Vierailija

Täytin eilen 40 v. Mies unohti. No, siinä ei ole mitään uutta... ja kävihän tuo ostamassa hätäpäissään korvakorut - sarjaa josta sanoin jo viime vuonna, etten sitä enää halua. Synttäripäivän illan vietin pelaamalla lapsen kanssa pleikkaa. Jee.



Viime yönä valvoin taas toisen lapsen kanssa, jolla on kova yskä. Mies jaksaa ihmetellä miksi olen iltaisin väsynyt, vaikka joka kerta selitän hänelle että olen jo pari viikkoa joka yö herännyt antamaan lapselle astmalääkettä ja juotavaa ja nukkunut hänen huoneessaan turvana. Oma vikani tietysti, mitäs olen paaponut lasta.



Aamulla toinen lapsi ei jaksanut nousta, läksyt oli tekemättä, kaikki pielessä. Yritin häntä kannustaa ja hoputtaa - mies luki lehteä aamiaispöydässä. Siinä vaiheessa kun oli jo kiire ja minä aloin hermostua, mies ilmoitti, että lapsi kiukuttelee, koska minä hösellän koko ajan. Käski lähtemään töihin, niin kaikki sujuu paremmin. No, lähdin, mutta jäin oven taa kuuntelemaan. Ei mennyt puoltakaan minuuttia, kun mies jo huusi lapselle ja repi tätä kädestä hampaidenpesulle. Loistavaa, nyt mietin mitä sanon illalla kotona. Vai olenko vaan hiljaa sovun vuoksi?



Tätäkö tämä tosiaan on? Ja ainoa tie on alaspäin: rupsahdan lisää, väsyn, kyllästyn mieheen entistä pahemmin, lapset tulee murrosikään ja riitoja tulee vielä enemmän. Apua, mä haluan pois! Mun sisällä on vielä älykäs, kiinnostava, rohkea nainen, joka haluaa kokea uusia asioita, mutta näissä ympyröissä se ei pääse esille. Tekisi mieli kömpiä komeroon itkemään tai lähteä baariin vetämään pää täyteen tai karata merille. Tai olla taas nuori ja vapaa ja tehdä ihan eri valinnat.

Sivut

Kommentit (19)

Komppaan ao kirjoittajaa.

Kuulostaa ihan väsypuheelta. Väheksymättä sitä millaista arki oikeasti on, niin väsyneenä se kaikki vain on niiiin paljon lannistavampaa. Hauska että kykenet ironisiin heittoihin, huumori auttaa pitkälle sekin.





Lainaus:

Tekstiäsi lukiessa tulee ihan sellainen olo kuin olisin itse voinut tuon kirjoitttaa väsyksissäni. Paljon samoja juttuja, meilläkin on syntymäpäivät unohdettu ja tuo aamuinen kiiresähläys kuulostaa erittäin tutulta.



En aio kirjoittaa sinulle nyt mitään tyyliin että "tee niin ja näin kun olet tuollainen ja tällainen". Haluaisin nyt vain antaa sinulle halauksen. Lämpimän sellaisen. Olla vaikka virtuaalinen olkapää, että kuuntelen sinua ihan niin kauan kuin haluat.



Meillä kaikilla on tapamme hoitaa asiamme, osa meistä elää elämäämme näin. Mutta ne aurinkoiset hetket löytävät kyllä luoksesi. Usko pois!



Voimia, ja haleja. Et ole ainoa jolla on välillä tosi paha olla.

keski-ikäisen elämä on?". Ihan kuin yrittäisit saada tekosyyn olla tekemättä mitään elämällesi ja liitollesi. Ei, se ei todellakaan kaikilla ole sellaista, eikä sillä todellakaan ole mitään tekemistä iän kanssa.



Ensimmäinen ratkaisu on konkreettinen asennemuokkaus ja teot oman hyvinvoinnin puolesta. Sinun täytyy alkaa liikkua, harrastaa, panostaa itseesi niin henkisesti kuin fyysisesti.

Erokin saattaa olla ratkaisu, mutta ei missään nimessä ennen kun on katsottu, saako tätä liittoa puhallettua henkiin ja parannettua sen toimivuutta! Oletko koskaan edes koittanut vakavaa puhumista miehen kanssa? Parisuhdeterapiaa? Keskinäistä pohtimista ja konkreettisia muutoksia, jolla saatte paitsi arkea, myös ihmissuhdettanne positiivisemmaksi...Vai keskitytäänkö teillä toisen syyttelyyn ja halventamiseen; kilpaillaan siitä, kuka on oikeassa ja ollaan "en mä tee mitään kivaa tolle, kun ei sekään tee mulle"-asenteella? SINÄ olet vastuussa vain omasta osuudestasi parisuhteessa. Käsi sydämelle, oletko miehelle juuri niin ihana, kuin toivoisit hänen olevan sinulle? Tuskin.



Nyt otat itseäsi niskasta kiinni, etkä etsi syytä sieltä, missä se ei selkeästi ole (iästäsi).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Et selviä tuosta pelkällä liikunnalla mutta sekin auttaa :D! Sinun on vaadittava miestäsi keskustelemaan yhteisistä pelisäännöistä ja annettava (vaikka väkisinkin) miehellesi enemmän vastuuta.



Meillä vastaavaa keskustelua käytiin, kun palasin parin vuoden kotiäitiyden jälkeen taas töihin. Ensimmäiset keskustelut menivät riitelyksi mutta sitten pikkuhiljaa asiat lähtivät luistamaan. Annoin miehelle enemmän vastuuta yhteisistä asioista jne., mikä tarkoittaa myös sitä, että mitä en määrää, miten mies asiat hoitaa :). Kasvatusasioista käytiin myös pitkät keskustelut (liittyen juuri noihin riitoihin kiireessä jne.).



Nyt meillä on hyvä tilanne :), joten kannustan sinua kyllä nostamaan kissan pöydälle (ja aloittamaan sen liikunnan!).

Vaikuttaa siltä, että kannat paljon vastuuta lapsista, enemmän kuin miehesi. Hän on todennäköisesti tottunut tilanteeseen ja miehiseen tapaan hoitaa asiat omalla tavallaan eli aika ronskisti ja turhaan kursailematta. Se täytyy hänelle sallia, koska lapsi tarvitsee kahta vanhempaa.



Oletko jättänyt itsesi takaa-alalle lasten myötä? Pään vetäminen täyteen, pako tai naiivi kapinointi ei ole mikään ratkaisu pidemmän päälle, vaan suosittelen pikku hiljaa etenemistä. Ihan sinun itsesi takia. Itse aloitin vuosi sitten uudelleen nuoruuden harrastuksen ratsastuksen ja nyt minulla on jo oma hevonen. Se on ollut minulle ns. oma juttu, jolla ennakoin joutumasta samaan tilanteeseen kuin sinä. Päätin yksinkertaisesti, että minun täytyy höllätä otettani lapsista, tehdä jotain omaakin ja samalla antaa sijaa miehelle ottaa enemmän vastuuta lapsista. Kaikki on mennyt ihan hienosti, vaikka kompromisseja ja sovittelua olenkin joutunut tekemään pitkin matkaa. Oman itsetuntoni ja itsekunnioitukseni takia olen ollut tässä asiassa itsekäs. Minulla on samanlainen oikeus harrastamiseen kuin kaikilla muillakin perheemme jäsenillä. Eikä harrastusten edes tarvitse olla välttämättä yhteisiä.



Älä puutu miehesi kasvatusmenetelmiin, koska sillä saat vain negatiivista aikaan. Ei sittenkään, vaikka joskus tuntuisi pahalta. Älä ainakaan lasten läsnä ollessa arvostele miestäsi.



Mitä synttäreihin tulee, mikä estää itse järjestämästä juhlia? Varmasti miehesi olisi muistanut ne, jos olisit järjestänyt pienet juhlat. Meillä naisilla on huono tapa ryhtyä marttyyreiksi aivan turhaan. Pää pystyyn!

ylevästi ILMOITETA, että "minun sisälläni asuu tällainen hieno nainen, ja nyt vaan otan ja lähden sen hienon naisen kanssa pois täältä teidän luota!". Toki omaa aikaa täytyy ottaa, eikä kylpyläviikonloppu ole ollenkaan huono idea. Miehelle on myös hyvä tehdä selväksi, että kunnioittaa itseään naisena ja vaatii tätä kunnioitusta myös toiselta. Mutta kun se ongelma ap:n parisuhteessa tuntuisi olevan molemminpuoleinen kunnioituksen puute. Nimenomaan sitä puheyhteyttä ja toisen kanssa asioista yhdessä sopimista, asioiden jakamista, tulisi nyt elvyttää ja parantaa.

Tuollainen ilmoitusluontoinen "minä otan ja lähden nyt. Hoida lapset" vaan lisää sitä kilpailuasemaa. Toiselle töksäytetään mitä vaan ja tärkeintä on oman selustan turvaaminen.



Entäs, jos koittaisi näin:

"Kulta. Olen tässä viime aikoina pohtinut omaa elämääni, samoin kuin meidän parisuhdetta. Koen, että mun sisällä on vielä älykäs, kiinnostava, rohkea nainen, joka haluaa kokea uusia asioita. Haluaisin saada enemmän tilaa itselleni ja toteuttaa itseäni enemmän, ja haluaisin myös kokea asioita sun kanssasi ja saada meille läheisemmän liiton. Mitäs, jos minä vaikka tässä lähiviikonloppuina lähtisin kylpylään rentoutumaan ihan itsekseni. Onko sulla jotain tärkeää ensi viikonloppuna, vai voitko silloin hoitaa lapset? Ja toki, jos sinä haluat tehdä jotain vastaavaa, mä hoidan sitten lapset vaikka seuraavana viikonloppuna. Ja sitten vielä sellainen juttu, että olisi tosi kiva mennä joku viikonloppu yhdessä johonkin kahdestaan. Mitä tuumaat?"



KESKUSTELUA, TOISEN KUUNTELEMISTA JA KUULLUKSI TULEMISTA, ASIOISTA YHDESSÄ SOPIMISTA. Ei mitään "mä menen nyt, heippa!"-touhua. Saahan siinä viikonlopun omaa aikaa, mutta ei mitään positiivista aikaiseksi parsuhteen kannalta. Yllä mainitulla tavalla voi saada sekä sen oman viikonlopun kylpylässä, että miehelle hyvän mielen (oma viikonloppu hänellekin) että parisuhteen elvytyksen käyntiin.

mutta kaikki meni vain pahemmaksi. Lopulta otin avioeron. Olen ollut erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Elämä muuttui useimmilta osiltaan paremmaksi.

Tekstiäsi lukiessa tulee ihan sellainen olo kuin olisin itse voinut tuon kirjoitttaa väsyksissäni. Paljon samoja juttuja, meilläkin on syntymäpäivät unohdettu ja tuo aamuinen kiiresähläys kuulostaa erittäin tutulta.



En aio kirjoittaa sinulle nyt mitään tyyliin että "tee niin ja näin kun olet tuollainen ja tällainen". Haluaisin nyt vain antaa sinulle halauksen. Lämpimän sellaisen. Olla vaikka virtuaalinen olkapää, että kuuntelen sinua ihan niin kauan kuin haluat.



Meillä kaikilla on tapamme hoitaa asiamme, osa meistä elää elämäämme näin. Mutta ne aurinkoiset hetket löytävät kyllä luoksesi. Usko pois!



Voimia, ja haleja. Et ole ainoa jolla on välillä tosi paha olla.

Joillain on samanlaista kurjaa ja väsyttävää 20-30-vuotiaanakin. Siis perheessä ahdistava tunnelma, yksilöt väsyneitä omaan elämäänsä ja rooliinsa ja partnerit eivät kunnioita ja vaali toisiaan. Toisilla sitten se rakkaus kukoistaa 50-70-vuotiainakin elinvoimaisena, ja lapset on saanut kasvaa hyväilmapiirisessa kodissa.



Mä en voisi edes kuvitella tilannetta, jossa mieheni unohtaisi syntymäpäiväni; pyöreistä vuosikymmenistä nyt puhumattakaan. Tai että minä unohtaisin hänen merkkipäivänsä. Ja totta kai syntymäpäivinä tehdään aina jotain spesiaalia. Yleensä järjestämme toinen toisillemme jotain, vähintään kokkaamme hienon illallisen päivänsankarille, mutta voidaan toki yhdessäkin suunnitella etukäteen, mitä syntymäpäivänä tehdään. Pyöreät vuosikymmenet juhlistetaan TIETYSTI jollain erityisellä tavalla...Ja raha ei ole tässä se ratkaiseva asia, vaan kekseliäisyys. Kun mieheni täytti 30-vuotta, olin itse vielä opiskelija, ja mietin kyllä pienen budjetti kanssa pääni puhki, että sain järjestettyä hänelle spesiaalin synttärilahjan ja synttäriyllätyksen. Samoin on tehnyt mieheni aina. Ja tämä juhlapäivien muistaminen kertoo vain kunnioituksesta ja välityksesta toista kohtaan. Haluaa ilahduttaa toista ja muistaa tätä erikoisempina päivinä.

Tärkeintä on tietysti se, miten toimii arjessa.



Jos minä olen väsynyt, ei miehelleni tule mieleen kyseenalaistaa tai aliarvioida sitä. Hän kuuntelee, yrittää ymmärtää ja sitten tehdä kanssani yhteistyötä ja kaikkensa, että se, mikä minua väsyttää, saadaan arjessa korjattua. Ja totta kai lapsen kanssa (meillä 10-vuotias) on välillä hankalaa, mutta jos lapset kasvavat perheessä, jossa vanhemmat eivät kunnioita toisiaan ja vedä yhtä köyttä, on aivan varma, etteivät lapsetkaan kunnioita heitä ja iskevät aina "heikkoon kohtaan". Meidän perheessä ei tosiaan tulisi mieleenkään, että lasten edessä toinen vanhempi arvostelisi toisen auktoriteettia ja sanoisi että lapsi käyttytyy huonosti toisen vanhemman käytöksen takia, ja että tämän olisi syytä vain lähteä töihin, niin tilanne paranee!!! Siis ihan käsittämätöntä. Jos erimielisyyksiä lasten kanssa toimimisesta on, vanhemmat keskustelevat ne keskenään, eivät lasten nenän edessä. Ja sitten koitetaan sumplia molempia tyydyttävä kompromissi, mitä kasvatusmetodeihin tulee. KOSKAAN ei pitäisi lapsen edessä halventaa toisen vanhemman auktoriteettia!



Ihan tosi. Kyse ei nyt tosiaan ole keski-iästä tai arjen rankkuudesta, vaan siitä, miten te pariskuntana siinä toimitte ja miten sinä suhtaudut itseesi ja elämääsi:



"rupsahdan lisää, väsyn, kyllästyn mieheen entistä pahemmin, lapset tulee murrosikään ja riitoja tulee vielä enemmän."



Mikään pakko ei ole rupsahtaa. Huolehdi itsestäsi, panosta itseesi. Lisää liikuntaa, hanki mieltä piristävä harrastus, hoida ulkonäköäsi. Aina löytyy 10 minuuttia aikaa itselle sieltä ja täältä raosta. Innostu elämästäsi. Tee jotain parisuhteellesi (vaatii tietysti myös miehen panostuksen, mutta sinä voit olla liikkeelle paneva voima. Puhu ensin miehelle vakavasti siitä, miltä sinusta nyt tuntuu, ja mieti itsekin, millainen parisuhteesi VOISI olla, millainen HALUAISIT sen olevan).



Arki voi olla tosi kivaa, kun perheessä kunnioitetaan toinen toista. Pyritään ilahduttamaan, auttamaan, jakamaan. Minä ainakin pyrin täysillä siihen, että mieheni on joka päivä onnellisimmillaan. Jos hän on väsynyt, haluan auttaa. Jos hän on surullinen, haluan lohduttaa. Ja hän tekee saman minulle. Perhe on yhteisyritys, jossa itsekin voi hyvin, kun muutkin voivat hyvin!

Mikäli liikut säännöllisesti ja syöt hyvin ja elät terveesti, kuten kerrot, onkin ongelma sitten korviesi välissä! Tietenkään et näytä nelikymppisenä samalta kuin kaksikymppisenä. Keho ja iho muuttuvat, vaikka mitä tekisi. Nyt sinun täytyykin sitten keskittyä ajatustesi muokkaamiseen. Hyvinvoiva ja itsestään huolta pitävä nainen on kaunis IKÄISENSÄ näköisellä tavalla! Ja se on hyvä niin. Nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa on toki tosi helppoa erehtyä luulemaan, että ellei näytä mainosten naiselta, on jotenkin vääränlainen, mutta ei sekään tunne ole iästä kiinni.



Pidät huolta itsestäsi ja hoidat itseäsi jatkossakin, huolehdit kehosi hyvinvoinnista ja ulkoisesti tyylikkyydestä ja olet varmasti kaunis ja edustava. Eri asia on sitten se, jos et TUNNE itseäsi sellaiseksi, kun silmien alle on tullut ryppyjä ja vatsa ei ole enää ihan litteä. Mutta tosiaan, silloin kyse on henkisestä ongelmastasi.



Ja olisiko sitten aika tehdä miehelle selväksi, että sinä haluat ja vaadit enemmän elämältä ja parisuhteelta. Jos koitat vielä kerran sanoa tuon kaiken yllä mainitun (ja ne pari viimeistä lausetta kanssa!!!) ja jatkoksi että "Jotain on tehtävä nyt. Joko sinä haluat tehdä ja teet kanssani yhteistyötä meidän arjen ja suhteen parantamiseksi, tai sitten meidän arki jatkuu eri osoitteissa. Mennään vaikka parisuhdeterapeutin kanssa puhumaan." Ja tietysti sinun täytyy itsekin sitten haluta tehdä jotain liiton eteen ja miehen kanssa. Jos ihan OIKEASTI et halua, niin sitten kannattaa varmaan alkaa harkita sitä eroa tosissaan. Tai jos mies ei keskustelun jälkeen halua. Tee keskustelussa selväksi, että olet itsekin valmis tekemään muutoksia, ja kuuntelemaan miehen haluja tulevaisuuden suhteen. Ei siis niin, että sinä vain vaadit ja tarvitset jotain ja miehen tulee muuttua.



Tsemppiä! Älä nyt vaivu katkeruuteen tai marttyyriuteen, vaan TEE jotain asioille. Sinulla on todennäköisesti vielä aika paljon elämää jäljellä, joten eikö olisi järkevää tehdä siitä mahdollisimman onnellista?



13

Toivon, että saat asiat kuntoon miehesi kanssa jotta ei tarvitsisi eroa. Yrittäkää korjata asioita YHDESSÄ, ei eroaminen välttämättä ongelmia ratkaise. Yrittäkää edes. Aloita keskustelemalla miehesi kanssa, ottakaa omaa aikaa eli lähtekää viikonloppumatkalle ja jutelkaa. Kohenna itsetuntoasi kuntoilemalla, käymällä kosmetologilla, kampaajalla jne. Keksikää miehenne kanssa yhteisiä harrastuksia tai olkaa vain sylikkäin, yrittäkää löytää nuoruuden kipinä uudestaan.



Uskon, että suhteeseen satsaaminen kannattaa, ei mikään suhde pysy koossa ellei sitä hoida. Ja lasten (ja itsenne!) takia kannattaa aina yrittää. Lapsille on hirveän tärkeää, että vanhemmat ovat yhdessä ja onnellisia. Yrittäkäää ainakin! Kaikki lähtee keskustelusta.



Älä ikinä unohda omaa hyvinvointiasi eli hoida itseäsi!

Perässä tullaan!



Nyt sä tarvit omaa aikaa. Pakkaa sali-, uima- ja tanssikamat mukaan, sanot miehellesi, että koen, että sisälläni on vielä älykäs, kiinnostava ja rohkea nainen, ja tämän naisen kanssa lähden nyt viikonlopuksi rentoutumaan kylpylään. Hoida lapset, äiti rakastaa teitä kaikkia, sunnuntai-iltaan, heippa!



Ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella kuitenkaan...









Lainaus:

tMun sisällä on vielä älykäs, kiinnostava, rohkea nainen, joka haluaa kokea uusia asioita, mutta näissä ympyröissä se ei pääse esille. Tekisi mieli kömpiä komeroon itkemään tai lähteä baariin vetämään pää täyteen tai karata merille. Tai olla taas nuori ja vapaa ja tehdä ihan eri valinnat.

Sydämen suorituskyky alkaa laskea jo tuossa iässä, ellei ala harrastaa hikiliikuntaa. Mutta ehkä et halunnutkaan neuvoja, vaan empatiaa? No, olen 48 ja voin sanoa, että tuo sinunkin tilanteesi menee ohi, ja aika nopeasti vielä.

Mulla oli tiistaina synttärit ja täytin saman verran.

Höpö,höpö,tässä mitään rupsahdata!

Missä asut? Voisit tulla mun mukana tutustumaan liikuntapaikkaan missä käyn.

Liikunnasta saa voimia joka paikkaan.

Ja välillä kaikille tulee mietittyä että "tässäkö kaikki"

Häntä pystyyn nainen ; )

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat