Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija


Hän kertoi jotakuinkin näin: " tyttö aikansa härnää poikaa ja poika kuuntelee aikansa. Kun sillä on mitta täynnä, se pamauttaa nyrkillä siskoa suoraan naamaan" .



Nuo lapset 5- ja 6- vuotiaat. Onko teillä samanlaista? Kun lapset tappelevat, käyvätkö he toisiinsa käsiksi??? Onko tuollainen ihan normaalia? Ei voi olla...



Ihmettelen, kun meillä ei ole lapset KOSKAAN nyrkeilleet, raapineet toisiaan, sylkeneet, vetäneet tukasta jne. Yhden käden sormilla on laskettavissa kummankin lapsen käden kohotukset (tarkoituksena lyödä), jotka ovat olleet enemmän uhkauksia, eivät ole uskaltaneet oikeasti lyödä, vaatteita hipoo vain.



Sivut

Kommentit (53)

Itse uskon, että samaa sukupuolta olevilla voi keskimäärin olla enemmän kilpailua keskenään. He tavallaan taistelevat samalla kentällä. Heillä pitäisi olla kaikki samanlaista, jos toinen saa jotain, pitää toisen saada täsmälleen samanlainen. Intressit ovat myös samanlaiset, esim. kilpaillaan siitä kumpi " kaunistautuu" kauniimmaksi tai kumman barbi näyttää kauniimmalta.

Vierailija:

Lainaus:


Lapset ovat persoonallisuuksia vaikka sisaruksia ovatkin, eivätkä kaikki lapset vain yksinkertaisesti tule toimeen keskenään.




Olet oikeassa, ristiriitoja syntyy eri perheissä eri tavalla. Lapset ovat erilaisia.



Mutta tästä huolimatta on tärkeää opettaa jo lapsuudessa lapsia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Jos lapset eivät kerta kaikkiaan tule keskenään toimeen, siihenkin pitää lapsille opettaa työkalut, miten tilanteista selvitä ilman väkivaltaa.



ap



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


HUI!



Aika hurjalta kuulosti nuo tappelusi siskosi kanssa!

Vanhemmilla on selvästi ollut teille liian vähän aikaa, kuten sanoitkin. Minulla on neljä kolme sisarusta, eikä koskaan tapeltu fyysisiä keinoja käyttäen. Jos olisimme tapelleet tuolla tavalla, olisimme saaneet sellaiset sanktiot ja puhuttelut, että emme olisi uskaltaneet enää toiste!



Samaa keinoa käytän minäkin, puutun fyysiseen väkivaltaav välittömästi ja se on ehdottomasti kielletty! Mutta....ymmärrän sen, että lasteni väkivallattomuus riitatilanteissa ei välttämättä ole ainoastaan erinomaisen kasvatukseni tulos. Lapset ovat erilaisia, toiset äkkipikaisempia ja vallattomampia kuin toiset.



ap


Ehkä niin...mutta esimerkkini lapset (aloitusviestissä) ovat tyttö ja poika. Uskon, että nämä tappelujutut ovat enemmänkin kiinni lasten temperamentista ja vanhempien suhtautumisesta tappeluihin kuin sukupuolista.



ap

Nyt kauhistelet täällä niitä, jotka yrityksistään huolimatta eivät ole! Esimerkiksi minä olen välillä epätoivoinen lasteni kanssa. Fyysisesti toisen kimppuun käyminen on mielestäni kauheimpia asioita mitä tiedän. Siitä huolimatta lapseni mätkivät, purevat, tönivät tosiaan usein riitatilanteissa. Me mieheni kanssa emme koskaan ole väkivaltaisia, lapsemme katsovat vähän ja todella väkivallattomia, lastenohjelmia, ovat olleet suurimmaksi osaksi kotihoidossa jne. Kärsin itse hirveästi siitä ja minusta tuntuu sietämättömältä tällainen osoittelu täällä. Että komennat vain lapsiasi niin lopettavat... kun eivät lopeta! Meillä on perheessä aika paljon vakavaakin sairautta ja olemme välillä kovilla, mutta siitä huolimatta teemme kaiken minkä jaksamme ja lapsemme ovat ulkopuolisten mielessä erittäin sosiaalisia ja hyväkäytöksisiä. Kotona he vaan käyvät toistensa kimppuun jatkuvasti.

Kun lapsi lyö niin häntä rangaistaan hänen ikänsä kannalta parhaalla tavalla kuten jäähy (ei mikään kiva paikka vaan virikkeetön ja tylsä paikka), lempilelun takavarikointi, televisio-ohjelmien jäädyttäminen yms. Kun lapsi ymmärtää että jos hän lyö niin 100% varmuudella hän ei saa katsoa televisiota kahteen päivään yms. Jos tuo ei auta niin lapselle täytyy etsiä sellainen rangaistus joka on hänelle sopiva ja nostaa vain panoksia, jos käytös ei muutu. Ei ole luonnollista lyödä toista omien tuntojen takia (" kun se vaan on niin tyhmä!" )



Jos lapsi hakee huomiota (niin kuin joku kirjoitti) eli lyömisellä saa ainakin huomiota aikaiseksi niin jotakin vanhempi tekee väärin. Uskomatonta miten niin moni täällä on verissäpäin tapellut sisaruksensa kanssa. Meillä ei olisi tullut mieleenkään moinen. Tottakai muuten riideltiin, mutta meillä ei suvaittu fyysistä väkivaltaa eikä kiroilua. Meidän vanhemmilla jo pelkkä asenne riitti ja uskonpa, että se riittäisi monessa muussakin perheessä. Mutta se, että joskus saa ja joskus ei, ei lopeta tiettyä käyttäytymismallia.

Kaikki lapset eivät vaan tule keskenään toimeen, kuten eivät kaikki aikuisetkaan. Jos lasten luonteet ovat sellaiset, että ristiriitoja syntyy koko ajan, saa vanhempi koko ajan selvitellä tilanteita ja käsirysyjäkin syntyy helpommin. Kun lasten luonteet taas natsaavat helposti toisiinsa, ei ymmärrettävästi ristiriitojakaan synny niin paljoa. Lapset ovat persoonallisuuksia vaikka sisaruksia ovatkin, eivätkä kaikki lapset vain yksinkertaisesti tule toimeen keskenään.


Ihan oikeasti....(kunpa voisin nyt näyttää kasvoni ja eleeni!), en todella kuvittele olevani mikään täydellisyys!! Kyllä meidänkin perheessä on ollut ihan riittävästi kasvatuskysmyksiä joista kompuroida eteenpäin. Eivät lapseni mitään täydellisesti käyttäytyviä täydellisten kasvattajien hedelmiä sentään ole ;D



Tuolla kommentilla, jota lainasit tarkoitin pidemmän tähtäimen oikean ja väärän oppimista. Vaikka KOKO lapsuusiän lapset tappelisivat, silti _aikuisuuteen mennessä_ heille kehittyy taju oikeasta ja väärästä, jos vanhemmat jaksavat sinnikkäästi puuttua tappelemiseen. Tätä tarkoitin.





ap

ja olenkin sanonut että tapelkaa niin paljon kuin haluatte, mutta ei sitten tulla minun luokseni itkemään. Useinkaan eivät jaksa kauaa tapella.

kuitsenkin aikuiset osioittavat että se on väärin eivätkä itse käytä väkivaltaa ei lapsistakaan kasva väkivaltaisia aikuisia vaan he oppivat kasvaessaan aikuisen avulla oikean ja väärän käytöksen eron ja oieat tavat toimiamyös suuttuessaan.



8

tapella ollenkaan. Niin ja ei muuten myöskään vaikeuksia parisuhteessa sillä emme riitele käytännössä katsoen ollenkaan miehen kanssa. Osaan myös omien kokemusten takia pitää kiinni lapsillakin siitä miten pitää toista kohdella.



8


Olen pahoillani, että sait minusta tuollaisen kuvan. En todellakaan ole itsekään mikään täydellinen äiti!! En kauhistele sitä, että jotkus lapset tappelevat väkkivaltaisesti (kuten jo olen pari kertaa kirjoittanutkin). Ymmärrän myös, että joissakin perheissä voimat ovat vähissä puuttua lasten tappelemiseen.



Vielä kerran: YMMÄRRÄN, ETTÄ OMIEN LASTENI VÄKIVALLATTOMUUS EI OLE AINOASTAAN ERINOMAISEN KASVATUKSENI TULOS. MM. LASTEN TEMPERAMENTTI JA YMPÄRISTÖTEKJÄT VAIKUTTAVAT MYÖS.



Ainoa asia, mitä tässä ketjussa olen paheksunut on se, että lasten väkivaltaista tappelemista ei edes yritetä estää. Tosin siinäkin taustalla voi olla uupumus arkeen ja lastenhoitoon.



Jaksamista teidän perheelle! Toivottavasti jossakin vaiheessa helpottaa kun jaksatte sinnikkäästi kahlata eteenpäin.





ap

Tottakai on normaalia kilpailla samaa sukupuolen kesken kummalla on kauniimpi barbi ja kumpi juoksee lujempaa. On kuitenkin ihan eri asia alkaa vetämään toista hiuksista ja lyömään jos toinen väittää oman barbinsa olevan nätimpi tai häviää juoksukilpailussa. Tai jostain ihan muusta syystä.



Terve kilpailu kehittää lasta positiivisesti, mutta fyysinen väkivalta ei. Siihen tulee vanhempien laittaa rajat.



t: kahden pojan äiti.

Ensin toinen ärsytti, esimerkiksi vei lelun/karkkipussin kädestä tai vaan aukoi päätään tarpeeksi kauan. Sitten toinen läppäisi toista olkapäähän, toinen nappasi tukasta, toinen nipisti täysin voimin, toinen tönäisi toisen nurin, toinen potkaisi toista maatessaan lattialla, toinen hyökkäsi päälle, sitten pyörittiin lattialla...



Välillä sattui pahasti, toinen vaikka löi päänsä lattiaan tai sitten joku tavara saattoi mennä rikki. Silloin tappelu loppui siihen paikkaan ja mentiin lohduttamaan itkevää. Kyse ei siis koskaan ollut mistään vihamielisestä aggression osoituksesta, tappelun sijaan kutsuisin tuota mieluummin remuamiseksi tai riehumiseksi. Ja kyllä, meitä kiellettiin, mutta esim. koulun jälkeen olimme kahdestaan pari tuntia ennen äidin paluuta kotiin, milloin oli kiva ottaa yhteen kun kukaan mölli aikuinen ei valittamaan.



Ei se lasten tappelu niin vakavaa ole, samanlaista harjoittelua ja voimien koettelua kun vaikka se, että kakara rääkyy kaupassa pää punaisena ja testaa vanhempiaan tai kokeilee uskovatko vanhemmat valheita. Ei sitä suvaita pidä, mutta itse en lähtisi täysin tukahduttamaankaan. miten sitten pitäisi menetellä tilanteessa, jossa toinen vaivihkaa ärsyttää toista, kun vanhemmat eivät huomaa? Lapsi pitäisi opettaa siihen, että kaikki p***a pitää niellä? Opettaa lapsi aina tulemaan itkien äidin helmoihin kuuntelemaan älä välitä siitä lohdutteluja, jotka eivät todellakaan paljon lohduta?



Ja muuten, minä ja siskoni olemme käsittääkseni nykyään ihan täysipäisiä nuoria aikuisia, jotka eivät pahoinpitele ketään ja joilla on mitä parhaimmat välit keskenään.



Eri asia tietysti, jos toinen penska oikeasti hakkaa toista eikä tajua lopettaa vaikka toinen itkee verissäpäin - se on sairasta, mutta niin kauan kuin molemmilla on täysi uho päällä ja tapellaan ihan yhteisestä sopimuksesta, niin vanhempien ylenmääräinen sekaantuminen aiheuttaa vain sen, että matsi käydään myöhemmin, kun äiti ei huomaa.


Kuinka usein tappelevat noin? Ovatko samaa vai eri sukupuolta? Ovatko he aina tapelleet tuolla tavalla vai vasta viime aikoina? Ajatteletko, että se on normaalia kisuamista vai voisiko syynä olla joku esim. kavereilta opittu tapa/lasten stressi (esim. vanhempien avioero, läheisen kuolema/ joku muu syy ?





En missään nimessä paheksu tai osoita sormella, haluaisin pohtia tätä ihan puolueettomasti. Ja miettiä, ovatko omat lapseni jotenkin erilaisia, nyhveröitä, kun eivät tappele noin ;D ?





ap

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat