Vierailija

Uudessa Yhteishyvässä oli juttu äidistä, joka oli joutunut mielisairaalaan, kun pää ei enää kestänyt täydelliseen äitiyteen pyrkimistä. Osaatko sinä sanoa ei oikealla hetkellä, vaikka niille odottaville kotitöille? Minä yritän, mutta silti huomaan välillä pyrkiväni ainakin ulkoisesti täydelliseksi äidiksi (puhdas, siisti koti + ravitsevaa, monipuolista ruokaa perheelle x 5 joka päivä + iloiset ja onnelliset lapset ja tietysti äiti, joka aina voi hyvin ja näyttää ulospäin tyylikkäältä ja iloiselta). En onneksi jaksa niin kauaa, että pää sekoaisi :-).

Sivut

Kommentit (24)

Omat ja lasten vaatteet korjaan, mutta jos ei mies saa omia tavaroitaan pidettyä järjestyksessä, niin en kyllä minäkään enää niihin koske. Kolmisen viikkoa on nyt ollut paita mytyssä sen sängyn päädyssä, imuroin noin joka toinen päivä ja olen kiertänyt saman koskemattoman mytyn jo aika monesti.

Harva on ilmeisesti lukenut sitä Yhteishyvän juttua. Pointti siinä oli se, että äideiltä vaaditaan ihan liikaa. Että itselleen pitää olla armollinen ja tehdä omasta elämästään itsensä näköinen. Se ei kaikilla tarkoita täydellisen siistiä ja järjestyksessä olevaa kotia. Myös tässä ketjussa ilmeni tätä " kyllä äidin täytyy jaksaa pitää kotinsa tiptop-kunnossa" ja muita yleistyksiä. Ei tarvitse! Kunhan perhe on elämäänsä yleisesti tyytyväinen, eivät ne vaatemytytkään ole tärkeä asia. Jokaisen pitäisi oivaltaa ne omalle elämälleen tärkeät asiat, myös ne äidin ikiomat itselle tärkeät asiat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pakko myöntää, että olen himo siivooja. Ei siivoaminen ole mulle pakkomielle, mutta nautin siitä ja saan paljon mielihyvää siivotessani.

Kävelen siis liiankin sujuvasti vaatepinojen ja lehtikasojen ohi. Olisi hyvä jos olis edes jonkinlainen " vie mennessäs, tuo tullessas" ajatusmaailma sisäänrakennettuna. Aina on pakko sit hampaat irvessä siivota kun ei kiinnosta yhtään.

Jos sulla on useampi alle kouluikäinen pieni lapsi/vauva helmoissa, ei 15-30min siivousta päivässä riitä!!! Voit siivota joka TUNTI sen 15 minuuttia jos meinaat pitää kodin edustuskunnossa! Meillä hoidetaan lapsia (ei kotia) päivällä ja illalla sitten raivataan kotia.

Kun olen syönyt, laitan astiat koneeseen. Kokkaamisen jälkeen kulhot ja kattilat pestään, pöydät pyyhitään ja lattia lakaistaan. Kun lapsi riisuu vaatteensa, hän laittaa ne tuolille tai minä laitan. Likaiset pyykkiin. Kun lähden ulos tai tulen sisään, laitan kengät riviin ja takit nauloihin jos eivät muut ole sitä tehneet. Ohimennessäni nappaan likaisen lasin olkkarin pöydältä, karkkipaperin lattialta. Imuri on saatavilla helposti, sillä voi joka hetki vetäistä ärsyttävät pölyt pois jos haluaa.

Vie mennessäs tuo tullessas, niin elämä on helpompaa.



Ja kun sisustaa kodin muutenkin kauniiksi, sen haluaa pitää kauniina, niin tulee samalla siivottua. Muuten sisustus menee hukkaan törkyjen keskellä.

Vierailija:

Lainaus:




Joten hyvät naiset, tarttukaa siihen imuriin ja rättiin hiukan useammim, tai edes silloin kun joku on tulossa kylään!!





Meillä onnistuu kodin ja lasten hoito ihan samalla :). Kyllä lasten hereillä ollessa voi imuroida, pyyhkiä pölyjä, pestä pyykkiä ym. ym.

Meillä on aina siistiä eikä vaatemyttyjä pääse syntymään kuin joskus esikoisen tullessa koulusta. Silloinkin ne häviää lattialta kun äiti tulee kotiin. Siis esikoisen toimesta mutta äidin käskystä :).



Mutta vaikka meillä onkin aina siistiä ja puhdasta, niin voin ihan hyvin kyläillä epäsiisteissäkin kodeissa. Jokainen hoitaa kotinsa omalla valitsemallaan tavalla ja minusta on sopimatonta, jos siihen joku vieras puuttuisi :)

Minulla 2 alle 3vuotiasta ja kyllä se siivous sujuu edelleen siinä max 30 min päivä. Tiskit, pyykit, petien petaukse jne. eivät ole siivousta! Se on normaalia arkista toimintaa joka hoituu kaiken keskellä.



Ja kyllä, meillä hoidetaan päivät lapsia, mutta se ei estä imuroimista tai lattioiden pesua. Kyllähän lasten on huomioitava myös kodin siisteys. Esikoinen autaa kaikissa askareissa ja vauva konttaa imurin perässä. Nauttivat suuresti päivän siivous tuokiosta! Tästäkin voi tehdä kivaa.



Niin ja lapset osaavat itse myös kerätä jälkiään, kunhan vaan opettaa ja näyttää esimerkkiä..

Mutta en minä niitä aina heti ole siivoamassakaan, kunhan nostan sohvalle tai johonkin vähän syrjempään, ettei niitä tarvitse koko ajan tuijottaa.

Kaikki ei todellakaan nauti siivoamisesta niin kuin sinä. Toiset tekee sitä todella ahdistuneessa mielentilassa verenmaku suussa. Mutta he olisivat varmasti iloisia jos tarjoaisit apuasi jos itse kerran siitä nautit.

Eli imuria käytetään ahkerasti jne, mutta tavarat ei vaan kertakaikkiaan meinaa pysyä omilla paikoillaan.



Eli juu, en usko sekoavani täydelliseen kotiin ja äitiyteen.



Ainoa varma keino saada talo siistiksi olisi tilata siirtolava pihalle ja luopua kaikesta tavarasta, jota meillä tuntuu olevan aika reilusti. Siis työtasoilla vaeltelee lehtiöitä, kyniä, latureita, purnukoita, levyjä... näin äkkiseltään vilkaistuna.



Suurpiirteisyys kunniaan, inhoan pöyä ja murusia jalkapohjissa mutta muuten saa myttyjä olla. Koti on elämistä, ei esittelyä, varten.

Mutta en toki odota, että minun takiani pitäsi siivota, jos itse viihtyvät liassa, niin siinäpähän viihtyvät. Iljettää käydä ky. talossa esim. wc:ssä ja lasta ei voi laittaa lattialle. Niin kylässä ei tosiaankaan käydä useasti tämäntakia. Jokainen eläköön tyylillään!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat