Vierailija

Kenelle tuntemallesi ihmiselle olet kateellinen ja miksi?

Sivut

Kommentit (26)

haluaisin minäkin ammattiani vastaavan työpaikan ja palkan tekemästäni työstä.



Ja terveempi haluaisin olla.



Ehkä kadehdin vähän ihmisiä joilla on varaa harrastaa ohjattua liikuntaa, vaikka joogaa.



Ja niitä joilla riittää mielenkiinto kunnon ylläpitämiseen ja työhönsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rehellisesti, mulla on komea mies, fantastiset lapset, hieno talo, kaksi uutta autoa pihassa, juuri aloitin uudessa uraputkessa =)



Noh, ehkä mulla sais läskiä olla vähemmän, mutta siltikään en kadehdi hoikkia.

joka sai juuri kolmannen lapsensa. Esikoisemme ovat saman ikäiset ja mulla esikoinen on jäämässä ehkä ainoaksi. Näihin aikoihin mulle piti syntyä kakkonen muttei tulekaan kun meni kesken. Vaikka olen onnellinenkin ystäväni puolesta niin kyllä silti katkerat kyyneleet itkin kuultuani hänen vauvastaan.. Eli voin tunnustaa olen kateellinen.

Ei siis mikään kulissiavioliittohelvetti. Samoin olen kateellinen kaikille, jotka pysyvät vaivattomasti hoikkina, tuuheatukkaisina ja hyväihoisina. Olen myös kateellinen niille, joilla on terveet lapset eikä tarvitse ravata kaikenmaailman terapioissa ja vielä maksaa itsensä niistä kipeäksi.

Ja olenpa vielä jollain tapaa kateellinen niillekin mammoille, joilla on ihania auttavaisia sukulaisia kaitsemassa lapsia milloin tahansa.

jolla on vakituinen työpaikka. Itse teen töitä yrittäjänä - ja tienaankin tosi hyvin - mutta stressi ja työajat on myös hervottomat.



Haluaisin tehdä paljon vähemmän töitä ja tuntea oloni turvalliseksi.

Sellaisia, kenen kanssa vietetään aikaa usein, käydään kylässä ja bilettämässä, hoidetaan lapsia yhdessä, jolle kerrotaan ilot ja surut jne..



Itsellä on ystäviä, tai no, sanoisinko että kavereita. Kaikilla on kiire omien perhekuvioidensa kanssa ja perheettömillä muuten vain kiire. Tapaamiset ovat harvassa, kerran kuussa ehkä nähdään...

ei tämä akateemisuuden kaipuuni ole av:ltä lähtöisin. olen kärsinyt tätä samaa huonommuuden tunnetta jo 10 vuotta. olin aikoinaan se ' kaikista älykkäin' , josta piti tulla vähintäänkin lääkäri, di ja ekonomi samaan aikaan. arvostan akateemisuutta ja häpeän etten ole itse siihen yltänyt.

Tietenkin joskus haaveilen ja toivon yhtä jos toista elämääni, mutta en todellakaan ole kenellekkään katellinen. uskon, että omilla valinnoilla voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä ja omat ongelmat on kaikilla muillakin, vaikka ne ei ehkä päälle päin näy. Olen oikeastaan oikein tyytyväinen ja kiitollinen siitä mitä minulla on. Hyvä, kun sait taas minut muistamaan tuon.

Itsevarmoille ja sanavalmiille ihmisille, jotka osaavat puhua small talkia ja hymyillä luonnollisesti vieraille ihmisille.

Vaikka kenelle siis! :)



Miksei vitonen muuten opiskele sitä tutkintoa hissukseen(harrastuksena vaikka), jos se niin harmittaa?

ketään. Kun nyt oikein kovasti mietin, niin huomaan harmittelevani tilannettamme 10 kk -lapsen vanhempina tilanteissa, joissa tarvitsisimme lapsenvahtia. Apujoukot ovat vähissä.

Itse olen aina flegmaattinen ja väsynyt enkä saa aikaan juuri mitään. Kotiakin siivoan veren maku suussa kun tuntuu etten millään jaksa. Olisi ihanaa olla sellainen koko ajan touhuava ihminen.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat