Vierailija

Alkaa pikkuhiljaa jo huolettamaan. Aikaa on kyllä ollut sopeutua, kun maaliskuussa jo asia selvisi ja laskettu aikakin lähestyy (lokakuun puolivälissä).



Ymmärrän, että meillä tulee varmasti olemaan rankkaa. Meillähän on jo kolme pientä lasta, esikoinen aloitti juuri eskarin ja sitten on 3,5-vuotias ja kesäkuussa vuoden täyttänyt.

Kuitenkin, meille nyt annettiin tällainen lahja, että se viimeiseksi aiottu vauva tuleekin tuplana. Itse olen asiasta äärimmäisen onnellinen. Ja meillä on myös lähellä asuva, todella avulias mummi (äitini), joka ottaa ainakin kahdesti kuukaudessa 2 vanhinta lasta viikonloppua viettämään heille. Lisäksi miehen äiti on palkannut meille (häälahjana ;) kerran viikossa käyvän siivoajan, joka sekin helpottaa arkeamme todella paljon.



Vauvathan voivat olla tosi helppoja, toki myös koliikkivauvoja. Minusta on ihan turhaa kauheasti etukäteen murehtia, koska muutkin ovat varmasti selvinneet kolmen ihan pienen kanssa. Syntyyhän kolmosiakin.



Mutta, mitä ihmettä sanon tai teen tuolle miehelle, joka päivittäin murehtii tätä katastrofia, joka meidät on kohdannut?? Kai tähän liittyy vahvasti myös se, että mies on AINA halunnut NELJÄ lasta ja nyt niitä tuleekin viisi.

Kommentit (10)

Ei ainakaan tule sitten shokkina, jos vauvat kovin valvottavia. Ja jos taas on oikein rauhalliset vauvat, voikin huokaista, että eihän tämä niin vaikeaa olekaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta varmasti kaikesta selviää:)



Meillä kaksoset olivat ensimmäiset ja olivat kyllä niin helppoja lapsia että oikein tylsää pääsi olemaan aika usein:)



Onnea kaksosista ja voimia tulevaan, muuta en osaa sanoa:)

Sieltä sitä tietoa ja vertaistukea saa. Hassua että miehesi noin jännittää, onhan teillä jo noin monesta lapsesta kokemusta ennestään, ei ne kaksoset ole sen kummempia :)

T: Kaksosten äiti

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat