Vierailija

Koska puhumattomuuteen oikein puututaan. Kotihoidossa on ja paljon ollaan yritetty kirjoja lukea lapselle. Ymmärtää kyllä kaiken mitä sanotaan.

Sivut

Kommentit (36)

2 ½-vuotiaana, kun sanoja oli vasta muutamia. Kertakäynti riitti silloin ja sovittiin kontrolli 3-vuotiaana. Silloin kyllä puhetta tuli mutta ilmeisesti ikätasoon nähden kuitenkin liian vähän. Silloin aloitettiin terapia niin että käytiin 5 krt, kuukauden tauko ja toiset 5 krt. Näin on jatkettu näihin päiviin asti, nyt poikani on vajaa 6-vuotias. Vuosi sitten testeissä oli viivettä lähes vuosi ikääntason keskiarvoon verrattuna, nyt ollaan ihan iän mukaisessa keskiarvossa. Taustalta ei ole löytynyt mihinkään kielenkehityksen erityishäiröön viittaavaa vaan poikamme vain on kehittynyt hitaammin. Onkin motorisesti ikätovereitaan edellä eli ilmeisesti on mieluummin toiminut kuin kertoillut tekemisistään. = )

Katsotaan nyt sitten tuleeko keväälle vielä käyntejä vai katsotaanko tilannetta seuraavan kerras eskarissa. Mutta siis aina ei ole kysymys erityisistä vaikeuksista, hyvä on tottakai tutkia ja selvittää sekä tukea sitä kehitystä jos viivettä syystä tai toisesta on.

Sitten kun se runosuoni vihdoin puhkeaa niin tuleekin kaikki kerralla. :) Joskus suositellaan päiväkotia/kerhoa sillä se voi innostaa lasta puheen käyttöön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapset kehittyvät eri tahtiin. Toiset oppivat aikaisemmin liikkumaan, toiset puhumaan. Tiedän jo työni puolesta, että ei mitään syytä huoleen. Lapsesi alkaa puhua kun aika on.





t. neuvolatäti

lähti tulppa irti 2v 11kk iässä. sen jälkeen meno on vaan kiihtynyt ja välillä tekisi mieli tuupata se tulppa takaisin :-D



Älä huolestu vielä.



Älä ole niin tyhmä kuin minä että kuuntelet muiden vakuutteluja eri tahtiin oppivista lapsista.

Vie lapsesi vaikka lääkäriaseman kautta puheterapeutin arvioon. Jos kuntoutustarvetta ilmenee, kallisarvoisia kuukausia valuu hukkaan jos vain odottelet.

Jos taas kaikki on kunnossa, niin voit lopettaa murehtimisen.



toimi

Lasta tulee tarkastella kokonaisuutena. Kun tapaan pienen 2-vuotiaan lapsen, arvioin hänen kykyään olla vastavuoroisessa kontaktissa. Lisäksi arvioin hänen eleitään sekä tapaansa ilmaista itseään muutenkin kuin sanallisesti. Kartoitan myös, kuuleeko hän normaalisti ja ymmärtääkö hän ikätasonsa mukaisesti kieltä. Arvioin myös puheen tuottoa.

Ei varmastikaan ole " vaarallista" , jos lapsi 2-vuotiaana ei vielä tuota kovin monia sanoja. Kuitenkin on tärkeä muistaa, että jo 2-vuotiaana voidaan lapsesta havainnoida monia muitakin seikkoja kuin puheen tuottoa. Nämä seikat ovat tärkeitä arvioitessa, onko syytä tarkempaan seurantaan vai voidaanko rauhassa jäädä odottelemaan lapsen kypsymistä.

2-vuotias voi hyvin tulla puheterapeutin arvioon ja seurantaan sekä terapiaan. Kun lapsi on pieni, se tietysti huomioidaan tilanteessa. Usein vanhempia ohjataan kommunikoinnin kehittämisessä ja terapia toteutetaan leikien keinoin. Tarvittaessa puheterapeutti ottaa kantaa puhetta tukevien keinojen tarpeesta (tukiviittomat, kuvakommunikointi).

Varhaisesta kuntoutuksesta ei ole mitään haittaa ja esim. tukiviittomat jäävät pois käytöstä usein puhekommunikoinnin alkaessa kehittyä. Liian myöhäinen puuttuminen voi sen sijaan haitata lapsen kehitystä pitkälläkin aikavälillä.

terveisin puheterapeutti



Onhan kyseessä kuitenkin jo selvä viivästymä. Neuvoloissa asenne on usein juuri tuollainen " jotkut oppii myöhemmin, ei mitään syytä huoleen vielä" -asenne. Jos hyvin menee, niin lapsi tosiaan alkaa siinä kolmen vuoden hujakoilla puhua ja edistyy kielenkehityksessään sitten heti huiman nopeasti. Kuitenkin monilla hitaasti oppivilla on taustalla vakavakin kielenkehityksen häiriö, ja heitä auttaisi se, että ongelmiin puututtaisiin mahdollisimman varhain. Koska yksittäisistä lapsista ei voi ennustaa, kuka oppii hitaasta alusta huolimatta puhumaan normaalisti ja kuka ei, olisi parasta varmuuden vuoksi käyttää lasta puheterapeutilla. Eikö ole kuitenkin parempi tutkia ja terapoida lasta " turhaan" kuin vitkutella vakavin seurauksin ja voivotella myöhemmin sitä, että ongelmiin ei puututtu ajoissa?

anna mun pyörtyä! sun kaltaiset ammatinvaihtoon! millä ap erotat sen, että lapsellasi ei ole kielellistä erityishäiriötä. et millään! meillä 2.8v. lapsi joka on kielellisesti viiveinen. n. 100 yksittäistä sanaa ja muuta kielellisen eityishäiriön piirteitä. 3v. pitäisi puhua 3-4 sanan lauseita.

jatkotutkimukset on yhtäkuin puheterapiaa ja foniatri testaa lapsen kielellisen kehityksen. 20 % kielellisesti viiveisistä lapsista tarvitsee puheterapian apua. mielestäni ap:n lapsi tarvitsee apua. todella tyhmää ja vanhanaikaista odotella.

Mm. Albert Einstein oppi puhumaan tosi myöhään.



Asiaa sivuten, mun poika oppi puhumaan aikaisin ja puhui tosi selvästi (kaikki kirjaimet tuli alusta asti oikein), mutta nyt kun ikää on 2,5 vuotta, puhe muuttuu koko ajan huonommin ymmärrettäväksi. Onko normaalia ja mistä mahtaa johtua :o.

että hän tarkastaa lapsen. johon kuuluu vuorovaikutus, kontakti, leikkitoiminta, tarkkaavaisuus, keskittymiskyky, jumiutuminen, puheen ymmärtäminen, kielelliset vaateet, omaehtosuus. monet vanhemmat luulevat, että lapsi ymmärtää kaiken, mutta tutkimuksissa tulee esille ettei lapsi ymmärrä esim. käsitteitä tai ymmärtäminen ei ole ikäisensä tasolla.

Tilannetaju pettää ja pahasti. Toinen miettii lapsensa, seuraavaksi 3-vuotiaan, puheen kehitystä. Onko siinä viivästymää tms. niin ysk luettelee sanoja mitä oma lapsi sanoo jo 11kk iässä...

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat