Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Huomasin tuosta vauvalle vakuutus-ketjusta, että teillä ollut useampia keskenmenoja. Itse toivon esikoista ja takana nyt kaksi keskenmenoa. Miten jaksoitte keskenmenojen aikaan? Oliko keskenmenot ennen esikoista vai lasten välissä.



Olen ollut hurjan onneton omien keskenmenojeni vuoksi. Raskaudet kyllä alkaneet nopeati, molemmat ns. toisesta kierrosta kun yritetty. Emsimmäinen meni kesken 7+5 ja toinen jo 5. viikolla. Toiveikkaana olen ja nyt alkaa taas uusi yritys toisen keskenmenon jäljiltä.



Kysyn vielä, että selvisikö keskenmenojenne syy ja oliko keskenmenot peräkkäisiä? Ihanaa, jos jaksatte vastata. Näistä kun ei niin tahdo puhua edes ystävien kanssa ja tuntuu, että muiden kokemukset lohduttaisi. Ja sekin jo lohduttaa, kun lukee, että keskenmenojenkin jälkeen voi tulla onnistuneita raskauksia.

Kommentit (13)

Voi, kun kaikki olisi hyvin.



Tää vauvanhankinta on kyllä melkoista, kun koko ajan näitä asioita miettii. Heti jos on vähänkin aikaa tekemättä mitään, niin vauva-asioita pyörittelee päässään. Pitäisi jaksaa olla aktiivinen muuten ja luottaa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Varmaan tämä miettiminenkään, kun ei mitään auta eikä edistä asiaa.



Lähdetään miehen kanssa viikonloppureissuun, joten en ole tietokoneen ääressä taas vähään aikaan.



Hyvää viikonloppua!

Moni oli vastaillut, että samanmoisia kokemuksia noilla viikoilla, että välttämättä ei vielä alkio näy. Tiedän, että viikko on pitkä aika odotella näissä asioissa. Yritä keksiä mukavaa tekemistä ja olla ajattelematta ainakaan ikäviä. Tiedän, että pelko on kova, mutta paljon on vielä toivoakin. Hengessä mukana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vataanpa minäkin vaikka et minua huhuillutkaan :)

Tilanne minulla hyvin samanlainen kuin sinulla. Ensimmäinen lapsi toiveissa ja helposti olen tullut raskaaksi, mutta eivät pikkuiset ole matkassa vaan pysyneet :( Eka keskenmeno oli huhtikuussa noin raskausviikolla 7 ja toinen nyt elokuussa rv 8+3. Suunnattomia epätoivon, pelon ja vihan tunteita olen läpikäynyt ja muuttunut harmikseni kovin kateellisesksi kaikkia raskaanaolevia ja äitejä kohtaan. Muutamalle ystävälle olen asiasta kertonut.

Jälleen olen raskaana, tein plussatestin 1.12 ja nyt mennään viikolla 5+2. Pelottaa niin vietävästi, tänään taas enemmän kuin eilen.

Jos tämäkin menee vielä kesken, niin silloin on kolme keskenmenoa kasassa ja pääsee tutkimuksiin (3 on siis se raja toistuville keskenmenoille). Harmi vaan on se että suurimpaan osaan toistuvia keskenmenoja ei löydy syytä. Mutta toisaalta jatkuvasti sitä saa lukea tarinoita, joissa on onnellinen loppu, tyyliin 5 keskenmenoa ja sitten onnistunut raskaus. Sitä yritän itse vaan luottaa että se oma aikakin koittaa vielä joskus. Olisi vaan paljon helpompaa, jos varmuudella tietäisi että vielä se nyytti suodaan...silloin ehkä kestäisi nämä vastoinkäymisetkin jotenkin.

Pahoittelut vielä keskenmenoistasi ja onnea uuteen yritykseen!!



Pumpsu rv 5+2 (toistaiseksi)

ja tulin silloin raskaaksi ehkäisystä huolimatta keskellä eroa poikaystävästä.



Ja mikä oudointa niin tämä nykyinenkin raskaus sai alkunsa tilanteessa jossa tehtiin oikeastaan eroa, eli onkohan siinä joku taika et kun suhde on loppumaisillaan niin tulis jotenkin herkemmin raskaaksi, et luonto pistäisi hanttiin eroprosessissa.



Enpäs tiedä,melkein voisi alkaa uskoa moiseen, ei nimittäin olla ainoita vastaavin kokemuksin.



Meillä suhde ainakin vakaantui ja läheni raskauden myötä kun alkushokista päästiin yli.

Kyllä noista raskauksista kuuleminen kirpaisee. Olen todella onnellinen että vasta muutamalla tutulla on lapsia. Sehän tässä niin ikävää on, että katkeruus alkaa minulla haudata alleen sitä iloa, mitä muuten voisi muitten raskausuutisista varmasti kokea. Surullista.



Tänään onkin taas synkempi päivä. Olen melko varma että kaikki ei ole taaskaan hyvin. Ihan pieniä asioita, mutta kummasti sitä on oppinut eimistöään tulkitsemaan. Varasin jopa torstaille gynekologiajan. Ei niin että tässä paljoa olisi mitään tehtävissä, mutta haluaisin vaan varmistuksen (todistuksen) että raskaus on kohdun sisäinen ja ehkä siellä jotain muutakin näkyisi...ettei olisi vaikkapa tuulimuna jne...että pääsisi sitten niihin tutkimuksiin. Yritän vaatia HCG mittausta ja keltarauhashormonitason haliaisin myöskin tietää. Niin ja sitten toinen syy, miksi lääkäriin pitää päästä, on että jotain perusburanaa vahvempaa droppia haluan. Viimeksi oli kokemuksena ambulanssikyyti naistenklinikalle järjettömien kipujen takia ja sitä helvettiä en halua uudelleen joutua läpikäymään. Kun sikiö oli syntynyt tutkimuspöydälle ja olin saanut kunnon lääkkeet, kivut helpottivat ja pääsimme lähemään kotiin. Tuon kaiken uskon olevan estettävissä, jos tarpeeksi vahvat lääkkeet saan.

Eka km oli fyysisesti helpompi.



Joo, pk seudulla asun, Helsingissä. Katotaan nyt mitä tästä seuraa. Voisi alkaa vaihtaa kuulumisia vaikka sähköpostitse...

Kirjoittelin äsken pitkät pätkät ja viesti sitten jonnekin hävisi... No nyt uus yritys.



Olen ollut pari päivää poissa tietokoneen ääreltä ja nyt tulin katsomaan , jos olisit jotain kirjoittanut. Tuli paha mieli puolestasi, kun luin että sinulla huonoja tuntemuksia raskauden onnistumisen suhteen. Toivottavasti ne nyt on vain turhia tuntemuksia ja kaikki olisikin hyvin. PIdetään peukkuja.



Näin eilen vanhoja kurssikavereita ja tuli puhetta vauvoista ja vauvanhankinnasta. Meille kaikille aihe ajankohtainen ja niin vain jutut menee aina samoihin aiheisiin. Yksi ystävistäni sitten kertoi työkaveristaan, joka oli saanut kolme keskenmenoa peräkkäin ja sitten esikoisensa. Keskenmenot olleet vain huonoa tuuria. Lisäksi tämä tyttö oli raskautunut helposti ja sit käynyt niin kuin meillekin. Tuli tunne, että kyllä meitäkin vielä varmasti onnistaa.



Toivotaan nyt, että sulla kaikki hyvin. Mulla alkoi kuukautist maanantaina, joten nyt vain ovulaatiota osotellaan. Varasin kiertopäivä 12:lle lääkärin. Haluan käydä tarkistuttamassa, että kohdun limakalvo on rittävän paksu ja samalla katsoa ennen ovulaatiota munarakkulan kehitystä.



Tule kertomaan, mikä sinun tilanne.





Lämmin halaus!







Itse olen 24 vuotias, joten ei tämä viisi vuotta nuorempi kohtu ainakaan suojaa noilta keskenmenoilta :]

Itse olisin toivonut että juuri hormoneja oltaisiin tutkittu, koska hormonessa on aina ollut häikkää (kuukautiskierto heittää usein ihan häränpyllyä, vasta viimeisen vuoden aikana on alkanut tasoittua). Mutta noisin hormonikoetoiveisiin lääkäri vain totesi, että ei tutkita ennen kolmatta, hänkin pisti kaiken huonon tuurin piikkiin. Toivottavasti oli sitä.



Ahdistavaa minusta on, että vertaistuki " oikeasta" elämästä puuttuu. Täällä virtuaalimaailmassahan meitä on monia, mutta olisi helpottavaa päästä keskustelemaan näistä keskenmenoista ja kaikista niihin liittyvistä asioista jonkun kanssa kasvokkain. Ystävillä ei näitä ongelmia ole ollut ja monella kaverillani lastenhankkimissuunnitelmat vielä kaukana tulevaisuudessa (akateemiset naiset :)...että koita siinä sitten löytää joku joka ymmärtää. Yksinäisyys on myös yksi tunne johon täsä on saanut tutustua ihan uudella tavalla. Kyllähän tuo ukkokulta kuuntelee ja varmaan omalla tavalla ymmärtääkin, mutta koen eristäväni itseni niistä kavereista, joille en asiasta pysty puhumaan. Koen että he eivät minua oikeasti tunne.



Oi, näistä asioista voisi kirjoitella loputtomiin...



Mutta nyt iltapalalle



p.s. onko sulla tuo fyysinen puoli ollut miten rankka?



























Välillä todella tuntuu, että haluaa eristäytyä ja olla vain yksikseen. Itse menin ensimmäisestä raskaudesta kertomaan ihan liian aikaisin ja ihan liian monelle. Nyt sitten tuntuu, että kaikki seuraa meidän vauvayritystä ja kaikissa illanistujaisissa katsotaan, juonko viiniä tms. No, koitan olla siitä välittämättä. Lisäksi minun ikäiset (akateemiset naiset:) alkavat olla kaikki lastentekopuuhissa ja lähes joka viikko kuulee joko mun tai miehen ystävien puolelta vauvauutisia. Pakko kovettaa kasvot, ettei päälle päin näy, että kirpaisee. Toki olen onnellinen kaikkien näiden puolesta ja olisihan se kauheaa, jos kaikki kokisivat tän vaikeimman kautta. Mut silti, sillä hetkellä se aina muistuttaa, että itsellä sama toive ja vaikeaa ollut.



Fyysisesti olen palautunut nopeasti. Kiertokin normalisoitunut saman tien.



Oletko muuten pääkaupunkiseudulta? Tuli vaan mieleen, kun kirjoitit, että olisi kiva jutella joskus jonkun kanssa kasvotusten. Tosin EN tässä ole treffeille pyytämässä..:)

Minulla oli keskenmenot vuosina 96 + 00. Molemmilla kerroilla tulin raskaaksi vaikka söin pillereitä.



Eka sattui abivuoteen eli juuri kirjoitusten aikaan. Kun sain raskaudesta tietää, olimme juuri päätyneet silloisen poikaystäväni kanssa eroon. Aika oli TODELLA vaikeaa.. Sanoisinkin että kaikki tuo stressi yms aiheutti keskenmenon joka tapahtui hyvin varhaisessa vaiheessa (oisko vko 8 tms).



Toinen oli ulkomailla asuessani. Uskomatonta mutta totta - tulin raskaaksi jälleen samanlaisessa tilanteessa, olin eroamassa poikaystävästäni (USAlainen, minä palaamassa suomeen eikä yhteistä tulevaisuutta..). Sairastin pahan flunssan ja sen aikana tapahtui tämä toinen keskenmeno. Myös varhaisessa vaiheessa, muistaakseni vko 7.



En ole syytä koskaan varsinaisesti selvittänyt. Itse olen ajatellut että niin vain ei oltu tarkoitettu. Kun elämäntilanteitani noina aikoina miettii, ehkä vauva ei halunnut vielä silloin tulla maailmaan.



Nyt on siis rv 22+2 ja kaiken pitäisi olla OK. Raskaaksi tulin n. 1,5v pillereiden lopettamisen jälkeen (emme varsinaisesti " yrittäneet" - ajatuksena oli että onnistuu sitten kun onnistuu) ja uskoisin jälleen elämäntilanteen vaikuttaneen raskautumiseen. Stressi ikävästä työstä vaihtui nykyisen työn nautinnollisuuteen jne. Kolmas kerta toden sanoo! :) Kolmonen onkin minun sekä mieheni onnenluku!



Paljon onnea uuteen yritykseen!! Paljon vain positiivista mieltä! :) Pidän teille peukkuja pystyssä!



Mammanalku + Tiitiäinen

Ehkä minullakin on ollut vain huonoa tuuria. Pää pystyssä täällä mennään eteenpäin ja toivotaan, että pian taas tärppäisi. Kiitos kannustuksesta.





t. Kevätihme

Aivan samoja fiiliksiä sinun kanssa. Meidän on vain uskottava, että lapsi vielä tulee. Minulla katsottiin jo ensimmäisen keskenmenon jälkeen keltarauhashormonin määrä kierron loppuvaiheessa. Se oli normaali. Joskus keskenmenojen syy on keltarauhasen vähyys ja näin kiinnittyminen ei kunnolla tapahtu.



Onnea sinulle raskaudesta. Luota, että onnistuu. Pidän sinulle vilpittömästi peukkuja ja toivon onnea, että koko raskaus sujuu hyvin. Ollaan molemmat raskauduttu suht helposti. Sinullakin jo menossa kolmas raskaus vuoden sisällä. Mekin nyt taas aloitetaan yritys. Toivottavasti pääsen pian kertomaan myös raskausuutisista.



Itse en ole kertonut kuin omille siskoilleni tästä toisesta keskenmenosta. Ystävät tietää ensimmäisestä. Tää toinen oli niin rankka henkisesti, niin en halunnut kenellekään puhua (siskojen lisäksi). Minun on helpompi olla, kun kukaan ei tiedä. En kestä, jos joku alkaa sääliä.



Lääkäri lohdutteli minua ja sanoi, että todennäköisintä on, että on vain ollut huonoa tuuria ja että helposti raskautuminen on hyvä merkki.





Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat