Seuraa 




Hei!



Itse en ole aiemmin rohjennut kuukausipinoihin kirjoitella, mutta kiva on aina ollut lukea samoissa menevien kuulumisia. Nyt on kuitenkin helmikuiset olleet jo pitkään " poissa kartalta" ; mitä kaikille kuuluu? Kuten tuolla Odotus-puolella joku totesi, ensi kuun jälkeen on helmikuu! : ) Aika on mennyt nopeasti ja itseäni ainakin helpottaa ihan mielettömästi se, että vauvalla olisi jo ihan hyvät mahdollisuudet selvitä vaikka se syntyisi jo nyt.



Itselläni oli marginaalisesta eteisistukasta johtuvaa vuotoa viikoilla 16-18, mutta sen jälkeen on onneksi kaikki mennyt kivasti. Ainoa mikä vähän harmittaa, on liiallinen painonnousu... :-/ Toisaalta yritän olla stressaamatta asiasta, kun nyt vihdoin olen raskaana, mutta mietityttää se vähän silti. Muut arvot onkin sitten ok ja pikkuruinen pallero painaa n. 1300 g ja yrittää kovasti pungeta takapuoltaan äidin kyljestä ulos.



Hankintoja ollaan vähän jo tehty, mutta suurimmat jäävät joulun jälkeen tehtäviksi. Vaunuteollisuus on ainakin varsinainen viidakko, oletteko te muut löytäneet mielesiä jo?! Äitiyspakkauksen saaminen oli varsinainen juhlatapaus, uskomatonta että sellainenkin sitä sitten vaan saatiin...



Olisi kiva kuulla muidenkin mietteitä eli koitetaanko aktivoida tätä helminauhaakin vielä?!



syyssäde, rv 28+4

Sivut

Kommentit (27)

Hei kaikki!



Ajattelin pikaisesti kertoa, että meille syntyi viime viikolla pieni helmi, syötävän suloinen tyttönen. :-) En ehtinyt lukea kaikkia viestejä läpi, oliko jo joku muukin saanut aarteen kotiin? Odottelijoille vielä tsemppiä loppumetreille!



Onnesta sekaisin oleva



syyssäde ja päivänsäde 7 pv

Hei!



Meillä on mennyt aika vähän samoissa puuhissa kuin Helilläkin miehensä kanssa, eli on laitettu kämppää uuteen uskoon vauvan tulla. Huonekaluja vaihdettu jne, lakanoita ja harsovaippoja pitäisi vielä jaksaa ommella. Onneksi äitiysloma on alkanut, olen nimittäin huomannut että alkaa väsyttää nykyään aika helposti ja niinpä sitten onkin kiva mennä välillä pötköttelemään. Yöunet ovat myös melko lyhyet, aamuyöllä kun herää vessaan niin sitten ei enää uni tulekaan kun odottaa miehen kellon soittoa, ja niinpä sitten tulee joskus vedeltyä koko iltapäivän kestävät päiväunet. : ) Mutta pääasia, että voi nukkua kun nukuttaa, kyllä sitä sitten kohta saadaan valvoakin! Masu alkaa olla aika iso ja hyvän nukkumisasennon löytäminen aika haaste.



Muuten vointi on ollut ihan hyvä, vähän alkaa olla turvotusta. Viimeksi neuvolaan mennessä painoin siellä melkein 2 kg enemmän kuin kotona juuri ennen lähtöä vaa' alla käydessäni, joten neuvolan vaa' an kanssa ei olla parhaita kavereita! Synnytys alkaa pyöriä mielessä aina vain useammin...



Hyvää vointia kaikille & tervetuloa helmimami jutustelemaan!



syyssäde rv 35+1

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sinä sitten ehditkin meistä ensimmäisenä tosihommiin, menikö kaikki hyvin? Laskeskelin tuossa että ennen laskettua aikaa taisi tyttö syntyä? Kerro lisää kun ehdit, jooko?



Enni-Maija: Juu et ole ainoa uneton, itsekin olen täällä meinannut repiä pelihousujani kun monia öitä on mennyt silleen että kolmen tunnin unen jälkeen herään vessaan ja sen jälkeen oonkin ihan *pim* pirteänä aamuun asti, eli jostain neljästä yhdeksään, jolloin mahdollisesti alkaa uudestaan ramaista. Tosi kypsää! Tämmöisissä tilanteissa aina sanotaan ettei kannata jäädä sinne sängyn pohjalle, että olis parempi nousta ja puuhailla jotain, mutta mulla kun on tuo epilepsia kaverina niin en oikein edes uskalla tuollaisten unien jälkeen nousta touhaamaan mitään. En edes uskalla ajatella mitkä olosuhteet olisi masussa jos äiti yhtäkkiä lakoaisi sätkimään maahan... siispä luen sängyssä ja nukun sitten päivällä jos saan unta silloin.



Muuten kyllä vointi on ollut mainio, ja viihdyn tällaisena barbamaman näköisenä :-D. Laitanpa minäkin mittoja tähän kun kerran aloititte: viikko sitten tiistaina neuvolassa (37+6) sf-mitta oli 34 ja vyötärö 102. Painoa oli tullut jo melkein 15 kg, eli ainakaan omasta mielestä ei tarttisi kauhean paljon enää tulla vaikkei neuvolatätillä ole kyllä ollut tuohon sanomista. Painoarvionkin antoi, veikkauksen mukaan Penelope painoi siinä 3 kg. Huomenna taas neuvolaan, saas nähdä tuleeko mitään uutta.



Ainiin! Ettei liian tylsäksi menisi tämä elämä niin hommattiin lisäjännitystä ostamalla asunto. Ylihuomenna tehdään lopullisesti kaupat ja saadaan avaimet. Hui...



kieli keskellä suuta H+Penelope 38+5

kivaa kuulla, että ei muillakaan tuo nukkuminen oikein yöllä suju =) en ole sitten ainoa yökyöpeli..



mulla alkaa illalla 22-23 kauhea närästys sekä sintin jumppa/venyttely-" tuokio" , jotka molemmat kestää melkein aamu 5 asti... =(



sinänsä kivaa, että vauva on aktiivinen, mutta kun ei voi olla maaten oikein mitenkään päin, vaikka ottaisi kuin rennietä ja punttaisi asentoa tyynyillä. mutta että, sillä 23-04 välillä nukkuminen on vaan melkoisen mahotonta.



esikoinen on hoidossa 8.30-15 neljänä päivän viikossa, joten niinä päivinä vetelen kunnon päikkärit, kun massussa on aika vaisu meininki päiväsaikaan.



alkaa ilmeisesti kylkikaaren-lantion välimatka käydä tosi ahtaaksi vauvalle, kun jumpatessaan peruuttaa pyllyllä kiivaasti ylöspäin, tai painaa niin juupelisti kohdunkaulaa..

oikein sattuu tosissaan välillä kun vauva könyää.

sf-mitta on koko raskauden ollut yläkäyrän yläpuolella.. kuten edellisessäkin.

painoa on tullut tähän asti 12kg alusta alkaen.



fresialla onkin jänskät paikat, kun ei vielä ole se synnytystapakaan ihan varma..



ja kaikille jotka jännäävät ekaa alatiesynnytystä, niin ihan suotta.

kyllä ne kätilöt tietää miten pitää toimia! paljon muuta ei tartte etukäteen osata, kuin reitti sairaalaan, ja äitiyskortti ottaa mukaan, loppu sujuu kyllä muitten neuvoessa =)



ja sattuuhan se, joo, mutta ei niin hirveästi, etteikö sen kanssa pärjäisi, ja on olemassa nykypäivänä kipulääkettä jos joka lähtöön.



mulla vielä vähän kaivelee, kun olisin halunnut tähänkin sen alatiesynnytyksen..

sintti on ollut rt jo ennen rv28, ja sitkeästi odottelee edelleen pää alaspäin.

..nyt kun olisi sen tulevan sektion takia saanut oikein luvan kanssa olla vaikka koko ajan poikittain..



mutta, kun nyt yleensä kaiken veivuun (eli hoitojen) jälkeen meille on se vauva ihan just tulossa, niin on se kyllä loppupelissä ihan yks hiivatin lysti, että miten se syntyy, kunhan syntyy, ja hyvinvoivana..



saikku on loppu, ja äitiyslomalla ollaan oltu reilu viikko.



countdown.. 23 (levotonta?) yötä sektioon jäljellä.. enintään,

voihan se olla ettei sintti odottele rv39+3 saakka, kun esikoltakin meni vesi rv39+0..



kaikki muu on jo vauvaa varten ihan valmiina, paitsi apteekista pitäisi vielä käydä ostamassa bepanthenia vaippa-alueelle ja keittosuolaliuosta vauvan tukkoiseen nenään, sekä disflatyliä tai cuplatonia paukkuvaivoihin varoiksi.

pinnasängyn verhotanko on korjattavana, ja kun sen saan, niin verho pitäisi vielä silittää ja ripustaa.

jaa.. ja tutit, rintapumppu osineen, pullot ja pullojen tutit pitääkin vielä keittää!



sairaalakassi on melkein pakattuna jo, äkkilähdön varalta.



mitä vähemmäksi yöt käy, sitä levottomammaksi ja malttamattomammaksi tää lyllerö täällä käy... =)



huoh, selkä äityy taas koneella istumisesta..

liukastuin reilu viikko sitten, (onneksi ei oikeasti käynyt kuinkaan..) ja ristiselkä ollut kipeä sittemmin.. oli se jo vähän parempi loppuviikosta, mutta pe urheilin kauppakassien kanssa, ja se selkä tietty kipeytyi uudelleen kun nostin yhtä kassia väärin..



meillä kaikilla käy muuten viikot vähiin!!! =D



-ennis- ja sintti rv 36+1

Työt loppuivat vihdoin viime viikolla, ja sen verran kiireisiä olivat viimeiset viikot, ettei nettisurffaukselle jäänyt juurikaan aikaa.



Nyt olisi vihdoin aikaa kodinkunnostamiselle, ainakin kun esikoinen on päivähoidossa.



Parina viime kertana on neuvolassa ollut epäily siitä, että vauva on perätilassa (kuten esikoisenikin). Luulen itsekin että näin on, sillä ylävatsan kohdalla tuntuu kiinteä " pallo" jonka täytyy olla pää. Hikkanykiminenkin tuntuu tuossa kohtaa. Synnytystapa-arvioon olen menossa 5.2.



Enni-Maija, kerroit jo lähes kuukausi sitten hurjasta ensisynnytyksestäsi. Minä taas jännittäisin enemmän alatiesynnytystä, kun siitä ei ole kokemusta. Sektio oli mielestäni aika helppo juttu. Tälläkin kertaa aioin pyytää sitä, koska en haluaisi riskeerata mitään tämän kauan odotetun vauvan kohdalla, joka tulee jäämään viimeisekseni. Toisaalta, jos vauva ei enää ehdi kääntyä, sektio tehtäisiin joka tapauksessa.



Ensimmäisessä raskaudessa olin koko ajan asennoitunut alatiesynnytykseen, ja pettymys oli oli suuri kun vauvan ulkokäännösyritys ei onnistunut ja sektioaika varattiin muutaman päivän päähän. Muistan kun vielä kotona viikonloppuna yritin taskulampun avulla saada vauvaa kääntymään! Lopulta totuin ajatukseen siitä etten itse punnerrakaan vauvaa ulos, pääasia että tulee terveenä maailmaan.



No, maanantaina piti olla kahdeksalta aamulla sairaalassa, ja hieman yli 12 vauva jo syntyi. Heti kapaloinnin jälkeen sain pidellä vauvaa vähän aikaa, sitten pari tuntia lueskelin lehtiä heräämössä - ja join mukitolkulla mehua, jano on kova siinä vaiheessa, kun aamulla ei saa laittaa mitään suuhun. Oli ihanaa maata siellä onnen kukkuloilla kun kaikki oli ohi ja odotella että kohta pääsee huoneeseen tutkimaan ja imettämään vauvaa.



Sairaalassa olin 5 päivää, ja se oli ihan hyvä, kun ensikertalainen vauvanhoidossa oli. Sai opastukset ja pystyi nukkumaan yöt aika hyvin. Seuraavana päivänä sektiosta pääsi harjoittelemaan kävelemistä ja kauan kaivattuun suihkuun. Muistan että nauramista piti välttää kun se hieman koski pari ekaa päivää! Muutoin ei mitään kummoista ollut, paraneminen on aika nopeaa, ja lääkkeet auttavat hyvin. Kotona piti muistaakseni kolmen viikon ajan vältellä nostelemisia, vain vauvaa sai nostella. Haavatulehdus parani helposti antibiooteilla. Joten ei kannata jännittää sektiota.



Minulla l.a. on 28.2. Saapas nähdä mitä synnytystapa-arviossa sanotaan, jos vaikka saan sektioajan viikkoa aikaisemmaksi. On kiva nähdä vauva vielä kerran ultrassa enen maailmaantuloa.

Huh, miten aika rientää...!



Onnellisia viimeisiä odotusviikkoja kaikille!



T. Fresia 35+5

vauva on jo raivotarjonnassa (rt) eli pää alaspäin lähtöasemissaan.



ja kaikki mitä on pitänyt hankkia, sisarusrattaat, pinniksen uusi patja, pieni toppapuku jne on jo hankittu.. ja vaatteetkin vauvaa varten pesty ja viikattu lipastoon. pinnis kasataan varmaan vasta joskus tammikuussa, kun meidän ekukat on siihen jo tottuneet..

koirat pelkäsivät aikanaan ihan kuollakseen vaunuja kun tuotiin ne ekaa kertaa kotiin! nyt piski ei enää niistä ole moksiskaan.

Kävin synnytystapa-arviossa menneellä viikolla perätilan vuoksi, ja sektioaika laitettiin 22.2. On helppo muistaa lapsen syntymäpäivä! Päätin jättää kääntöyrityksen väliin - tiedä häntä olisiko edes onnistunut, ensimmäisen kohdalla ei ainakaan onnistunut, liekö syynä kohtuni muoto vai mikä.



Aikaa on enää 1,5 viikkoa järjestellä kotia valmiiksi. Yöt saan nukuttua aika hyvin, mutta ainakin kerran yössä on pakko käydä vessassa.



Mitenkäs teillä muilla on tuntemukset näinä viimeisinä viikkoina?



T. Fresia 37+3

hieman lisään, että sintti syntyi 20.2. suunnitellulla sektiolla klo 8.39.



POIKA oli 3700g ja 48cm pitkä. pipon koko 35cm.



tänään kotiuduttiin, voidaan molemmat mainiosti =)



sektio oli ihan ok, voisi sanoa että jopa positiivinen kokemus.

...vaikkakin olen kyllä aika kipee vielä.



-ennis- ja sisu 4päivää..

Kiva saada juttuseuraa! :-) Olen itsekin käynyt odotuspuolella juttuja lukemassa ja niistä kokemuksista on kyllä ollut ihan hyötyäkin, mutta ei sinne itse tule kirjoitettua. En edes tälle puolelle uskaltanut kirjoitella silloin, kun helmikuisilla vielä oma pino oli. Jotenkin tuntui, ettei tästä raskaudesta uskaltanut puhua ääneen... meillä on muuten vieläkin paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä tästä odotuksesta! Pitäisi varmaan pikkuhiljaa ruveta kertomaan. ;-)



Me päädyttiin nyt ostamaan Oran vaunut, toivottavasti ne on kaikin puolin hyvät. Ja eiköhän; jotenkin tuntuu että " täydellisiä vaunuja" ei olekaan, vaan kaikissa on jotain mikä ei mene yksiin omien toiveiden kanssa. Tuo turvakaukalojuttu on meillä vielä ihan levällään, isofix halutaan myös mutta kun meillä on kaksi autoa joissa vauva varmaan molemmissa tulee jonkin verran kulkemaan, niin se sekoittaa soppaa taas entisestään. Isofixiä ei kai ole kauhean helppo siirtää autosta toiseen, ja toisaalta ne maksaa ilmeisesti aika paljon... Kestovaippoja ollaan ostettu vähän myös, eikä sekään tuotevalikoima mikään liian helppo ja yksinkertainen ole! Mutta ihanaa, kun saa tällaisia asioita miettiä ja tehdä hankintoja...



Mulla on painoa tullut pikkuisen yli 10 kg; ensin ei tullut juuri mitään kun kaikki vaan ällötti, mutta nyt olen ottanut tahtia kiitettävästi kiinni ja paino on noussut reilun 600 g viikossa. :-( Kesällä piti kaupasta ostaa kaikki, minkä vähänkään arveli maistuvan, ja ilmeisesti se vaihde on jäänyt turhaan päälle. Ja joulu tulossa, siitä jää tunnetusti aina vähän extraa... Joulua kyllä odotan kuin kuuta nousevaa, kun nyt on SE (ainoa?) joulu jolloin oikeasti odotan vauvaa! Ja ihailen kyllä myös masuani vilpittömästi, on se niin ihana pallo. :-)



Meillä on muuten kaksi koiraa, ja ollaan vähän mietitty, miten ne saisi parhaiten tutustutettua vauvaan ja homman toimimaan. Onko kissojen kanssa sama juttu? Ne taitavat ainakin päästä helpommin jonnekin ylös pakoon siinä vaiheessa, kun taapero lähtee liikkeelle ja hännät ja viiksikarvat ovat uhattuina.

Kyllä ovat hiljaisena kaikki muut helmikuiset. Vai ollaanko me kaksi about ainoat plussanneet lapsettomat, joita helmikuussa jännittää?? Vai onko meidän jutut vain niin tappavan tylsiä ettei kukaan halua meidän kanssa jutella :-D



Tuo isofix-istuin kyllä tuntui tosi hyvältä, jalusta istui kuin tauti penkissä kiinni eikä heilunut ja hetkunut ollenkaan siihen malliin kuin esim. Gracon vöillä kiinnitettävä jalusta (joka oltais saatu käytettynä halvalla :-/). Tuo Recaro maksoi aika tasan 300¿ kun valittiin siihen se halvempi kangasvaihtoehto. Onko teillä molemmissa autoissa isofix-kiinnittimet? Tuossa Recarossa oli kyllä sekin hyvä, että sen voi kiinnittää myös vöillä, ilman jalustaa jos ei jaksa joka kerta jalustaa vempuloida irti.



Mua tuossa kissojen ja vauvan suhteessa mietityttää oikeastaan vain pari asiaa. Allergiahan voi aina iskeä ja se olis tosi ärsyttävää (tosin äiti on jo luvannut että heiltä löytyy apinoille koti jos tarvii), mutta suhtaudun siihen aika luottavaisesti, kun ei kumpikaan olla allergisia millekään ja siedätyshoitoahan tämä koko raskausaika on ollut... toinen juttu on se, miten saa pidettyä kissat erossa pienestä vauvasta. Meillä kissoille ei ole juuri ollut kiellettyjä paikkoja, ne ovat nukkuneet meidän kanssa jne. Nyt ne on suljettava makkarin ulkopuolellle ja siitä saattaa koitua aikamoista protestointia. Lisäksi olen pannut merkille, kuinka " kingi" kohtelee kaveriaan: jos kaveri loikoilee jotenkin liian kivalla paikalla (esim. mun kyljessä), niin se saattaa tulla ja mätkäyttää ison ahterinsa toisen naaman päälle ja toinenhan väistää. Voisin kuvitella, että tätä taktiikkaa se saattaisi haluta kokeilla vauvaankin silloin, kun se on niin pieni, ettei vielä kilju eikä seuraa eikä vedä hännästä... Mutta kovat on systeemit mielessä miten pinnis suojataan kinnasvärkkien " hyökkäyksiltä" ja luotan kyllä niihin. Ja toisaalta olen kuullut paljon kissaperheitten juttuja siitä, kuinka kissat kauhuissaan väisteli pikkuvauvaa ja sitten sen kasvaessa jollain lailla tajusivat että tämä pieni on vähän eri asia kuin isot.



(.) muuten: mulla tais äitiysloma alkaa eilen kun neurologi huolestui mun huonosta nukkumisesta ja passitti sairaslomalle äitiysloman alkuun asti. Lucia siis toi levon ja heti kyllä nukutti paremmin kun ei hulluna enää vahtaa kelloa että onko tunti vai puolitoista enää aikaa kellonsoittoon. Työkin on aika hektistä ja se osaltaan varmaan aiheutti että pyörin illallakin vielä ylikierroksilla. Mutta nyt vointi tuntuu ihan hyvältä ja jään mielelläni töistä pois. Tämä kun saattaa olla ainutkertainen juttu elämässä, liiemmälti ei ole äitiyslomia pidelty tähän ikään vielä....

en oikeastaan kuulu tähän pinoon, olen yleensä tuolla ex-hahuissa odotuspuolella, mutta kuitenkin..



PAS-vauvaa odotellaan syntyväksi, 20.2 on sovittu sektioon aika, ja oikea LA on 24.2. kyseessä on perheemme toinen lapsi, esikoinen on nyt reilut 2v.



sairauslomalla olen ollut kuukauden päivät supistelujen ja alhaisen verenpaineen takia, se alhaisuus aiheuttaa huimaamista, väsyttää, päätä särkee toisinaan ja näkyy mustia pampuloita.

saikku jatkuu äitiysloman alkuun asti.



muilta osin raskaus on edennyt ok, eikä noistakaan ole haittaa, kun muistaa vaan levätä.

jossain vaiheessa kilpirauhasarvoissa oli jotain hämärää, mutta uusintakokeissa oli kaikki ok, joten eipä siinäkään sitten lääkärin mielestä mitään ollut.



maha on muhkea, pari viikkoa sitten neuvolassa sf oli 29cm, että yläkäyrän yläpuolella mennään, mutta käyrän suuntaisesti kuitenkin. kuten esikoistakin odotellessa.

painoa oli silloin tullut 10kg.

vanhat raskausarvet on tällä viikkoa alkaneet muuttua punertaviksi.



mutta niistä kissa ja koira asioista..

meillä oli pojan syntyessä kaksi koiraa ja kaksi kissaa.

kissojen takia pinnasänky kasattiin hyvissä ajoin, ja se osoittautui, kuten ounastelimmekin, suorastaan suosikkipaikaksi kissoille.

ei auttanut vedellä sumupullosta suihkuttelu, kun eihän sitä aina voinut olla makkarissa kyttäämässä..

erittäin hyvä konsti löytyi, kun joku kertoi kissojen inhoavan sitruunaa.

ostin kaupasta sitä vahvaa sitruunamehua sellaisessa sitruunan muotoisessa putelissa, ja kostutin rievun oikein litimäräksi siinä, ja pyyhin pinnat ja sängyn yläreunat sillä.

kuivuessaan on väritön, ja ihmisnokkaan lakkaa tuoksumasta myös pian. mutta kissat sitä inhoaa yli kaiken, ja pinnis sai olla rauhassa.

sama juttu vaunut ja sitterit ja turvakaukalot yms.

kertaakan kissat eivät ole edes yrittäneet samaan sänkyyn/vaunuun/sitteriin kun vauva on ollut siinä.



koirille laitokselta tuotiin tutkittavaksi kotoa mukaan otettu sideharsoriepu, jota olin pitänyt yhden yön vauvan pedissä.

ei se kummemmin valmisteltu, ja hyvin on sujunut.

meillä on yksi ylimääräinen makkari, jonka ovella on portti, ja koira (nyt enää yksi, kun toinen kuoli vajaa vuosi sitten vanhuuttaan) tietää että sinne, ja myös pois sieltä, pääsee kun pyytää, ja siellä saa olla rauhassa.



-ennis- ja sintti rv29+6

Ensin paljon onnea syyssäde ja Enni-Maija!



Tämä toinen tyttömme syntyi suunnitellulla sektiolla 22.2. Paino oli 3320 g ja pituus (epäilen että ei ihan tarkka) 51 cm.



Hienosti kaikki sujui, jouduimme vain odottamaan hieman kauemmin saliin pääsyä edelle menneen kiireelllisen sektion vuoksi. Ja maidon noustua rintoihin tuli ihan järkky turvotus jalkoihin, joka kesti kaksi viikkoa!



Muuten nautitaan vauvanhoidosta ja ihmetellään tätä pientä PAS-ihmettä! Ihanaa.



Kummankohan heli71 sai? Ja olihan niitä muitakin piinailijoita silloin kesällä... Ajatella että nyt ollaan vihdoin tässä pisteessä, vauva on jo maailmassa :)



Fresia

Kovin on tosiaan olleet helmikuiset hiljaisia! Kesällä ja alkusyksystä jotain aktiviteettia tosin oli, mutta sekin vähä hiipui jossain vaiheessa. Kiva kun huhuilet, ja ihme kun on päässyt aloituksesi vilahtamaan ohi, kuitenkin käyn mukamas säännöllisesti katsomassa tämän puolen kuulumisia.



Minä olen odotuspuolella vähän käynyt ihmisten tuntoja lueskelemassa, mutta jotenkin se maailma on tuntunut aika vieraalta, useimmat tuntuvat olevan 80-luvulla syntyneitä ja odottelevat jo toista tai kolmattaan. Saatan tietenkin vähän liioitella :-)



Mullakin on aika mennyt ihmeen nopeasti, alussa se tietenkin oli tosi hidasta, mutta rakenneukltran jälkeen viikkoja on tullut ihan humahtamalla. En voi tajuta, että ensi keskiviikosta lähtien rv:t alkavat jo kolmosella!! Sehän oli ihan hiljattain kun hehkutin puolessavälissä olevaa raskautta ja siitä on kohta 10 viikkoa :-O Mainitsit liiallisesta painonnoususta, paljonko sulla on tullut? Mulla on tullut lähtöpainoon (60) 9 kiloa lisää, joka on kai aika tavallinen määrä, vaikka vähemmänkin piisaisi.



Vaunuviidakkoon ei lähdetty edes seikkailemaan kun saatiin ostettua hyvänoloiset ja vähänkäytetyt yhdistelmät halvalla (Emmaljungat, muutaman vuoden takainen malli). Tykkään kyllä reippaammista väreistä, oliko ne nyt Briot vai Emmaljungat joissa oli tosi paljon kasaan menevä runko joka olisi tietty kiva ja väreistä houkutteli omenanvihreä ja oranssi, mutta ei ihan niin paljon että viitsisi niistä sen melkein 800 maksaa, varsinkin kun ihan hyvät tummansiniset tuli ostettua jo aikaa sitten. Kamalan stressin sain kehitettyä turvakaukalosta. Päädyttiin Recaroon isofix-kiinnittimillä. Aika paljon maksoi, mutta se on nyt sitten ainut uutena ostettu tähän asti. Sänky saatetaan joutua myös ostamaan uutena, kun meillä on aika kovat vaatimukset sen suhteen (meillä on kaksi kissaa, joilta sängyn pitää suojata kunnolla).



Maha alkaa olla komeissa mitoissa ja on omasta mielestäni tosi soma. Ihailen itseäni vilpittömästi, samaan tapaan kuin viimeksi ehkä n. 30 vuotta sitten ;-)



H+Penelope 29+3

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat