Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Itse olen alkanut olla vähän sitä mieltä, että nykyaika ruokkii sellaista ilmapiiriä, että kaiken pitäisi olla elämässä helppoa. Kun asiat eivät mene oman mielen mukaan, niin sitten sairastutaan " masennukseen" .



Tietysti voi oikeasti sairastua, mutta mutta...

Kommentit (14)

se kuuluu tähän elämään, ettei aina mene niin hyvin.

Ihan todellisena sairautena masennus on jotain kamalaa, sivusta seuranneena sitä, ettei pääse edes sängystä ylös ja yrittää tappaa itsensä, kun ei näe muutosta missään...



Sitten on näitä (no julkkiksia varmasti myös lisäämässä ilmiötä) niin " masentuneita" jotka löysin valon elämään taas joogasta tai oppivat nauttimaan parisuhteesta jne.



Masennus on ihan normaalia, mutta kun se täyttää KOKO elämän, siitä tulee sairaus.

...että muotimasentujat olisivat mikään kovin iso ilmiö. Varmasti niitäkin löytyy, mutta tällaisella keskustelulla saadaan aikaan sitä, että oikeasti masentuneita ei oteta todesta. Ihminen, joka ei itse ole ollu masentunut, ei oikeasti voi toisen masennusta vähätellä. Omassa suvussani on paljon ihmisiä, jotka ovat masennuksen takia joutuneet ihan sairaalahoitoon asti, ja kaikkein rankinta heille on ollut se, että muut ovat vähätelleet kyseistä sairautta. " Nyt vaan otat itseäsi niskasta kiinni ja ajattelet positiivisesti, sillä se hoituu" , sanoivat monet. Ei se ole ihan noin yksinkertaista...

No joo, meni jo ehkä vähän aiheen vierestä, mutta asia on sen verran lähellä sydäntä, että menee aina vähän paasaamisen puolelle.

Taipumus masennukseen on myös periytyvää, vähän niin kuin taipumus alkoholismiin. Minä en välttämättä siihen sairastu, vaikka isäni (ja puolet suvusta muutenkin) on sairastunut. Jos niin ikävästi joskus kuitenkin käy, niin toivoisin, ettei kukaan ajattelisi, että " Toi nyt vaan on muka niin masentunut, kun se on muotia. Ottaisi itseään niskasta kiinni ja lopettaisi ton pelleilyn" .

Masentuneiden määrän lisääntymisen suurimmat syyt ovat varmasti se, että ko. sairaus tiedostetaan paremmin (niin kuin joku jo sanoi) ja se, että elämä on nykyään aikalailla erityyppistä kuin aiemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse olen kärsinyt masennuksesta ja itselläni siihen kyllä kuului se että välillä meni myös kovaa. Kävin paljon baareissa, shoppailin jne. Tavallaan yritin parantaa oloani ostamalla ja juomalla. Välillä taas makasin vain sängyn pohjalla ja toivoin kuolevani.



Masennus ilmenee eri tavoin eri ihmisillä.

Varmasti nykyajan elämänmeno altistaa masennukselle..ihmisillä on hirveästi paineita jo lapsesta asti. Ei saisi olla heikko vaan aina pitäisi pärjätä ja menestyä vaikka mitä kävisi.



Ja sitten vielä arvioidaan kuka on oikeasti masentunut ja kuka feikkaa. Ei voi kun ihmetellä. Eikö se ole jokaisen oma kokemus mikä ratkaisee. Ei sitä toinen ihminen voi tietää mitä toinen käy läpi päänsä sisällä.

Me ihmiset ollaan kaikki niin erilaisia..toiset kestää hirveän paljon psyykkistä kipua ja toiset taas luhistuu jo pienestä vastoinkäymisestä tosi pahasti.

Tunnen parikin ihmistä, jotka eivät mm. voi mennä töihin, kun ovat niin masentuneita. Kaupungin ykkösbaareissa voi kuitenkin riekkua viikonloput, ostella sinne uusia vaatteita ja vetää kaikkia päihteitä mitä vastaan tulee, ja sossussa ja kavereille sitten selitetään, että ollaan pitkäaikaistyöttömiä masennuksen vuoksi. Kai sitä nyt masentuu, kun on koko ajan joko krapula tai vieroitusoireet....Toinen selittää masennuksella sitä, että on mieluummin ansiosidonnaisella kuin työssä, kun se ansiosidonnainen on parempi kuin tarjottu palkka, eikä töissä käydessä olisi aikaa pokata miehiä kotiinsa päivät pitkät.



Kärsin itse serotoniin vajeesta, ja mikä on korjattu pysyvällä lääkityksellä, mikä teki musta täysin oman itseni ja työkykyisen muutamassa viikossa. Sairastuin talvella, en tosiaan päässyt sängystä ylös, en kyennyt edes vastaamaan puhelimeen, olin jatkuvasti huolissani KAIKESTA ja kärsin ihmeellisistä syyllisyydentunteista ja paniikkikohtauksista. Tähän ei liittynyt mitään varsinaista tapahtumaa, musta tuli yhtäkkiä vain pelokas ja olin aika kauhuissani siitä, että en halunnut enää käydä edes kaupasta. Koska halusin olla oma itseni jälleen, enkä jäädä tuleen makaamaan, sain lääkityksen ja puolen vuoden psykiatrilla käynnit.



Väitän, että niin traumasta ja järkyttävästä tapahtumasta, kuin myös " ilman syytä" ilmaantunut masennus saadaan korjattua nykyajan mielialalääkkeillä ja keskusteluavulla jokaiselta, edes niin, että normaalia elämää pystyy jatkamaan. Kyse on vain halusta, ei tekosyistä, joiden takia ei tarvitse mennä töihin mutta aikaa kavereille ja miehille kyllä riittää...Oikea masennus on sairaus, jolle ei voi mitään, mutta monille se on tekosyy laiskotteluun, huomionhakemiseen ja rentoon elämään...

Eihän ihminen osaa kuvitella pahempaa masennusta kuin se pahin, joka on omalle kohdalle osunut, joten kaikki eivät ehkä tajua, ettei se oma väsymys tai alakulo vielä ole sairautta. Minusta ei kuitenkaan ole ulkopuolisten asia päättää, kuka on " muotimasentunut" ja kuka oikeasti sairas. Toivottavasti kaikki saavat tarvitsemansalaista apua. Masennus on kuitenkin hengenvaarallinen sairaus, joten ei sitä pidä kenenkään kohdalla vähätellä.

Kyllä mäkin yritin aluksi selvitä ilman lääkitystä käymällä terapiassa ja liikkumalla säännöllisesti. Tuloksena vaikea masennus kun alunperin oli lievä. Että sellasta... Nyt puoli vuotta ollut lääkitys päällä ja toipuminen käynnissä.



Mä en käsitä, miksi meitä masentuneita jatkuvasti yritetään saada ulkopuolisten taholta luopumaan lääkityksestä. Tuskin te kellekään syöpä- tai reumapotilaalle menisitte sanomaan, että koitas nyt hei vaan pärjätä ilman lääkitystä...





Huomasitteko muuten tutkimustuloksen, että puolen tunnin kävelylenkki päivittäin on yhtä tehokas kuin masennuspilleri?!

[/quote]

Tarkoitan, masennus on TAPPAVA TAUTI! Maamme loistaa itsemurha tilastojen kärjessä, ja suuri syyn tähän on taipuvaisuutemme masennukseen:( Asiaa ei todellakaan kannata vähätellä...!



Mutta nykyään jos ihmisellä on rankka viikko töissä, hän saattaa valittaa jumpassa " olevansa niin masentunut" . Tämä särähtää masennusta sairastaneen korvaan PAHASTI...!:(

Itse makasin kirjaimellisesti KAKSI VUOTTA sängyn pohjalla, kykenemättömänä töihin, kouluun, -mihinkään! Oli hyvä päivä jos jaksoin syödä ja käydä suihkussa...



Joten toivoisin ihmisten käyttävän termiä " väsynyt" tmv. masennuksen sijaan... Sillä emmehän käytä pikku yskästäkään termiä " keuhkosyöpä" ...? Asioita voinee verrata, sillä masennus tosiaan on erittäin vakava tauti, joka hoitamattamana (joskus hoidossa olevankin kohdalla) johtaa kuolemaan... :(

mutta myös elämä on muuttunut hirvittävän hektiseksi. Työelämän säännöt ovat raaistuneet, perspektiivi lyhentynyt, kuntien palvelut heikentyneet, asuntojen hinnat nousseet pilviin jne.



Normaali uupumus ja alakulo diagnosoidaan masennukseksi ja käteen työnnetään pilleripurkki. Oikeasti masentuneiden joukko tuskin on sen suurempi kuin ennenkään.



Lääkäreille lisää koulutusta aiheesta (ja muiden kuin lääkefirmojen järjestämää, kiitos!). Huomasitteko muuten tutkimustuloksen, että puolen tunnin kävelylenkki päivittäin on yhtä tehokas kuin masennuspilleri?!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat