Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Hei! Sain yllättäen töitä ,joihin halusin mennä mahd pian. ensin tyttö oli papan kanssa ja ystävälläni hoidossa ja nyt tiistaina aloitti sitten perhepäivähoidossa. tutustumassa käytiin kolmena iltana ennen aloitusta. hoitotäti tosi mukavan oloinen ja kaikki muuten kunnossa, mutta taisi hoidon aloitus osua juuri sopivasti pahimpaan eroahdistus vaiheeseen.



Tiistaina hoitoon jäi pienen itkun kanssa, päivä mennyt ok. illalla kovasti minussa kiinni. normaalisti nukkumaan, mutta sitten yöllä hän valvoikin 3h ollen täysin virkeä, ei vain halunnut nukkua/olla yksin. Seuraavana aamuna itku oli kovempi kun hän hoitoon jäi, mutta päivä oli mennyt ihan hyvin ja itkutkin loppuvat kun poistun näkyvistä. torstai aamuna samat itkut ja illalla puntissa kiinni ja muutenkin itku herkässä.Tänään jäi sitten hoitoon jo ilman itkua ja ajattelinkin, että hyvä nyt alkaa sujua, mutta nyt iltanukahtaminen venähti 1,5 h pitkäksi kun hän ei olisikaan jäänyt huoneeseensa nukkumaan. Ennen nukkumaan mennyt tosi nätisti.



kestääköhän tämä vielä kauankin? kauhulla jo ajattelen, että työkin on vain tammikuun loppuun, että jos hän siihen asti on näin ahdistunut?



kokemuksista kiitollinen marenki odottelee vastauksia!

Kommentit (4)

Meillä tyttö meni 1v5kk päiväkotiin. Ensimmäisen viikon itki äiti sekä lapsi aamulla sekä kesken päivää (minä siis tosin vasta matkalla päiväkodista töihin...) Toisella viikolla tyttö itki vain aamulla, mutta ei enää päivällä ja kolmannella viikolla jäi ensimmäisen kerran itkemättä hoitoon. Mutta hänpä keksikin sitten kaikkea muuta millä osoitti mieltään. Ensimmäisen viikon ajan jätti aina jonkin aterian kokonaan syömättä ja pväunet muuttuivat puolituntisiksi (kotona nukkui 3 tuntiakin). Illat olivat yhtä itkua, väsymystä ja sylissä istumista.



Kuukauden jälkeen tyttö alkoi nukkumaan tunnin-puolentoista unia ja illat helpottivat sen myötä hieman. Nukkumaan mentiin silti jo 18.30 koko ensimmäinen syksy. Nyt on reilu vuosi käyty päiväkodissa ja kaikki sujuu oikein mallikkaasti, mutta kyllä hän koko ensimmäisen syksyn oli päiväkodissa sellainen arka sivustaseuraaja, ei uskaltautunut leikkeihin mukaan ja istui mielellään hoitajien sylissä. Tästä pienestä äidin arkajalasta onkin sittemmin kasvanut mitä reippain ja aktiivisin pikkutyttö. Mutta kyllä otti koville niin äidillä kuin tyttärelläkin. Ja huono omatunto on ollut koko sen ajan mitä töissä olen ollut. Nyt onneksi helpottaa kun aloitan osittaisen hoitovapaan ja saan edes yhden ylimäräisen päivän viikkoon jolloin voidaan puuhailla yhdessä kaikkea mukavaa. Joten ap kirjoittajan osalta hoito on alkanut jo melko valoisissa merkeissä, kun muutamien päivien jälkeen ei ole enää niin itkettänytkään. Tsemppiä sinulle ja muillekin eroahdistus vaiheessa lapsensa hoitoon vieville äideille!



Alona

Meidän 1,5 v. poika aloitti hoidon reilu kuukausi sitten ja eka viikko (hoidossa 3 päivänä päikkärissä) meni tosi hyvin. Sitten tokalla viikolla joka ikinen kerta hirveä huuto, kun hoitoon jätti ja samoin illalla, kun kotia päästiin. Myös niitä yöheräilyjä oli muutamia. Kolmas viikko meni jotenkin ilman itkuja, kun meni hoitoon, mutta illalla vaati hirveästi syliä, halia ja hellyyttä. Nyt hoito on jo kivaa, hyvä että ehtii vilkuttamaan, kun on kiire leikkimään muiden lasten kanssa. Iltaisin ollaan vähennetty todella paljon menoja, että saa meidän huomiota mahd. paljon ja nukkumaanmeno on aikaistunut n. 1/2 tunnilla, kun päivä on niin täynnä toimintaa, että ei vaan jaksa pieni valvoa. Joten tsemppiä, kyllä se siitä. Minäkin olen töissä vain tammikuun loppuun asti ja pohdin pari viikkoa sitten ihan samoja asioita, mutta nyt olen iloinen, että pikkuiseni tottuu olemaan muiden lasten kanssa ja saa leikkiä mielinmäärin, kun ei äiti ison mahan kanssa jaksa traktoreiden perässä kontata lattialla :)



naseli, p 1,6 v., rv 25+5

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

...ja tosiaan muistan etta ekat pari viikkoa oli kova eroahdistus, itki ja roikkui vievassa vanhemmassa kiinni. Kuitenkin itku kuulemma loppui aika pian vanhemman lahdettya. Hoitajat olivat sita mielta etta voi menna kuukausikin talla tavalla, sitten yleensa viimeistaan helpottaa. Sittemmin tytto (nyt jo kolme vee) on ollut erittain tyytyvainen ja iloinen hoitoon vietava. Minusta eroahdistus on - vaikkakin seka vanhemmille etta lapselle rankkaa - kuitenkin oikeastaan positiivista; lapsi osoittaa siten ymmartavansa muutoksen ja lisaksi osoittaa etta hanella on erityinen tunneside vanhempiinsa. Ennemmin olisin huolissani jos lapsi ei kokisi mitaan eroahdistusta. Tsemppia, kylla se siita viela iloksi muuttuu!

Meillä lapsi (poika) aloitti 1 v 6 kk iässä päiväkodissa ja tätä ennen oli ollut jo vähän aikaa isoäidillä hoidossa. Teimme pehmeän laskun, eli lapsi totutteli paikkaan aikuisen kanssa kaksi viikkoa ja vähitellen tämän kahden viikon aikana aikuisen poissaoloaikaa pidennettiin. Tästä huolimatta lapsi itki pari viikkoa joka aamu tarhaan jätettäessä vielä tuon " pehmeän laskun" jälkeen. Yhtenä aamuna sitten yllättäen jäi ihan mielellään. Nyt tarhassa on jo kaveri, jonka nimeä toistellaan koko ajan kotona, ja lapsi haluaisi tarhaan myös viikonloppuna.



Toisaalta tuo sopeutuminen on myös hyvin lapsi- (ja hoitopaikka-)kohtaista. Kavereilla on lapsia, jotka vielä nyt useamman kuukauden jälkeen saattavat itkeä tarhaan vietäessä/ haettaessa.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat