Seuraa 

Hoidan 1-vuotiasta poikaani kotona. Minun ja mieheni lisäksi hän on ollut jonkun toisen hoidettavana vain nelisen kertaa ja edellisestä kerrasta on kuukausia. Ennen niin reippaaseen poikaan on iskenyt eroahdistus ja huima vierastus - ainoastaan äiti kelpaisi. Voi sitä hysteeristä huutoa, kun yritin jättää hänet jo tutun mummon kanssa kahdestaan ulos. :-(



Olen aloittanut opinnot avoimessa yliopistossa ja iso tentti on tulossa, mutta tällä kertaa hoitoajat eivät sovi isälle. Olemme siis matkustaneet pojan kanssa viikoksi mummolaan toiselle puolelle Suomea. Ajattelin jättää pojan hoitoon jokaisena arkipäivänä ja mennä itse lukemaan kirjastoon 4-5 tunniksi. Ongelmana on tuo edellä mainitsemani huuto: miten tehdä homma mahdollisimman helpoksi lapselle? Syyllisyydentuntoani lisää, että vanhassa Vauva-lehdessä kehotettiin välttämään 1-2 tuntia pitempiä poissaoloja pahasti vierastavan lapsen luota, jos se vain suinkin on mahdollista.



No niin, ajattelen järjellä ja tajuan, että lukuisat lapset ovat päivähoidossa ja ovat varmasti huutaneet yhtä lailla alussa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen lapseni ja vaikealta tuntuu.... Ensimmäinen kirjastopäiväni on maanantaina eli poika on saanut sitä ennen tutustua kolme päivää rauhassa uudelleen paikkoihin ja isovanhempiin. Mukana on myös pari tuttua lelua. Mitä muuta voisi tehdä?



Ajattelin maksimoida lukuaikani lähtemällä kirjastoon heti pojan nukahdettua. Heppu nukkuu 2-3 tuntia ja minä luen 4-5 tuntia - tällöin eroaika jäisi kohtuullisen pieneksi. Huokaus, kirjatieto lisää taas tuskaa: jossakin luki että vanhempi ei saisi koskaan lähteä pois salaa lapselta. Mitä mieltä olette tästä?



Rauhoitelkaa levotonta äidin mieltä, jos vain osaatte!



Tuskailee



Kreatiivi

Kommentit (10)


Nyt olen jo hivenen rohkeammalla mielellä. Ajatus hoitoonjätöstä alkoi hirvittää, koska lapsi huusi hysteerisesti yli viisi minuuttia, kun jätin hänet mummon kanssa ulos. Siinä vaiheessa mummo jo luovutti ja he tulivat luokseni sisälle. Voi kun isä ei ole kanssani täällä pohjois-Suomessa jättämässä lasta hoitoon...



Voisi tietysti olla viisaampaa jättää lapsi pirteänä leikkimään ja antaa mummon nukuttaa hänet vaunuihin kuten itsekin teen. Eilisen ulkoilukatastrofininulla on kuitenkin vahva epäilys, että mummo ei saa heppua nukkumaan. No, tätä voimme testata huomenna sunnuntaina, kun kerran ensimmäinen kirjastopäivä on vasta maanantaina.



Onko teillä kokemuksia siitä, miten hoitaja saisi äidin perään huutavan lapsen rauhoittumaan nopeasti?



Kreatiivi

Kiitos hyvistä vinkeistä! Tänään oli ensimmäinen hoitopäivä mummolassa ja se meni yllättävän hyvin. Hyvästelin neuvojen mukaan nopeasti aamulla vielä pirteän pienokaisen, jonka huuto kaikui vielä ovenkin läpi ulos... Ensimmäisen tunnin aikana lukeminen lukusalissa ei onnistunut kovinkaan hyvin, kun odotin jatkuvasti mummon paniikkisoittoa.



Kaikki oli kuitenkin mennyt suht hyvin. Lähtöni jälkeen poika itki kymmenisen minuuttia ja rauhoittui sen jälkeen. Suureksi yllätyksekseni mummo sai hepun nukahtamaan helposti rattaisiin. Palatessani päiväunien jälkeen kuulin jo ovelta kikatusta. Nyt ensimmäisen hoitopäivän jälkeen illalla näyttää siltä, että poika viihtyy paremmin mummolassa ja tulee paremmin toimeen molempien isovanhempiensa kanssa. Suureksi yllätyksekseni hän ei ole roikkunut jalassani tavallista enempää.



Hyvä näin! Huomenna on helpompi lähteä lukemaan. Pakko on näin jälkeenpäin todeta, että tällä kertaa äidin eroahdistus oli suurempi kuin lapsen. :-)



Kreatiivi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Osa oli ehkä jo mainittukin, mutta listaanpa itse saamiani vinkkejä:



- äidiltä tuoksuva vaatekappale mukaan

- oma unirätti/nalle/jopa peitto

- sama rytmi kuin kotona äidin kanssa, jos mahdollista. Mummoja kannattaa vähän " kouluttaa" , meillä ainakin tuppaavat vähän sooloilemaan...Kotoa tuttu rytmi on kuitenkin auttanut hoitopäivien sujumista.

- kun rytmi on tuttu ja turvallinen, mummilassa voidaan soveltaa joitakin erivapauksia. Ylimääräinen pulla, jäätelö tai nalle puh-dvd mummin kanssa nautittuna saattaa helpottaa ikävää ja pahaa mieltä...

- muutama oma tuttu lelu mukaan, vaikka tietysti mummolan lelut/muovikipot/kuvakirjat tai mitkä tahansa hilavitkuttimet kiinnostavat (jos siellä sellaisia on) jopa todennäköisesti niin paljon, ettei lapsesi ehdi ikävöidä. Meillä esikko leikki aina mumminsa vanhoilla rihkamahelmillä yms. Omat lelut voivat kuitenkin tuoda turvaa äidin poissa ollessa.

- valokuvan joku jo mainitsikin. Sellainen on hyvä, jossa äiti ja lapsi ovat yhdessä.

- Pienellekin kannattaa selittää asioita, siis että äiti on nyt poissa mutta että tulee takaisin. Tietysti lapsen ikää vastaavalla tasolla - vähätellä ja huijata ei kannata.



Vinkki vielä hoitouraansa aloitteleville: tuttavan lapsi huusi kurkku suorana joka aamu ja aika pitkään. Homma helpottui, kun tyttöä ei laskettu aamuisin lainkaan lattialle vaan pph otti hänet suoraan äidin tai isän sylistä omaan syliinsä ja riisui siinä. Ihme juttu, mutta toimi heillä!



kuonokas

Jätät virkeänä hereille leikkimään, ja vilkutat oikein. Sitten kun lasta alkaa väsyttää, niin äitisi voi laittaa vaunuihin vaikkapa nukkumaan, työnnellä uneen. Niin minä ainakin tekisin, koska tiedän sen helpoiten onnistuvan niin.



Meillä olis hirveä huutoshow (tai on aina) jos jätän nukkuvana ja sit vauva (tai jo taapero) herää ja en olekaan paikalla, se " heräämistissi" kun meillä on vielä kuviossa vahvasti tärkeänä. Ja näin myös kun hereillä ollessa jätän meidänkin, niin ei huuda ollenkaan niin paljon.

Muutamassa kerrassa kyllä tottuu niin, että huuto loppuu heti kun ovi sulkeutuu perässäni, viimeksi ei enää edes huutanut. Takaisin tullessa kyllä sitten on niin sylissäroikkujaa ja yöllä varmistelee vähän väliä että olen paikalla (siis parin tunnin poissaoloja meillä vain).



Esikoinen aloitti 1v2kk iässä pph:lla ja huusi varmaan 2-3vk koko aika ja 2kk ainakin myös oli minun hoitoon jättäminen kamalaa, kun lapsi ei olis halunnut mennä ja huusi jo matkalla, samoin kuulemma vartin aina poistumiseni jälkeen ja yöt oli kamalia. :( Isä jos vei, niin ei itkenyt kuin sen " normaalin" ajan eli oven sulkeutumiseen sen eka 2-3vk jälkeen... joten meillä ongelma ratkesi kun isä rupesi viemään hoitoon ja minä vain jos oli pakko noin kerran viikossa.

Meillä tyttö rupesi vierastamaan 5kk, joten vieraille en malttanut jättää hoitoon. Kun lisäksi alle 1v alkoi valtava eroahdistus, olivat kaikki lähdöt vaikeita. Tyttö huusi siis myös kun jäi isän kanssa kotiin.



Itse en lähtenyt koskaan salaa. Eron hetkiä helpotti rakas unirätti ja se että isä piti tyttö sylissä. Lähtöni jälkeen he menivät aina katsomaan akvaariota, jota tyttö muutenkin tykkäsi katsella.



On hyvä, että mummi ja lapsesi ehtivät tutustua toisiinsa pari päivää. Eroa helpottamaan suosittelen vilkutus, suukko ja nopea lähtö. Sen jälkeen mummo leikittämään lasta jonkin mieluisan leikin pariin. Siskoni lapsella ikävää helpotti äidin valokuva, joka oli lapselle se kaikkein rakkain juttu.

Alkuun kaikki meni todella hyvin. Joskus reilun vuoden ikäisenä tuli kuvaamasi eroahdistus. Itku loppuu kuitenkin aina viimeistään 15 min kuluttua äidin tai isän poistuttua paikalta. Pojan päiväkoti oli valtavan hyvä ja hän viihtyi siellä. Oli aina tyytyväinen, kun haimme hänet kotiin. Vain se eronhetki oli vaikea. Tärkeintä on poistua nopeasti. Erohetkeä ei kannata pitkittää yhtään. Tällä hetkellä poika on ollut muutaman viikon kotihoidossa. Nyt on sellainen vaihe, että vain äiti kelpaa, mikäli olen kotona.

Et kertonut, miten lapsi suhtautuu, jos kuitenkin jätät hänet jonkun henkilön hoitoon? On ihan normaalia, että itkee perääsi niin kauan kun näkee sinut, mutta entä kun olet mennyt? Itkeekö vielä kauan sen jälkeen?



Tiedän hyvin, että äidin eroahdistus on yhtä suuri kuin lapsenkin. Itse koen vieläkin aika ajoin syyllisyyttä työssä olemisesta, vaikka muita vaihtoehtoja ei ole, eikä poikani perääni itke.



Voisit ensimmäisenä päivänä sopia, että sinulle soitetaan, jos lapsi herättyään päiväunilta ei lopeta itkuaan tietyn ajan kuluessa. Veikkaan ja toivon kuitenkin, että mummolassa on niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, ettei ehdi perääsi mahdottomasti itkeä. =)



Olen hieman eri mieltä tuosta mitä olit lukenut, mutta jokainen lapsi on niin erilainen, ettei voi sanoa pitäisikö jättää hoitoon vai ei... Minun lapseni on ollut hoidossa mummolla päivällä jo 4kk vanhana, ja pph:lla 9kk ikäisestä, joten ymmärrät varmaan ettei meillä paljon vierasteta. Lisäksi oli ensimmäistä kertaa eron jälkeen isällään viikon ajan, ja tuolloin oli vuoden vanha, eikä ollut tavannut isäänsä neljään kuukauteen. =)



Jatka rohkeasti opiskelua, ja luota siihen että eroahdistus (molempien) menee aikanaan ohi..! Voimia..!

Meillä yritys viedä 1,5 vuotias lapsi hoitoon tyssäsi - tai hoidon aloitus pitkittyi, kun huuto ei loppunutkaan. Täti soitti, että tule hakemaan, ei saa rauhoittumaan millään - ei siis reagoinut mihinkään, huusi vaan. Ehti itkeä vajaan tunnin ennen kuin ehdin paikalle. Uusi yritys joskus kohta?!? Vinkkejä ei siis ole, halusin tuoda vain tälläisen kokemuksen esiin.

lapsi lopettaa huudon muutamassa minuutissa äidin hävittyä silmista. Jonkun tovin kuluttua lapsi tottuu äidin lähtöön ja lopettaa huudon kokonaan. Muista jankuttaa lapselle lähtiessä, että äiti tulee kohta hakemaan; eihän noilla pikkuisilla ole mitään ajantajua,no hätä!!

joten tiedän mistä puhut :)



Olen hoitovapaalla, ollut keskimmäisen (nyt 4 v 4 kk poika) syntymästä asti kotona, ja aika tiiviisti ollut poikiemme kanssa kotona.



Toki miehenikin hoitaa lapsia, töitten jälkeen ja viikonloppuisin.

Mutta keskimmäinen on jokseenkin kiintynyt kovasti isään ja kuopus äitiin :)



Meillä alkaa auttamaton huuto mun poistuessani kuvioista edes hetkeksi, välillä jopa roskien vientikin saa aikaan kammottavan huudon.



Mummot ovat hoitaneet myös poikiamme, ja muutamia kertoja joku ystäväni myös.

Isompi jo iloisena vilkuttaa lähtiessäni jonnekkin, ja tuumaa vaan " hei hei äiti!" , mutta pienempi kun näkeekin mun pukevan ulkovaatteita päälle, alkaa salamana etsimään omia vaatteitaan, ja tekee lähtöä mukaan...ja itkuksi menee AINA jokainen lähtö.

Vaikeaa se on itsellenikin, jotenkin tuntuu niin sydäntä raastavalta se itku :(



Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että silloin kun lapset/lapsi jää hoitoon, hän jää hereillä ollessaan, että tietää äidin poistuvan.

Helpompi olisi tietty ottaa ja lähteä silloin kun nukkuu, mutta veikkaanpa, että pidemmän päälle saattaisi tulla ongelmia nukkumisen kanssa, jos pelkää äidin aina poistuvan sillä aikaa kun nukkuu.



Meillä lapset aloittavat päiväkodin tammikuussa, ja valmiiksi jo stressaan tuon kuopuksen osalta.

Tiedän, että isompi pärjää ja viihtyy, mutta tuo kuopus, apua!

Varmaan itse(kkin) itkeä tillotan, saati mitä tulee työnteosta, niin symbioosi meillä on :)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat