Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mikähän siinä on, että jotkut aina valittavat, että rahaa on niin vähän ja mihinkään ei riitä kun taas toiset kokevat samassa tilanteessa, että heillä menee ihan hyvin. Ja tämä siis ihan samalla rahamäärällä. Appivanhempani ovat valitelleet, kun eläke on hirveän pieni ja hirvittää, kun vastike nousee jne jne.



Itsekin olen ollut myötätuntoinen, mutta vasta nyt kävi ilmi, että heidän tulonsa ovat lähes samat kuin omien vanhempieni, jotka vielä elättävät yhtä lasta kotona. Omat vanhempani tulevat mielestään toimeen ihan hyvin, vaikkakaan eivät leveästi. Ovat usein vielä auttaneet meitä vanhempia lapsia rahallisestikin, kun ovat voineet ja nähneet sen tarpeelliseksi. Lisäksi lopulta varallisuus heillä on jokseenkin sama, ehkä appivanhemmilla peräti suurempikin.



Juttelin asiasta mieheni kanssa ja emme löytäneet mitään erityistä syytä miksi heillä oikeasti olisi mitään hätää. Rahaa riittää kuitenkin jonkin verran " ylimääräiseen" kivaan, kuten etelänmatkoihin. (Tunnemme molempien rahatilanteet ja elämäntavat kuitenkin hyvin.)



Miksi jotkut tuskailevat ja valittavat elämäänsä samassa tilanteessa, kun toiset taas näkevät sen valoisena ja hyvänä?

Kommentit (4)

Omasta suhtautumisesta riippuu välillä niin moni asia elämässä. Missä toinen ei näe kuin valittamisen aihetta niin toinen on tyytyväinen. Ja toisilla on paska elämä vaikka kaikki olisi periaatteessa hyvin, ja toiset taas voivat elää hyvän elämän vaikeissakin olosuhteissa.



Itse olen enemmän nuukan puoleinen, ja olen saanut rahat aina riittämään ja säästöönkin vaikka välillä on ollut pienetkin tulot. Eikä olisi tullut mieleenkään valitella muille rahapulaa ja elämän kalleutta. Mullakin on tuttuja joilla on paljon suurempi palkka kuin itselläni, mutta silti valitetaan ainaista rahapulaa. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot...

Ap vastaa:



Toi köyhäilykin on vähän eri juttu. Omat vanhempani mielestäni tarkoituksellakin köyhäilevät enemmän. Heillä on ollut aina tapana katsoa rahapussiin ja miettiä mitä todella haluavat, sitten toteutaan niitä mitä todella halutaan, toisessa paikassa voidaan köyhäillä oikein kunnolla.



Kun olin lapsi, meillä oli aika jolloin rahasta oli todella tiukkaa. Vanhempani olisivat voineet ratkaista sen myymällä omaisuutta (ja samalla päästä eroon lainanlyhennyksestä), mutta päättivät kokeilla selvittäisiinkö. He siis miettiävät vaihtoehdot ja valitsivat tietoisesti rankemman tien. Eikä sitä sitten sen kummemmin tuskailtu, vaikka varmasti ei helppoakaan ollut. (Mm. leikkeleitä ei näkynyt jääkaapissamme edes joka kuukausi. Mutta lapsena minua ei häirinnyt, kun sain riittävästi ruokaa, sain pitää harrastukseni ja vanhemmat eivät jatkuvasti tuskailleet.)



Vastaavassa tilanteessa appivanhemmat olisivat todennäköisesti päätyneet samaan lopputulokseen, mutta samalla voivotellen jatkuvasti miten tästä selvitään ja kun menee huonosti ja kun lapsille ei saa sitä ja tätä ja vaatteetkin on kamalat.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

oikein mukavasti. Meillä on halvat asumismenot, koska asuntomme on pieni ja vähän rähjäinen. Ostamme harvoin vaatteita tms. Automme on vanha aj pieni. Mutta muuten minusta meillä on rahaa ihan hyvin kaikkeen kivaan. Mieheni veli on hyväpalkkaisissa töissä ja heillä on meihin nähden kaksinkertaiset tulot. Asunto ja auto ovat ihan eri luokkaa kuin meillä ja he ovat aina sisustamassa ja remontoimassa ja ostelevat hienoja vaatteita. Ja urputtavat koko ajan, kuinka kaikki raha menee kädestä suuhun ja on törkeää kun Suomessa ei pysty työllä rikastumaan jne.

Vierailija:

Lainaus:


Miksi jotkut tuskailevat ja valittavat elämäänsä samassa tilanteessa, kun toiset taas näkevät sen valoisena ja hyvänä?




Mä itse sanon appivanhempiesi elämäntapaa köyhäilyksi. Mun entisen poikaystävän äiti oli ihan samanlainen. Hän oli asianajaja ja tienasi ihan kohtuullisen hyvin. Koko ajan piti silti vouhkata, kuinka vähän on rahaa jne. Mä esimerkiksi jouduin maksamaan syömästäni ruuasta siellä, olimme silloin lukiolaisia.



Tää tapa tarttui sitten poikaystäväänikin. Muutimme kumpikin pois kotoamme (emme asuneet yhdesä) ja sama köyhäily jatkui. Se oli oikeasti aivan hirvittävää! Koskaan ei voitu tehdä mitään, vaikka samat tulot meillä oli molemmilla. Loppujen lopuksi erosimme, ja varmaan tää asenne rahaan oli suurimpia syitä.



Musta tuntuu, että nää köyhäilijät nauttii siitä köyhäilystä. Mun mielestä se on vain äärimmäisen rasittavaa.



Mäkin elän nyt opintotuella (käteen n. 430 e / kk). Se menee oikeastaan kokonaan vuokraan jne. kiinteisiin kuluihin. Ruoat ja muun elämisen kustannan säästöilläni, joita käytän noin 150 e / kk. Enkä silti valita! Kaikki kaverit ja sukulaiset tietää muutenkin, että niukkaa on. Nautin kuitenkin elämästäni. En tee tästä niukasta elämästä nroa.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat