan suola" . Itse en yritä käännyttää ihmisiä, mutta kerron sopivassa tilanteessa ja näitä on tullut! Todistaminen vahvistaa uskoa. Pyhä Henki antaa rohkeutta. Älä pelkää ihmisiä, jotka hetken elää ja sitten kuihtuvat, kuten Raamatussa sanotaan.



Itse olen kouluttautunut korkealle ja piireissäni uskovaisia pidetään jotenkin hassuina/tyhminä. Häpesin uskoani ennen! rukoilin paljon ja uskoni vahvistui. nyt uskoni on kaikkeni. Silti puhun tuhmia ja olen aika vajaa ihminen. Voimia sisar!

työpaikan juhlissa. En kaihda ronskiakaan leikinlaskua ja nauran haukoille jutuille, mutta olen kuitenkin ehdottoman uskollinen aviomiehelleni, eli en lähde mukaan minkäänlaiseen flirttiin.



Luulen, että moni etäisempi tuttu yllättyisi minunkin uskovaisuudestani.

Joskus olen miettinyt, että pitäisikö tehdä parannusta. Helposti sorrun leikinlaskussa pieneen liioitteluun ja joskus jopa kaksimielisyyksiin. Nauran myös pikkutuhmille vitseille.

siihen " oikein" elämiseen on What Would Jesus Do? Eli kun ajattelee mitä Jeesus tekisi minun sijassani niin aika oikeilla raiteilla ollaan.



Itse en toitottele uskostani heti kun tapaan esim. uusia ihmisiä. Kaikki ystäväni ja läheiset tietävät että olen uskossa, moni heistäkin on. Jotain kautta asia kuitenkin tulee esille uusienkin tuttavuuksien kanssa enkä sitä häpeä tai kiertele.

Viime aikoina minusta on vaan alkanut tuntua, ettei ole ihan niin oikeinkaan. Kyllähän Raamattu sanoo, että pitäisi olla puheissaa hillitty ja siveä.

Luulen että ainakin minun työkaverini yllättyisivät jos kuulisivat minun olevan uskovainen. En ole mikään siveyden sipuli tai raivoraitis. Henkilökohtaisesti minulle ei esim. alkoholin kohtuukäyttö ole mikään ongelma, mutta varmaan monet luulevat uskovaisten olevan raittiita, kilttejä, konservatiivisia ja tylsiä kaikin puolin.



Joskus on tästä vähän ristiriitainen olo. Toisaalta nimenomaan haluan murtaa ennakkoluuloja, mutta välillä tulee mieleen, pitäisikö sitten elää tietyllä tavalla " edustaakseen" uskovaisia.



ap

Joka kerran kun olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi ystävieni kanssa, minut on palautettu tylysti ruotuun.



Töissä olen uskaltanut puhua sillä tavalla kautta rantain, että kun on kysytty joulu- tai pääsiäissuunnitelmia, olen kertonut tarkkaan mininkä messuihin tai hartauksiin olemme osallistuneet tai aiomme osallistua. Ristiä pidän kaulasssa myös.



Olen sitä mieltä, että pelkkä elämälä todistaminen ei riitä, mutten kuitenkaan juuri enempään pysty.

uskon Jumalaan, käyn säännöllisesti kirkossa jne. Toisaalta en ajattele olevani " uskovainen" siinä mielessä kuin monet sanan ymmärtävät. Olen ihan oma itseni ja uskon Jumalaan, siinä se. Siksi minun ei tarvitse kenellekään toitottaa erikseen olevani uskossa. Toisaalta ihan mielelläni kerron elämänkatsomuksestani, jos joku kysyy. Moni onkin yllättynyt siitä, että olen ns. " uskova" , vaikka tykkään kaksimielisistä vitseistä, käytän alkoholia, polttelen satunnaisesti tupakkaa jne.



Luulen, että Suomessa on uskovista ihmisistä vähän stereotyyppinen käsitys, koska täällä on perinteisesti oltu hyvin ankaran luterilaisia tai lahkolaisia. Jossain perinteisissä ortodoksisissa tai katolisissa maissa uskonto on luonteva osa elämää, eikä ihmisiä määritellä samalla tavalla uskoviin ja ei uskoviin kuin Suomessa.

Vierailija:

Lainaus:


Viime aikoina minusta on vaan alkanut tuntua, ettei ole ihan niin oikeinkaan. Kyllähän Raamattu sanoo, että pitäisi olla puheissaa hillitty ja siveä.




Ei ulkoinen käytös tee susta pyhempää. Tärkeintä on sydämen asenne. Jumalalalla on huumorintajua, kattokaapa vaikka eri eläimiä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat